Taaperoiden äidit! Reagoiko teidän lapsi koskaan näin?
Meidän 1v 9kk poika on varsin aurinkoinen ja tyytyväinen tapaus kaiken kaikkiaan.
Mutta on kovin tarkka rutiineista ja erityisesti siitä koska isä tulee kotiin. Poika odottaa isäänsä kovasti kotiin herättyään päiväunilta, koska tietää isän tulevan pian. Ja ellei ala kuulua, niin nousee kauhea meteli.
Tänään mies oli kaksi tuntia ylitöissä, jona aikana poika ehti voimiensa takaa lyödä kissoja, levittää yhden kaapin sisällön lattialle, heitellä lelujaan, huutaa huutaa ja huutaa...
Samaten poika ei tule eteistä pidemmälle, ennen kuin kengät on riisuttu, eikä myöskään päästä vieraita kengät jalassa sisälle. (tämä oikeastaan oikein hyvä asia, kun itse en kehtaa huomauttaa),ärsyyntyy jos kylpyamme on väärin päin, kaukosäätimet väärässä paikassa, junarata koottu muuhun muotoon kuin ympyräksi...
Onko kellään muulla näin ja onkohan ohimenevää?
Kylässä ei koskaan välitä näistä rutiineista tai säännöistä, jotka kotona ovat tärkeitä.
Kommentit (7)
Mutta ehkä ei ole mikään oire vakavammasta, jos kylässä kumminkin käyttäytyy " normaalisti" .
Sen sijaan musta taaperot käyttäytyvät niin oudosti niin usein ja niin monella tavalla, että en tiedä kannattaako pelkästään tuosta vetää vielä mitään johtopäätöksiä...
Ei ole meillä ainakaan ollut tuollaista.
Ei varmaankaan ole syytä huolestua. Hän tuntuu olevan vain tarkka lapsi siitä miten asiat menee. Jännä kuitenkin, että jo noin nuorena.
Oletteko te tarkkoja miten tavarat on? Jos on nähnyt sinun tai siän tekevän niin? Tai onko hoidossa oppinut? (jos siis hoidossa)
Ja voi tosiaan olla vain vaihe elämässä.
stereot pitää laittaa hyllyn päälle aamulla kun ne on yleensä sinne laitettu aamulla yön jäljiltä, sama laulu pitää olla joka ilta kun mennään nukkumaan ja muutamia muita vastaavia asioita, mutta joskus ne saattaa unohtua eivätkä aina ole yhtä tärkeitä. Joskus huomauttelee myös yksittäisistä esineistä jotka ovat mielestään väärässä paikassa. Ikää vähän yli puolitoista, että saa nähdä tuleeko lisää näitä piirteitä kun kasvaa.
Muistelen että meillä oli vähän samantapaista rutiineista kiinni pitämistä kun lapsi oli noin 2-vuotias. Sitten se vaan hävisi ajan myötä. Ehkä hän on herkässä iässä, ja yrittää hallita tätä joskus kaoottiseltakin tuntuvaa maailmaa ja elämää. Haluaisi että kaikki on samalla tavalla kuin ennenkin, koska muutos tuntuu turvattomalta. Jonkinlaista turvallisuuden kaipuuta siis saattaa olla, mikä voi liittyä ikään. Kannattaa vaan mahdollisuuksien mukaan antaa näin pienelle lapselle mahdollisimman paljon turvaa ja luottamusta. Siitä varmaan vähitellen helpottaa, ja oppii ettei maailma kaadu vaikka asiat joskus tapahtuvatkin vähän eri tavalla.
meillä vaihtelee. Välillä hermostutaan, välillä ei.
Murjotus astuu meillä kuvioihin tuolloin.