Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kasvatuksesta!
29.08.2007 |
Meillä esikoisemme on 8kk vanha ja hänestä on selvästi alkanut ilmetä jo omaa luonnettaan.
Tahtoisin kysyä teiltä kokeneemmilta äideiltä neuvoja lapsen kasvattamisessa. Miten voimme omalla toiminnallamme tukea lapsen käytöksen kehitystä, kun hän esimerkiksi itkee kun kielletään/estetään menemästä ja tarttumasta tiettyihin asioihin /paikkoihin. Tässä tilanteessa helposti tulee tehtyä niin että lohduttoman itkun johdosta otamme vauvan syliin ja hän rauhoittuu. Tulisiko hänet jättää vaan itkemään ja yrittää saada huomio muualle.
Sama juttu syömisessä, hän komentaa jo todella tomerasti siis ähisten ja kirkuen ruokaa.
APua, mietinkö liikaa?!? En vain halua toimia väärin ja " tehdä" hänestä sellaista että itkulla saa kaiken!
Kommentit (3)
Vaimeat itkut lapsi voi itkeä rauhassa itsekin, niihin lapsi ei välttämättä tarvitse aikuisen apua vaan ehkä tarvitseekin kokemuksen, että pystyy itse rauhoittumaan ja itse rauhoittamaan itsensä. VAnhempi voi olla kuitenkin läsnä jotta lapsi huomaa, ettei hänen itkunsa ole niin vaarallista, etteikö äiti ei sitä kestä. Kun itku on voimakkaampaa ja hätä suurempi, silloin mielestäni lapsen on hyvä saada aikuisen apua tunnetilan läpikäymiseen ja siitä pois pääsemiseen. Lapsihan vasta harjoittelee tunteidensa tunnistamista ja säätelyä, niistä selviämistä.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on rauhoittunut hyvin, kun saa lohtua - siten hän saa myös kokemuksen, että vanhempi ymmärtää häntä ja hänen tunteitaan ja saa kokemuksen jaetusta tunnetilasta, mikä on tärkeää. Myöhemminkin lapsi luottaa, että hänen kokemuksensa otetaan vakavasti, sitä ei vähätellä. Mutta silti hän ei saa tehdä kiellettyä tai saa haluamaansa asiaa, sillä se on vanhemman määrittämä sääntö.
Kun lapsi on saanut ensin ilmaista pettymyksensä, hänen mielenkiintoaan ja huomiotaan voi sitten johdatella johonkin muuhun, jos itku ei ota loppuakseen.
Lapsi tarvitsee aikuista tunteidensa säätelyyn. Parhaiten kuulemma toimii silloin, kun antaa lapsen tuntea itsensä ymmärretyksi ja sitten auttaa lapsen pettymyksen tunteesta pois lempein keinoin, esim. juuri kääntämällä lapsen huomion toisaalle.