Anoppi kokemuksia

Meikälääsellä onkin sitten oikeen anoppi. Ollaan mieheni kans oltu yhdessä -92 vuodesta lähtien ja lapsia on kaksi. Yhteenottoja on tullu ja kokemuksia kivasta ja mukavasta anopista ei oikeen oo.



Hän puuttuu asioihimme ja lastemme kautta vihjailee ilkikurisesti kaikkia..esim. eikö äiti laita teille ruokaa tai eikö äitillä ole rahaa ostaa teille vaatteita..lisäksi hän sanoo lapsillemme, että eikö olisi kiva jos saisitte pikkusiskon..sanokaa isälle ja äitille jotta hakoovat kaupasta likan..kiesus kun joskus meinaa pinna palaa..



Tilanne on hieman rauhottunut yhden kovan yhteenoton johdosta. Lapseni oli anopilla hoidossa ja kun tulin hakemaan, lapseni hieman itki ja kitisi..siitähän sitten alkoi kauhia show..he rupesivat(appi ja anoppi) jotta on se kumma paikka kun ei ole täällä ollut mitään ja kun äitee tulee niin heti poika muuttuu..suutuin kun neuvoivat lopettamaan työnteon jottei olisi liian uupunut ja muista heidän huomautuksistaan äitiyttäni kohtaan.



Pistin poikani kunnallisen hoitoon ja en ollut heidän kanssa yli 3kk missään tekemisissä. Mieheni kävi siellä ja appivanhemmat oli jo kyselly minusta jotta onko se nyt nuon suuttunu ja ei me mitään pahaa, hyvää vaan tarkootettiin.



Minä sitten jossain vaiheen otin yhteyttä kun appiukko oli kyselly mun mattojen pesusta. Hän kun pesee meidän ja omat matot. Anopilla kun käy neuvolasta hoitaja piikittämäs sitä kun sairastaa reumaa sun muuta..niin he ovat jutelleet appivanhemmiille asiasta ja kehuneet jotta ei aina se hyväätarkoottava asia oo sille toiselle sitä hyvää. Aina ei pidä puuttua kaikkeen.



Tällä hetkellä välimme on ihan ookoo. Mutta joudun olla varuullani ja miettiä mitä sanon, koska anoppi saattaa olla ihan millä mielellä tahtoo. Hänestä onneksi näkee heti että on rähinä pällä:) Vähemmällä pääsee kun antaa sen ittekseen rähistä. Ja lähtee tilanteesta pois.



Kaikkea on anopin kans tullu koettua näinä vuosina. Pahimmat ajat oli varmaan silloin kun asuimme mieheni kotona hetken ensimmäisen lapsemme kanssa..onneksi nyt on nyt ja menneet on menneitä..mutta kyllä nekin jälkensä jätti. -Miniä-





Mää vähän jeesasin pohojaalaista miniää