Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävät epäilyt lapsen terveydestä
21.05.2007 |
Minulla on vajaa 2-vuotias lapsi, jonka uhma- ja raivokohtaukset eivät rajoitu pelkästään kotiseinien sisäpuolelle.
Mikään mikä ei miellytä häntä saa aikaan järjettömän huudon ja rauhoittelu kestää pahimmillaan puolesta tunnista tuntiin.
Lähestulkoon jokainen, joka tyttäreni näkee, kysyy jälkeenpäin, että " onko hän varmasti ihan terve?" .
Onko tämä ihan normaali kysymys jokaisen uhmaikäisen vanhemmille vai johtuuko siitä, että kyseessä on tyttö?
Kysely saa minut näkemään punaista, sillä lapseni ei suinkaan varmasti ole maailman ainoa lapsi, joka raivoaa kielloista...
Kommentit (17)
Jos lasta tarvitsee rauhotella jopa tunti jostain raivarista. Normaalisti ne kyllä menee ohi muutamassa minuutissa. Eihän nyt kukaan pentu voi raivota noin paljon! Osaatkohan sä kasvattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidänkin ihan herttainen hyvin käyttäytyvä 2-vuotias tyttö on viime viikkoina hävinnyt johonkin. Ei sentään kokonaan, mutta välillä löydän itse samanlaisista tilanteista, eli uhmakohtaus saattaa kestää tunninkin: " minä haluan, minä en halua, anna vettä, en ota vettä jne." tai sitten vain suoraa huutoa. Kommentit kyllä kuulostavat oudolta, voisiko kyse olla tosiaan siitä, että kyseessä on tyttö?!
Jos haluaa olla oikein ilkeä, voisi kolmoselle kommentoida, että voimakasta uhmaikää ei usein tule niille lapsille, jotka ovat jollain lailla alistettuja ja alitajuisesti kokevat, että heitä rakastetaan vain, jos he ovat kilttejä. Uhmalle ei siis ole tilaa..
Raivokohtaukset siis alkavat hiipumaan, mutta tyttö muistaa taas mistä oli kielletty ja painelee takaisin samoihin hommiin -> kun kielletään uudestaan, niin raivo yltyy uudelleen.
Useasti käytänkin keinona lapsen syliin ottamista ja siitä raivostuu lisää, kun ei pääse edes yrittämään " pahantekoon" .
Uskoisin osaavani kasvattaa, lapsella tuntuu vaan olevan kovasti päämääriä ja eräs niistä tuntuu olevan äidin kiusaaminen ;)
Toki olisin toivonut itselleni hieman vähemmän temperamenttista lasta, ilmeisesti sitä odotetaan tytöltä (hiljaisuutta ja nätisti hymyilemistä...)
AP
Voi sanoissasi piillä totuuden siemen. Kasvatuksessani voi olla vika.
Tyttö lopettaisi raivoamisen paljon vähemmästäkin, mutta se vaatisi sen, että antaisin hänen tehdä mielensä mukaan. Tässä onkin ongelma: en anna, koska mielestäni kieltoihini on aina syy.
Esimerkiksi eilen olimme synttäripippaloissa, jossa tyttö halusi välttämättä laittaa kätensä kakkuun. Kun kielsin, niin siitä syntyi taistelu. Vein lapsen pois, palasi pöytään ja yritti taas. Kielsin, vein pois. Kolmannen kerran meni, kielsin ja vein pois. Neljättä kertaa ei tullut, koska otin syliin enkä päästänyt kakun lähellekään.
Niinpä synttäreillä vietettiin " hiljainen" 20 minuuttinen, jolloin kuunneltiin vain lapsen raivoa.
Ehkä pitäisi vaan hänen antaa toteuttaa itseään ja antaa ihmisten ihmetellä sitä, kun en kiellä ja onpas iloinen lapsi...?
AP
Hatun nosto sinulle ap!!!
Minä ite tempperamenttisena ihmisenä aina ihailen teitä äitejä jotka jaksatte rauhoitella noita pieniä tamia raivokohtauksen sattuessa :)
Minun lapset on perineet isänsä luonteen eivätkä räjähdä silmille, ennemmin vetkuttelevat ja iniseeja kokeilee muuten rajojaan kiitettävästi :) Voihan se olla että sitä oppis jos tarttis :)
Mukava jos tilanne alkaa rauhottua. Olkaa vaan ylpeitä lapsestanne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei saa kakkuun laittaa kättä, niin tollanen show...
Taisin sekotella noitten viestien lasten ikiä ja väliin tuli lisää viestejä ku olin kirjottamassa :)
Mutta siitä huolimatta nostan hattua teille sinnikkäille äiteille :) Eikä periksi tarvi aina antaa, rajojaanhan lapset kokeilee. Nyt kun jaksaa olla järjeltelmällinen ja sinnikäs ehkä myöhemmin on sitte helpompaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveältä se lapsi minustakin välillä tuntuu ;)
Aloituksen tarkoitushan olikin, että MIKSI aina kysellään, että onko lapsella jotain vikaa. Ei ole (ainakaan lääkäreiden mukaan), hän ei vaan anna periksi ja kiukustuu suunnattomasti asioista, kun MINÄ en anna periksi.
On älyttömän loukkaavaa kuunnella epäilyjä oman lapsen terveydestä - enhän minäkään ihmettele, miksi vaikkapa naapurin Pekka ei tee mitään muuta, kuin istu kiltisti äidin sylissä ja pelkää jokaista vierasta ja pärähtää itkuun, jos metriä lähemmäksi joku uskaltautuu...
AP
Että ne ihmiset jotka kyselee, on todella tahdittomia!! Ehkä heitä ei ole lapsen opetettu käyttäytymään! Lapset voi laukookin mitä sattuu ja jossain ikävaiheessa äitin korvat on vähä väliä punaiset :) ja sitä jatkuu ja jatkuu jos lapsia ei opasta. Mutta en käsitä aikuisia jotka laukoo mielipiteitään jos lapsi nyt mekastaa! Keksi vaan hyvä veto jonka nätisti mutta napakasti sanot vastaan, ei tartte kaikkee sietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanmoinen löytyy meiltäkin :) Eli pidä vain tiukka linjasi äläkä anna periksi! Tytöstäsi on kasvamassa tahtonainen :) Meillä pojan uhma oli liiankin helppo verrattuna 2,5-vuotiaan tyttömme uhmaan. Välillä päivät yhtä taistoa, mutta onneksi myös noita lempeitä ja ihaniakin hetkiä on, muuten ei jaksaisi :)
Eipä noi parivuotiaat vielä oikein osaa miettiä, onko kiukun syy " tarpeeksi tärkeä" , niille jokainen kiukku on perusteltu ja asia juuri sillä hetkellä maailman tärkein. Ymmärtäisin kommenttisi, jos kyse olisi neli-viisivuotiaasta, mutta nyt kaiketi puhuttiin 2-vuotiaasta.
Vierailija:
7, oikein tietty teit, mutta täytyy kyllä sanoa, että on sulla melko hirvee lapsi. Sorry nyt vaan.
Kun ei saa kakkuun laittaa kättä, niin tollanen show...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja kuinkas monta uhmaikäistä sulla on?
Eipä noi parivuotiaat vielä oikein osaa miettiä, onko kiukun syy " tarpeeksi tärkeä" , niille jokainen kiukku on perusteltu ja asia juuri sillä hetkellä maailman tärkein. Ymmärtäisin kommenttisi, jos kyse olisi neli-viisivuotiaasta, mutta nyt kaiketi puhuttiin 2-vuotiaasta.
Vierailija:
7, oikein tietty teit, mutta täytyy kyllä sanoa, että on sulla melko hirvee lapsi. Sorry nyt vaan.
Kun ei saa kakkuun laittaa kättä, niin tollanen show...
Monesti tuntui kuin olisi käsitellyt pommia joka saattaa räjähtää pienimmästäkin virheliikkeestä. Onneksi meillä on kaksi isompaa lasta ja olin jo heidän uhmiensa kanssa saanut harjoitella hermojen hallintaa ja kymmeneen laskemista - selvisin aika hyvin järjissäni kuopuksen uhmaiästä joka oli paljon voimakkaampi kuin isompien lasten.
Nyt rakas 4-vuotias tyttäremme on oikein tasainen, iloinen ja kohtelias. Toki raivareita tulee 2-3 viikossa, temperamenttia siis löytyy vieläkin.
Meillä on ollut sääntönä se että kiukuttelulla ei saa tahtoaan läpi ja jos jotain haluaa se pitää pyytää kauniisti, rumia komentoja ja pyyntöjä emme mieheni kanssa " kuule" ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi keskittynyt kieltoihin, vaan olisikin kiinnittänyt lapsen huomion johonkin leluun, tai kaapannut nauraen syliin ja ruvennut pöräyttelemään vatsaa, tai mitä nyt ikinä keksiikin.
Tarkoitan vain, että vaikka lapsia tulee kieltää, niin välillä kannattaa yrittää kiertää tilanne jollain tapaa, sillä kielloista lapsi vaan yltyy ja tilanne kiehuu yli äyräiden.
En siis yritä viisastella, tai olla ylimielinen, vaan ihan hyvän tahtoisesti kysyn, että toimisiko tämä?
että muiden läsnäolijoiden ei tarvitse kuunnella puolen tunnin huutoa. Lapsen voi viedä pois tai kiinnittää huomion johonkin muuhun. Siinä olet oikeassa, että periksi ei saa antaa.
t3
Harhautukset eivät tepsi, koitettu on. Kun keksii jonkun asian, minkä tahtoo, niin menee vaikka läpi harmaan kiven (tai ainakin yrittää)... Lapsi tosin koettaa usein sitä, että " muka" kiinnostuisi jostain muusta ja sitten kun olen saanut hetken rauhan sielulleni, niin jo on taas samoissa kepposissa.
Kolmoselle vielä sen verran, että tuon raivon jälkeen lähdettiinkin kotiin. Sanoinkin, että mun mielenterveys on jo mennyt, koitetaan säästää vielä muiden.
Tapani on siis rauhoittaa tilanne ja sen jälkeen siirtyä muuhun. Jo senkin takia, että noissa raivareissaan lapsi alkaa heittelemään tavaroita, enkä halua, että satuttaa itseään tai muita (eikä niiltä siltikään voida välttyä...).
AP
Lapsella alkoi todella kova uhma noin 2-vuotiaana. Nyt kun 4v alkaa häämöttää, taitaa pahin olla ohi. Monesti ' kirosin' että onkohan tuo lapsi ihan normaali, niin kaikki ottivat sen vitsinä ja sanoivat, että ihan on normaalia. Kyseessä onkin poika...
Jos teidän neiti on yhtään niin kovapäinen kuin tuo meidän keskimmäinen, luulen että [b]silti[/b] se on normaalia :) Ei katso aikaa eikä paikkaa kun uhmiksella menee hermot ;)
Kyllä se siitä!