Olen kateellinen omakotitalossa asuville, olkaa onnellisia te joilla sellainen on!

Saat tulla meille haravoimaan 1300 neliön pihan, tervetuloa!

Minä taas olen kade niille, joiden ei tarvitse tehdä pihatöitä. Paljon mieluummin istuttaisiin kukkasia parvekeruukkuihin, mutta kun mies tykkää asua omakotitalossa, niin minkäs voit.

Ei kyllä yhtää nappaa nämä pihatyöt. Inhoan myös sitä, että posti ei kolahda ovesta sisään asuntoon, vaan se on haettava jostain hevon kuusesta.

Muuttaisin vaikka heti takaisin kerrostaloon jos voisin! En tajua mitä gloriaa omakotitalossa on. TAas menee monta sataa euroa pihakukkasiin, kun tulee kesä. MIeluummin käyttäisin sen laukkuihin ja kenkiin ja vaatteisiin, mutta pakko sitä pihaa on laittaa kun sellainen kerran on. EVVK.

eikä niihin pihakukkiin mene juuri mitään, kun itse kasvattaa. Ja lapset tulee hoidettua samalla kun itse puuhaa puutarhatöitä.



Oma rauha ja lupa, paljon tilaa sisällä ja ulkona.

Kokeiltu on. Ostin niitä vihreitä pieniä ruukkuja, multaa ja siemeniä, ja vain parista ruukusta ylipäätään nousi mitään, ja muista ei. Kastelin kai niitä liikaa. Itse kasvattaminen ei todellakaan sovellu minulle, pakko ostaa taimia.

Oikeastaan olen vähän kade teille viherpeukaloille :(

Olisi kätsyä jos ymmärtäisi viherasioiden päälle kun asuu omakotitalossa, mutta en ymmärrä, ja siinä on yksi syy, miksi haluaisin kerrostaloon...



2

Ja esim. pelargoniat kantsii talvehdittaa talven yli niin et tarvi uusia seuraavana kesänä jne. Myös perennat kukkivat vuodesta toiseen, niissäkin voi aloittaa helpoista lajeista!

Kerrostalomme sijaitsee meren rannalla ja ulkoilumaastot ovat aivan ihania, raskauskilot sen kun karisevat kun mielellään ulkoilee ja päivää voi paistatella omalla lasitetulla parvekkeella. Ennen asuimme okt:ssa haja-asutusalueilla ja todettakoon, että vaikka oma piha oli lämpimällä ilmalla ihan kiva, niin sitä tuli liikuttua ulkona paljon vähemmän koska noita kevyen liikenteen väyliä ei ollut eikä autojen vieressä ollut kiva koikkelehtia. Eläköön kerrostaloasuminen!

rauhallisella maaseudulla ja nyt olen itse vihdoin ja viimein saanut itselleni ja omille lapsilleni saman tilanteen.



Iso oma tontti jossa on tilaa olla ja tehdä. Minua ei täältä saa pois millään - näen kerrostaloasumisesta painajaisia öisin.

Hoidetaan tasan sen verran kun jaksetaan. Piha on meitä varten eikä me pihaa varten! En rakasta puutarhatöitä mutta joskus niitä on ihan kiva tehä. Kun ei kukaan pakota :)

Miksihän omakotiasujat aina moittii sitä haravointia ja nurmikonleikkuuta? Eihän sitä ole pakko tehdä, anna vaan rehottaa.



Ja toisekseen ei siltä säästy täällä karrotalossakaan. Joka syksy ja kevät on v***n talkoot. (En siis vihaa haravointia mutta tuota talkoomeinikiä kyllä...)



Nauti, hyvä ihminen, kun saat asua ilman, että joka suihkussa käyntiä tai vessan vetoa tarvitsee selitellä naapureille!

Toivon todella ettei koskaan tartte muuttaa takas kerrostaloon!

hornassa vailla ulkoilumahdollisuuksia?? Meidän talon nurkalta lähtee mielettömän kauniit merelliset ulkoilupolut ja Helsingin keskustaan on silti vain 20 minuutin matka.

Ei okt:n tarvitse sijaita hornassa ja on niitä tässäkin kaupunginosassa muutama ja rivareita myös. Ongelma vaan on se, etteivät ne irtoa alle miljoonalla. Eurolla siis.

Mutta toinen puoli vuodesta piha jää lähes käyttämättä ja sisällä kökitään ihan niinkuin kerrostalossakin... Jos haluat ap ok-taloon niin päätä että sinne vielä muutat ja suuntaat valintasi sen mukaan, näin pikkuhiljaa toteutat sen! (Ja asun muuten myöskin ok talossa Helsingissä 20 min (julkisilla) keskustasta enkä ole upporikas...

päivässä, lapsilla on mm. oma latu talon ympäri ja lumilinnat yms. Ja keinut ja liukkarit jne.

Olen vaan niin älyttömän mukavuuden haluinen. Ärsyttää, kun pitäs nytkin olla haravoimassa, mutta lorvin vaan netissä. Mies just puhdistaa linnunpönttöjä puista, ite en jaksa ees apuna olla.



Samoin ärsyttää se postin hakeminen. Ennen asuttiin kerrostalossa ja siellä posti vaan kolahti luukusta. Nyt pitää aamulla pukea ja lähteä postin hakuun, ennen sai vaan alkaa heti lukemaan lehteä.



Mies kuitenkin tykkää omakotitalosta ja sen takia tänne ollaan muutettukin. Sovittiin, kun muutettiin, ettei mun niitä pihatöitä niin paljon tarvitse tehdä, mutta jotenkin tulee huono omatunto kun ite lorvaan sisällä ja näen miehen ahertavan pihatöissä. Pakkohan sitä on lähteä sitten auttamaan.



On tässä varmasti hyviä puoliakin, mutta totuus on, että hommaa riittää vaikka kuinka. En enää osaa olla jouten, vaan tulee heti huono omatunto, ellen ole koko ajan tekemässä jotain.



Plussaa kerrostaloasumiseen on toki esim. oma sauna ja oma rauha. Mutta täällä ei todellakaan homma tekemällä lopu, aina on jotain hommaa, mitä pitäisi tehdä.

On aivan ihanaa. Enkä aio stressata pihasta. Tuossahan tuo pysyy. Mitää kukkia ei ole pakko istuttaa eikä haravoida. Maatuu ne lehdet sinne ja ruohon kasvettua ei ole enää jälkeäkään. Mä en tajua ihmisiä, jotka stressaa jostain havaroinnista tai auraamisesta. Me jätetään auto tien viereen, jos muka joskus tulee edes teoreettisesti niin paljon lunta ettei pihasta pääse. Lumityöt tehdään jos jaksetaan ja innostaa. Yleensä se on vaan kivaa. Saapahan tehdä pihalla jotain.

Olisimme tyytyneet huonompaankin, mutta löysimme unelmiemme puutalon vihreältä alueelta. Täällä on rauhallista ja mukavaa, lapset saavat leikkiä omassa pihassa ja minä saan toteuttaa puutarhaunelmiani. No jaa... Huhkin juuri pihatöissä kolme tuntia. Mullat, lannoitteet ja kuorikatteet levitetty.

Vierailija:

rauhallisella maaseudulla ja nyt olen itse vihdoin ja viimein saanut itselleni ja omille lapsilleni saman tilanteen.

Iso oma tontti jossa on tilaa olla ja tehdä. Minua ei täältä saa pois millään - näen kerrostaloasumisesta painajaisia öisin.

Ja mies tekee mielellään, minä hoidan vähän noita istuttamishommia, mutta en ole mikään viherpeukalo, joten sekin on vähän mitä sattuu. Lumitöitä tehdään kun keretään ja joskus käy sopimustraktori. Tää on nin ihanaa kun voi omalla pihalla ottaa vaikka alasti aurinkoa. Huono puoli talossa on siivouksen teko, kun neliöitä on yli 200, mutta mielestäni jouduin tiheemmin siivoamaan edellisessä rivarissa. Mahtavaa on, ja lapsiakin on kolme =D

Ja postin joutuu hakemaan ulkoa, mutta mein postilaatikko on portinpielessä kiinni eli kävelen noin 15 metriä ulko-ovelta kesällä läpsyissä ja talvella miehen kengissä päällä yöasu tai vastaava.

Mutta yleensä ne sijaitsevat aika kaukana kaikesta postimerkin kokoisilla tonteilla vailla yksityisyyttä (siis pk-seudulla). Minä ainakin tykkään mennä sunnuntaiaamucappucinolle lähikahvilaan ja shoppailla lähikorttelin pikkuputiikeissa ja siksi asun kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa.