Olen kateellinen omakotitalossa asuville, olkaa onnellisia te joilla sellainen on!

Minäkin asuin Hgin keskustassa opiskeluajan ja viihdyin ihan kohtalaisen hyvin, joskin vihasin naapureiden ääniä. Olen todella huono sietämään mitään muiden ihmisten meteliä, esim. tv:n tai radion ääniä seinän takaa.

Cappuccinoa saan nykyään kotona (ja kas, täältä omakotitalostakin pääsee kahvilaan...) enkä kaipaa kerrostalosta tai keskustasta enää yhtään mitään. Kesäaamuisin herään linnunlauluun, vien cappuccinokuppini terassille ja nautin iiiihanasta omasta rauhasta!

Vierailija:

Mutta yleensä ne sijaitsevat aika kaukana kaikesta postimerkin kokoisilla tonteilla vailla yksityisyyttä (siis pk-seudulla). Minä ainakin tykkään mennä sunnuntaiaamucappucinolle lähikahvilaan ja shoppailla lähikorttelin pikkuputiikeissa ja siksi asun kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa.

Lapset pitää aina erikseen raahata puistoon tai rannalle. Ja vahtia niitä koko ajan. Ja sitten taas mennä takaisin sinne kuumaan kerrostaloasuntoon. Eivätkö teidän lapsenne hypi seinille? Huh, ahdistaa ajatuskin.

Lapset pitää aina erikseen raahata puistoon tai rannalle. Ja vahtia niitä koko ajan. Ja sitten taas mennä takaisin sinne kuumaan kerrostaloasuntoon. Eivätkö teidän lapsenne hypi seinille? Huh, ahdistaa ajatuskin.

Lapset pitää aina erikseen raahata puistoon tai rannalle. Ja vahtia niitä koko ajan. Ja sitten taas mennä takaisin sinne kuumaan kerrostaloasuntoon. Eivätkö teidän lapsenne hypi seinille? Huh, ahdistaa ajatuskin.

Kysymys on elämäntavoista. Joku tykkää mennä kahvilaan/ravintolaan, toinen taas tekee itselleen syötävää/juotavaa kotona. Ja kyllä okt:t yleensä sijaitsevat hornan kuusessa (Hgin keskustasta katsottuna), elleivät sitten maksa jotain paria miljoonaa, ja sieltä ei niin vaan lähdetä minnekään ilman autoa. Mutta okt sopii hyvin niille, jotka nauttivat hiljaisuudesta ja kotielämästä. Itse olen niin kaupunkilainen, että varmaan pelkäisin jossain keskellä pimeää peltoa, enkä koe kerrostaloelämää rasittavana (tässä talossa on tosihyvä äänieristys ja ihanan iso lasitettu parveke, jonne aurinko paistaa). Meitä on moneen lähtöön.

Vierailija:

Lapset pitää aina erikseen raahata puistoon tai rannalle. Ja vahtia niitä koko ajan. Ja sitten taas mennä takaisin sinne kuumaan kerrostaloasuntoon. Eivätkö teidän lapsenne hypi seinille? Huh, ahdistaa ajatuskin.

pihalla mutta toisaalta pikkuinen piha ois meille sentään sopivampi ratkaisu.

että kannattaa ne lehdet haravoida jos meinaat että siinä nurmikko kasvaa. Äkkiä sammal valtaa pihan eikä siinä kasvaa enää mikään muu.

paljon kavereita. Siellä lapset leikkivät kesäiltoina kirkonrottaa, hyppivät narua jne... Uimaranta on parinsadan metrin päässä. Joskus iltaisin grillailemme naapureiden kanssa pihalla. Tämä sopii mesaille, kun kaipaan todella paljon aikuista seuraa, enkä jaksa aina vain miehen lärviä katsella.