Jalat kuulemma kutisevat raskausmyrkytyksen yhteydessä, mutta entäs käsien kutina?

mikä se hepatoosi olikaan

kannattaa menna heti laakariin ja labrakokeisiin. Voi olla raskaushepatoosi, joka on aidille vaaraton, mutta hoitamattomana voi olla erittain vaarallinen vauvalle. Hoitona on laakitys ja seuranta ja mahdollinen synnytyksen kaynnistys, mutta tietysti vasta loppuraskaudesta.

RASKAUSHEPATOOSI ELI HEPATOGESTOOSI



Raskaushepatoosi on tavallisin raskauteen liittyvä maksasairaus. Sitä esiintyy noin 1 - 3 %:lla odottavista äideistä. Sairaus aiheuttaa intrahepaattisen kolestaasin, jonka syy on tuntematon. On arveltu, että raskauden aikaiset suurentuneet estrogeeni ja progesteronipitoisuudet ovat keskeisessa asemassa taudin patogeneesissa. Raskaushepatoosi on suvuttain esiintyvä, ja HLA-B8 sekä HLA-BW12-antigeenit ovat potilailla tavallisia. Sairaus alkaa tavallisesti III trimesterin aikana (joskus II trimesterin lopulla) keskimäärin 30. raskausviikolla. Raskaushepatoosi toistuu noin puolella potilaista seuraavissa raskauksissa.

Raskaushepatoosin vallitsevin oire on kutina, joka voi olla hyvin hankalaa etenkin öisin. Raskaushepatoosi aiheuttaa hyvin harvoin keltaisuutta. Muista kolestaattisista maksasairauksista poiketen Afos on yleensä vain vähän koholla ja gamma-GT saattaa olla täysin normaali. Sen sijaan sappihappojen suureneminen todetaan 10-100 kertaisena. Alat ja asat kohoavat harvoin yli nelinkertaisiksi, mutta joskus nämäkin nousevat huomattavasti aiheuttaen erotusdiagnostisia ongelmia muiden akuuttien hepatiittien suhteen.

Raskaushepatoosin ensisijaisena hoitona käytetään ursodeoksikoolihappoa (annos 15 mg/kg). Myös kolestyramiinia sekä deksametasonia on käytetty kutinan hoidossa. Odottavan äidin ennuste on hyvä ja tauti sammuu viikon sisällä synnytyksestä. Raskaushepatoosissa on todettu kuitenkin odottamattomia sikiökuolemia etenkin lähellä laskettua aikaa ja synnytys pyritäänkin käynnistämään viimeistään 38. raskausviikolla. Em. sikiöriskien takia tila vaatii tiivistä seurantaa äitiyspoliklinikalla.

PRE-EKLAMPSIA JA HELLP-OIREYHTYMÄ



Pre-eklampsia eli raskausmyrkytys kehittyy 3-10 %:lle odottavista äideistä. Pre-eklampsia alkaa II tai III trimesterin aikaina ja siihen liittyvät turvotukset, verenpaineen nousu (> 140/90 mmHg) sekä proteinuria (> 0.5 g /vrk). Etiologia on tuntematon. Riskitekijöinä ovat mm. ensimmäinen raskaus, monisikiöraskaus, äidin ikä > 40 vuotta ja verenpainetauti. Patofysiologisena mekanismina pidetään verenkiertovastuksen nousua ja endoteelin dysfunktiota, joka johtaa intravaskulaariseen fibriinin muodostumiseen ja kohde-elinvaurioihin. Transaminaasien kohoaminen raskausmyrkytyksessä on tavallista. Tila ei ole kolestaattinen, joten siihen ei liity kutinaa ja sappihappojen nousu on epätyypillistä. Pre-eklampsia on systeemisairaus, joka vaikeimmillaan voi johtaa monielinvaurion kehittymiseen.

HELLP-oireyhtymää (hemolysis, elevated liver enzymes, low platelet) voi esiintyä vaikeampaan pre-eklampsiaan liittyneenä. Noin 30 % tapauksista diagnosoidaan vasta synnytyksen jälkeen. Esiintyvyys on 0.1 - 0. 6 % kaikista raskauksista ja 4 - 12 % vaikeista pre-eklampsiaraskauksista. Tavallinen oire on akuutti ylävatsakipu, jonka syynä on ilmeisesti vasospasmi sekä mikroangiopaattinen hemolyysi. Muita tavallisisa oireita ovat pahoinvointi, oksentelu sekä päänsärky. Oireyhtymään voi liittyä disseminoitunut intravaskulaarinen koagulopatia (20 %:lla), istukan irtoaminen (16 %:lla), akuutti munuaisten vajaatoiminta (7 %:lla) ja keuhkoödeema (6 %). Äidin ennuste on hyvä (kuolleisuus noin 1 %). Lapsen riskit liittyvät ennenaikaisuuteen.

HELPP-oireyhtymän hoito on raskauden pikainen keskeyttäminen eli käytännössä tehdään kiireellinen sektio. Vaikeissa maksan toimintahäiriöissä voidaan käyttää MARS-hoitoa.

Minua kutisi raskausaikana kaikista muista paikoista paitsi kämmenistä, jalkapohjista ja päänahasta.

Kutina alkoi joskus rv 30 tienoilla ja oli kamalaa, etenkin öisin. Nukkumisesta ei tullut mitään...rasvaus ei auttanut.



Verikokeissa kävin ja mitään poikkeavaa ei ollut,mitä nyt sappiarvot vähän koholla,mutta normaali rajoissa kuitenkin. Kutina loppui vasta synnytyksen jälkeen parin päivän päästä. t Söin ataraxia ja rauhoittavia vuoro illoin että pystyin nukkumaan edes vähän, tosin noiden lääkkeiden saanti oli työn ja tuskan takana...piti monelta lääkäriltä anella. Ja lopulta ataraxia otin omin päin kun rauhoittavia ei saanu joka ilta ottaa ettei tulisi riippuvaiseksi niistä.

Lapsi oli lopettanut kasvamisen joskus kk ennen synnytystä ja oli pieni....Synnytys käynnistettiin lopulta vauvan huononvoinnin takia eli ei saanut ravintoa napanuoran kautta kuin välillä. Raskausmyrkytys oireita kyllä oli mutta ei tarpeeksi koska verenpaine oli normaalin rajoissa, joskin minulle hurjan korkea, ja valkuaista vain 1+.



Mene käymään ultrassa jos maha ei kasva mielestäsi tarpeeksi tai et pärjää kutinan kanssa. Todennäköisesti lääkärit kehoittavat sinua vain rasvaamaan ihoa ;)