Lue keskustelun säännöt.
O' ou! Olen ihastunut naapurin ukkoon!
30.03.2007 |
Lienee kevättä rinnoissani, kun mielestäni naapuri näyttää pantavalta. Eipä silti... Hän on naimisissa mutta vaimonsa asuu 250km päässä työn takia. Minäkin olen naimisissa tahollani ja vieläpä onnellisesti. Meillä on omakotitalo ja pieni poika. Mieheni on ihana ja rakastan häntä. En voisi koskea " sillä tavalla" tähän naapuriin juuri näiden syiden vuoksi. Odotan aina kuin kuuta nousevaa tiistai-päiviä kun käyn urheilemassa ammattiosaston vuorolla ja näen komistusta... Onkohan ulkopuoliseen ihastuminen normaalia toimivassa parisuhteessa?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jostain syystä aikamoinen tarve ihailuun ja huomioon. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Ehkä yksi selitys on tämä elämänvaihe, jossa haen voimakkaasti omaa paikkaani ja sitä, mihin oikein tässä maailmassa kuulun.
Oma parisuhteeni on periaatteessa ok, mutta mieheltäni saatu huomio ei jotenkin riitä minulle. Koen tarvitsevani vahvistusta identiteetilleni myös muualta kuin kotoa. Kotona tuli oltua pitkään (lasten kanssa) ja nyt koko elämänpiirin laajennuttua työelämään olen ihan sekaisin näiden fiilisteni kanssa... Ihan kuin en tuntisi itseäni enää. :(
Kuin minun kirjoittamaani. Olin puolitoista vuotta kotona pojan kanssa ja nyt lähdin kouluun (vissiin kai etsimään itseäni?)
t: ap
Vierailija:
Kuin minun kirjoittamaani. Olin puolitoista vuotta kotona pojan kanssa ja nyt lähdin kouluun (vissiin kai etsimään itseäni?)
t: ap
9
Mä ihastun nopeasti, hyvin erilaisiin ihmisiin. En vain ole kertaakaan kertonut ihastuksen kohteilleni tästä suuresta tunteesta - ja yleensä ihastukset menevät ohi aika pian. Viimeksi vuorossa oli mieheni pomo, ja kännissä menin juttelemaan hänelle hyvinkin tuttavallisesti... Onneksi mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Olen vain niin flirtti, että tarvitsen lämpöä puseroon ihastuksesta. Pidemmälle en näitä juttuja vie, eikä ole tarviskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo nro 9 kirjoitus oli kuin omani, paitsi että olen rakastunut, ja työkaveriini....ja silläkin on tunteita mua kohtaan. Liekö tähän vaikuttaa se että lasteni jälkeen ja töihin palattuani seksuaalisuuteni on ihan eri luokkaa kuin ennen, voisin jopa sanoa että mikään ei riitä....
tarvin hellyyttä, kosketusta j ajuttukumppania, omasta miehestä ei oli näihin...harmi, muuten hyvä mies ja isä. puhe ei auta, näin kävi ja mikä pahinta, mulla ei omatunto kolkuta pätkääkään....,
- joka itse asiassa on hyvin samannäköinen ja -oloinen kuin oma mieheni: tumma tukka, ruskeat silmät, hyvä kroppa ja miellyttävä käytös....
En todellakaan kuvittele pettäväni miestäni hänen kanssaan, kunhan on vain tämmöistä viatonta päivää piristävää ihastusta, hihih :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin keväällä. Tekoihin ryhtymistä pitää kyllä punnita tosi huolella.
Älä vain pilaa kaikkien elämää tekemällä mitään typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä meidän naapurilla on mm. lumoavat suklaasilmät, herkkupeppu ja hän on sexyn pitkä.
t: ap
Väestöliiton sivuilta löydät lisätietoa parisuhteen kysymyksiin. Alla oleva on kopsattu sieltä " kuukauden kysymys" -osiosta.
" Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että parisuhteessa olisi jotakin pielessä. Jos voimme vain mielessämme nauttia siitä, että olemme saaneet yhden mukavan ihmisen lisää tuttavapiiriimme, ei asiassa ole mitään ongelmaa. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos päättelemme toisen seurassa viihtymisen olevan merkki siitä, että oma kumppani onkin ollut virhevalinta.
Voimakas ihastuminen voi kertoa myös yksilön tarpeesta saada ihailua muiden taholta. Vaikka meistä kaikista on mukavaa olla pidetty ja hyväksytty muiden silmissä, on joillakin korostetun suuri tarve tulla ihailluksi ja kehutuksi monen, ei vain oman kumppanin, taholta. Tällainen voi johtua esimerkiksi aiempien elämänvaiheiden kovin vähäisestä tai kokonaan puuttuneesta ihailusta ja hyväksynnästä. Ulkopuolelta osoitettu kiinnostus voi tuntua hyvältä, kenties itsetuntoa kohottavalta ¿ ¿kyllä sitä vielä meikäpojalla/meikätytöllä on vientiä¿.