Mielipiteesi äiti töihin heti vauvan synnyttä ja isä kotiin..

haluaa tutustua/tuntea lapsensa :)

sama kuka kotona.

imettä öisin ja pumpata päivisin ja olla töissä...

ja jos synnytyksessä tapahtuu jotain vähänkin ihan täydellisestä poikkeavaa, voit itsekin tarvita enemmän toipumisaikaa.... jos hemoglobiini on 90, jälkivuoto runsasta, alapääntikkejä särkee ja virtsas/ulostus ei toimi vielä normaalisti ja rinnat pursuaa maitoa ja univelka on kova, et ehkä viihdy töissä kovin hyvin...

ja siis ei ole tarkoitus pelotella synnytyksellä, tästä kaikesta toipuu hyvin, mutta se voi kestää enemmän kuin 2 viikkoa

Mun mielestä isän jääminen kotiin on ihan ok. Ainoa, mikä mietityttäis on imetys, kun se jäis välistä. (Joo, olen imetyshihhuli siinä mielesssä, että se on mun mielestä parasta ravintoa lapselle.)

Jos nimittäin oletat että isä saa äitiyspäivärahan sinun sijastasi. Vain äiti voi pitää sen ensimmäisen 105 arkipäivää, sen jälkeen asta isä voi jäädä kotiin ja saada anhempain etuutta.



Mutta ap kysymykseen, no mikäpäs siinä jos itse pystyy vauvan jättämään ja on tyytyäinen korvikeravitsemukseen vauvalle. Kyllä se isäkin vauvan voi hoitaa.

V-näppäin ei toimi kunnolla...

itselläni ei olisi kyllä työnteko onnistunut kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen sillä en voinut viikkoihin istua kunnolla...

No kukin tyylillään mutta sääli sitä vauvaa joka äitiään tarvitsee!! Ja tosiaan sen 105 pvää joudut kuitenkin kotona olemaan.. Voi harmi jos ei mene suunnitelmien mukaan, onneks edes valtio turvaa että, vauva saa olla äitinsä kanssa edes ne n.4 ensimmäistä kuukautta..



Mutta hatun nosto isälle! Hienoa kun haluaa olla lapsensa kanssa!!

Miksi äitiä pidetään ainoana oikeana hoitajana?

ehkä kyennyt. Oli aika rankaa kun imetin yöllä jne. mutta ei mitään syytä miksen voisi tehdä niin uudelleen.

Voi kai sitä isäkin lapsen hoitaa, en näe siinä mitään ongelmaa. Rintamaidon herumisen saa lopetettua lääkkeillä.

Vierailija:

ehkä kyennyt. Oli aika rankaa kun imetin yöllä jne. mutta ei mitään syytä miksen voisi tehdä niin uudelleen.

1) Fyysisesti ei ehkä mahdollista

2) Imetys ei onnistu

3) ET " voi" olla pois vauvan luota ts. se äitiyden tunne voi yllättää ja kovasti ja voit katua tosi paljon jos olet jo sopinut että menet töihin



Sitten tulee tietysti jaksaminen . Itse olisi katunut varmasti loppuelämäni jos olisin tehnyt ko. päätöksen, sillä silloin menetät oikeasti todella kallisarvoisia hetkiä oman pienen vastasyntyneesi kanssa ja minä takia?! Töitä kyllä riitttää maailman tappiin saakka, vauva on pieni vain kerran.



Ja anteeksi että sanon, mutta miksi " hankkia" lapsia jos ei sovi elämääsi? Tiedän, että hieman kärjiestettyä, mutta vilpittömästi toivon että ajattelet asiaa oikeasti. Tietysti isät voi hoitaa, mutta se ei ole sama asia esim. imetys.

Ei minusta ole sentään samantekevää, kumpi vanhemmista ne vauvan ihan ihkaensimmäiset kuukaudet kotona on. Ihanne tietysti olisi, että molemmat voisivat olla pidemäänkin kuin isyysloman ajan. Mutta vauvan kannalta edelleenkin on tärkeää, että etenkin äiti on lähellä alussa. Hänen masussahan pienokainen on kasvanut, ja äidin rinnasta tuleva maito on paitsi parasta ravintoa myös ihanaa turvaa ja samalla läheisyyttä. Tämä siis on luonnollinen lähtökohta, johon aina ei toki päädytä ihan vanhempien tahdosta riippumatta.



Tekisitkö siis ap heti täyttä päivää kaukana kotoa vai voisitko tehdä joko lyhyempää työviikkoa tai ainaki osittain etätöitä kotona? Entä pystyisitkö pumppaamaan äidinmaitoa vauvallenne työpäivien aikana, jotta imetys ei ainakaan ihan kokonaan loppuisi heti alkuun? Maitoa voi pakastaa varastoon ja miehesi voi antaa sitä työpäiviesi aikana esim. hörppyyttämällä.



Ja tuon 105 arkipäivää " joutuisit" käsittääkseni kuitenkin olemaan itse äitiysvapaalla, ellei miehelläsi ole varaa jäädä kokonaan palkattomasti kotiin. Vanhempainvapaarahan saa kumpi tahansa. Minusta äitien Kannattaisi myös antaa itselleen aikaa toipua synnytyksestä - ja tustua pieneen ihmeeseen rauhassa, kun meillä kerran siihen sukupuolemme puolesta etuoikeus on :)

paitsi imetys ei varmaan onnistu, et ehkä ole ottanut huomioon tunnepuolta ts. vastasynnyttänyt äiti ei ihan hevillä päästä lasta silmistään ja fysiikkakin voi harata vastaan eli runsas vuoto, valuvat rinnat, kivut jne.

Normaalisti mennyt synnytys ei tee äidistä invalidia 105 päivän ajaksi, vaan kyllä sitä ihan hyvin voi mennä töihin, jos vauvan hoito on järjestetty jollain muulla tapaa. 60-luvulla äitiysloma oli 4 viikkoa. Sen jälkeen nyytti hoitoon ja äityli takas hihnan ääreen. Näin teki meidän mutsi ja ihan on minusta ja sisaruksistani ihmisiä tullut. Jos lapsen isä pystyy jäämään vauvaa hoitamaan, on tilanne tietysti vielä ihanampi, kun ei tarvii vieraille ihmisille vauvaansa antaa. Isä pystyy hoitamaan vauvaa ja tarjoamaan tälle läheisen vuorovaikutussuhteen ihan siinä missä äitikin.

Vierailija:

Ei minusta ole sentään samantekevää, kumpi vanhemmista ne vauvan ihan ihkaensimmäiset kuukaudet kotona on. Ihanne tietysti olisi, että molemmat voisivat olla pidemäänkin kuin isyysloman ajan. Mutta vauvan kannalta edelleenkin on tärkeää, että etenkin äiti on lähellä alussa. Hänen masussahan pienokainen on kasvanut, ja äidin rinnasta tuleva maito on paitsi parasta ravintoa myös ihanaa turvaa ja samalla läheisyyttä. Tämä siis on luonnollinen lähtökohta, johon aina ei toki päädytä ihan vanhempien tahdosta riippumatta.

Tekisitkö siis ap heti täyttä päivää kaukana kotoa vai voisitko tehdä joko lyhyempää työviikkoa tai ainaki osittain etätöitä kotona? Entä pystyisitkö pumppaamaan äidinmaitoa vauvallenne työpäivien aikana, jotta imetys ei ainakaan ihan kokonaan loppuisi heti alkuun? Maitoa voi pakastaa varastoon ja miehesi voi antaa sitä työpäiviesi aikana esim. hörppyyttämällä.

Ja tuon 105 arkipäivää " joutuisit" käsittääkseni kuitenkin olemaan itse äitiysvapaalla, ellei miehelläsi ole varaa jäädä kokonaan palkattomasti kotiin. Vanhempainvapaarahan saa kumpi tahansa. Minusta äitien Kannattaisi myös antaa itselleen aikaa toipua synnytyksestä - ja tustua pieneen ihmeeseen rauhassa, kun meillä kerran siihen sukupuolemme puolesta etuoikeus on :)

Mä menin töihin kun lapsi täytti kolme ja puoli kuukautta. Eikä se edes ollut vanhin lapsi hoidossa. Rahaa ei yksinkertaisesti olisi muuten riittänyt.



Harkitsimme pitkään tekisimmekö edes toista lasta, koska lastenhoito on niin kallista ja monimutkaista täällä. Itse en pidä au pairia vaihtoehtona. Mutta sitten luonto päätti toisin ja tässä sitä ollaan taas. Raskaana. Ehkäpä tästäkin selvitään. Voi olla, että palaan lasten kanssa sitten Suomeen. Tuntuu nimittäin nuo edut siellä niin hyville.

Se oli pakko, ei yrittäjällä ole varaa olla poissa kuukausitolkulla, moni ei vaan tule ajatelleeksi.

Tai voihan sitä olla poissa mutta kyllä asiakkaat on jo kaikonneet, varma juttu. Ja kuka maksaisi välillä työntekijöiden palkat, toimitilavuokrat yms?

Terveitä ja hyvinvoivia ovat tämän nainen lapset, nyt jo isoja. Isään heillä kiinteä ja lämmin suhde, samoin äitiin.



Käsittääkseni on mahdollista saada isälle Kelalta jokin erityisraha tällaisessa tapauksessa. Mites muuten sellaiset isukit pärjäisi, joiden vaimo kuolee synnytykseen?

Sitä voi tiedustella Kelalta. Mikään pakko ei ole kotona olla.



Mitä tulee synnytyksen jälkeiseen kuntoon niin itse olisin hyvin voinut aloittaa työt jo viikon päästä synnytyksestä.

Ei kaikki ole kipeitä kuukausitolkulla!

Imettääkään ei ole pakko, eikä se kaikilla onnistukaan.



Itse olen kiintynyt lapsiini vasta kun he ovat olleet 6+ kuukautta, alussa en tuntenut mitään vaan " rakastuminen" vei aikaa (olin kotona, en töissä ennen kuin joku sitä kysyy).



Joten tsemppiä ap:lle jos tähän ratkaisuun ryhtyy, ymmärrän hyvin sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta olla äitiyslomalla kuukausitolkulla kuten jo totesinkin.