Mies pyysi harkitsemaan kotiin jäämistä senkin jälkeen, kun kuopuksemme täyttää 3v.

Ei kai sitä varten tarvitsekaan täyspäiväpaikkaa hakea?



Yli 3-vuotiaat kyllä tarvitsee ainakin kerhoilua.

Jäisin kotiin!!!

Meillä mies opiskelee ja minun pakko mennä töihin.

Kaikista mieluiten kasvattaisin omat lapset kotona ja korkeitaan joku päiväkerho lapsille pari kertaa viikossa, jossa oppivat leikkimään toisten kanssa.

ainakin pariks vuodeks. Mikä voi olla ihanampaa.

ja ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuu jäävän jonkinlainen yrittäjyys tai freelance.

Oletko valmis ottaman sen riskin, ettet enää ehkä työllisty koulutustasi vastaavaan hommaan?



Lapsiperheeseen ei oikein taida mahtua kahta uraa, eli kotielämän toimivuuden kannalta on hyvä jos toinen pyörittää huushollia kun toinen tienaa hyvin.



Kotona ollessa sinun eläkkeesi ei kartu, eli jos jäät kotiin kannattaisi yhteisistä rahoista sijoittaa sinun nimissäsi rahastoisi kuukausittain, vaikka lainojakin maksellaan.



Meillä 3 lasta, ja niiden varttuessa kuskaukset harrastuksiin ja huollot vievät yhä enemän aikaa. Myös läsnäolo heidän elämässään vie tavallaan enemmän aikaa kuin aikaisemmin. harkitsen itsekin alan vaihtoa.

Minä toivon, että voisin olla lasten kanssa kotona niiiiiiiin kauan kuin on mahdollista. Ja kun kerta viihdyt kotona niin miksei. Kyllä aina jotain työtä löytyy ja asiat järjestyy parhainpäin. Voithan osallistua avoinen kerhojen ym. toimintaan jos kaipaat kodin ulkopuolista tekemistä? " Lapset on vain kerran pieniä!" :0)

palkka on niin surkea niin on pakko mennä töihin.

Itse olen ollut nyt 7 vuotta kotona, enkä ole katunut.

Lapset on kuminkin niin pieniä niin lyhyen aikaa joten nauti, kun sinulla on mahdolisuus kotiäitiyteen :)





T: toinen samanlainen jo 15v

Ja nyt sulla on hyvä tilaisuus etsiä töitä ilman mitään paniikkia rahasta. Olisin kotona ja hakisin samalla töitä ja jos pääsisin johonkin hyvään hommaan niin sitten menisin töihin. Niin en jäisi, että en samalla vähän katselisi töitäkin. Ja jos mahdollista on niin tekisin osa-aikaista tms.

eli kerhoon 2 kertaa viikossa ja 4v. kerhoon 3 kertaa viikossa. työllistyminen voi olla vaikeaa pitkän kotihoito jakson jälkeen.

kyllä tarvitsee jo seurakunnan aamupäiväkerhon. Ei voi tuonikäiset ihan könytä koko päivää äidin kanssa tai leikkipuistossa vuosikkaiden kanssa hiekkiksellä.



3

Täällä tullut kuitenkin jo huomionarvoisia seikkoja.. Työelämä saattaa alkaa kiinnostamaan viimeistään kun lapset koulussa. Saatko enää koulutustasi vastaavaa työtä? Vanheneeko koulutus? Oletko valmis tekemään sitten jotain ihan muuta kuin alunperin olet kouluttautunut?



Toinen on tuo eläke. Se kyllä kannattaa turvata esim. vapaaehtoisen eläkevakuutuksen turvin.

Minä en jäisi kotiin vaikka mieheni tienaisi mitä ja maksaisi kaiken, vaikka sijoittaisi nimiini niin paljon rahaa että selviäisin niillä loppuikäni jos avioero tulisi. Näin siksi että rakastan työtäni ja se on minulle tärkeää, suorastaan elinehto. Jos sinullakin on tämä tilanne, älä ihmeessä hylkää ammattiasi, sillä tiedät kyllä, että hyökäisit sen lopullisesti!



Mutta naapurissa asuu nainen jonka elämän sisällöksi riittää hyvin ulkonäkö ja susikoira, kun mies elättää eikä lapsiakaan ole. Jos sinulla on tämä tilanne niin siitä vaan, sinulla on sentään se lapsi ja vaikka tekisitte toisenkin...



Kukin tyylillään, kunhan kukin tietää mikä se oma tyyli on!

on alle 2-vuotiaiden valtakuntaa aamupäivisin ja iltapäivisin koululaisten. Minä ainakaan en ole koko Helsingistä löytänyt enää kunnolla yli 3-vuotiaita leikkikavereita aamupäiväpuistoista. Ja ihan samaa valittavat kaikki tutut kotiäidit ympäri maata.



Ja lapsen on kyllä oikeasti hyvä sosiaalistua vähän! Sitä tarvetta ei ehkä huomaa nyt, mutta kyllä sitten kun lapsi menee kotoa reväistynä kouluun.

pph:ta.



Ja tuskin olet kaikkia Helsingin puistoja kolunnut :)

Helsingin puistot. Kotiäitiyttä kun on takana jo neljä vuotta ja risat.



Missä täällä on 3 - 5 -vuotiaita puistoissa? Juuri perjantaina juttelin yhden leikkipuisto-ohjaajan kanssa aiheesta ja hänkin oli samaa mieltä kuin minä... Hän on ollut Hesan puistoissa töissä parikymmentä vuotta.



18

1. Valtavasti matkustelua

2. Vakkaripaikkoja tosi vähän, tutut tekee edelleen 36v. pätkiä...

Eli julkisen sektorin virkamies.



Eli jonkunlaista alanvaihtoa olen miettinyt joka tapauksessa. Kerhossa käydään jo nyt (avoimessa), esikoinen on 2,5v.

1) Miten käy eläkkeesi?



2) Entäpä kun haluat palata töihin. Oletko ottanut huomioon, että jokainen kotona vietetty vuosi heikentää tulevaa työllistymistäsi?



3) Miten käy, jos teille tulee avioero? Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan (yhden yllätyseron läpikäyneenä tiedän).



4) Onko lapsista oikeasti tarpeeksi sisältöä vielä elämään? He alkavat kuitenkin olla jo aika isoja.



Kannattaa ottaa huomioon, että suurin osa yli kolmivuotiaiden vanhemmista hoitavat sekä perheen että työn suht suvereenisti. Herää siis kysymys, miksi se ei olisi teillä mahdollista? Älä nyt vain miehesi mielipiteen takia ala heikentämään oman tulevaisuutesi eväitä. Vaikka palkkasi on pieni, se on kuitenkin _sinun_ palkkasi ja siitä kertyy eläkettäsi. Ja vaikka raha ei ole teille tärkeää, kyllä se vain siinä vaiheessa on, kun sitä ei oikeasti ole.

- taloudellinen toimeentuloni turvataan takuuvarmasti ja loppuiäksi. Ei siis siten, että nyt heittäisin koulutukseni ja urani hukkaan, ja kenties 10 vuoden päästä mies lähtee ja olen vaikka saisin puolet omaisuudesta ja eläkettäkin olisi karttunut, olisi tulotasoni surkea ja kaikki säästöt hupenisivat tosi nopeasti. En olisi valmis ottamana riskiä mahdollisesta köyhyydloukusta.



- haluaisin kyllä joka tapauksessa pitää yllä ammattitaitoani ja koulutustani, joten varmaankin jatkaisin opiskeluja rauhalliseen tahtiin kotona ollessani.



Mutta tällä hetkellä tuntuu että ei mistään hinnasta, lapset on kohta 4-v ja pienempi 1-v5kk ja teen 60%työviikkoa, lapset kotihoidossa. Tämä on loistava ratkaisu meille.

että on töitä, joihin ei palata noin vain ja joista ie lähdetä noin vain - eli se, että valitsee muutman vuoden kotiin jäännin voi ihan oikeasti tarkoittaa pakollista alan vaihtoa.... Mutta kunno äitihän tekee kai mitä vain lastensa etee.... Vaikka minusta on hyvä antaa lapsille myös esimerkki vastuullisesta työn teosta.