Jes!!! Erävoitto :)

Ensin lyhyesti taustaa:

Miehen sisko asuu perheineen anoppilassa ja aina kun käymme anoppilassa niin tottakai joudumme olemaan saman katon alla myös miehen siskon perheen kanssa. Mies on siskonsa kanssa aika läheisiä ja mies ei voi kuvitellakaan siskostaan mitään pahaa eikä varmasti sano mitään pahasti. Eli siis toisin sanoen aina kun on ollut jotain ongelmia niin minussa on aina ollut vika. :/ Anoppila on 7h matkan päässä ja lasten kanssa ei ole sitä matkaa kiva matkustaa joten aina kun käymme anoppilassa niin olemme siellä udeampia päiviä jopa pari viikkoa.

Kesällä kuulin kun miehen sisko puhui viereisessä huoneessa puhelimessa, että olisi parempi jos mieheni kävisi heillä vain yksin. Minä tottakai pahoitin mieleni, mutta mies totesi siihen vain, että ehkä hän (sisko) sitten on sitä mieltä. Mutta jos tilanne olisi ollut niin päin, että minä pahoitan siskon mielen niin siitä olisi tullut minun ja miehen välille kova riita kun minä " uskallan" pahoittaa siskon mielen :)

Ja näitä tilanteita on todella monia.



No meille syntyi n kk sitten kolmas vauva ja mies ehdotti, että hänen siskonsa tulisi meille vähäksi aikaa avuksi sitten kun vauva olisi viikon ikäinen. No apuna tuo sisko ei todellakaan ollut. Kävi vain ostoksilla ja odotti että pääsee valmiiseen pöytään. Sisko kävi oman lapsensa kanssa ulkona, mutta ei voinut ottaa mukaan meidän kahta isompaa lasta tai edes toista heistä vaikka lapset pyysivät päästä mukaan. No kaiken huippu oli se kun lähdin laittamaan keskimmäistä (1v9kk) lastamme nukkumaan ja pyysin, että miehen sisko hoitaisi sillä aikaa vauvaa (vauva oli pulloruokinnalla). Vauva nukkui sohvalla ja sisko istui sohvan toisessa päädyssä. Vauva alkoi jonkin ajan kuluttua itkeä ja itki ja itki. Kuuntelin, että tekeekö sisko mitään, mutta mitään ei tapahtunut sisko vain istui sohvalla ja tuijotti tiiviisti telkkariin. Lopulta minun oli pakko mennä ottamaan vauva makuuhuoneeseen ja hoitaa itse samalla kun nukutin keskimmäistä.

Ajattelin, että en sano tuosta asiasta miehelle mitään kun ei hän kumminkaan voisi uskoa siskostaan tuollaista. No sitten kun sisko oli lähtenyt kotiinsa alkoi mies syyttelemään kuinka minä olin ollut tyly hänen siskolleen. Kerroin sitten mitä oli tapahtunut ja mies meni ihan sanattomaksi. Ei puhunut asiasta enää mitään. Mutta tänään sitten sanoi, että on kyllä aika sairasta jos ei voi lasta hoitaa jos se itkee vieressä :) Taisi mieskin sitten vihdoinkin tajuta, että ei se sisko mikään pyhimys olekaan :). Ei mies ole ainakaan vielä mitään tuosta asiasta siskolleen sanonut, mutta minulle onkin tärkeintä, että kerrankin mies ainakin ajatuksissaan seisoo minun ja lasten takana eikä aina vain paapo siskoaan. Ehkä vielä tulee aika kun mies tajuaa sanoa suoraan siskolleen, että hänen käyttäytymisensä ei ole ihan tervettä.