Koulukiusaamisesta

Minua kiusattiin koulussa suht paljon. Ja useampia vuosia.

Se tietysti oli todella kurjaa ja söi itsetuntoa.

Minulla oli kuitenkin ihana perhe ja hyviä ystäviä koulun ulkopuolella. Muutama ystävä koulussakin. Joten tilanne oli paljon parempi kuin monella muulla koulukiusatulla.

Löysin myös yläasteella ihanan poikaystävän nosti itsetuntoa. Sain jostain voimia alkaa vastustamaan kiusaajia. Osaltaan vaikutti erään ns. ystävän selkään puukotus. Päätin että nyt riittää. Loppu vuoden " pidin naamaria" ja näyttelin ettei minua häiritse muiden kiusaus ym.

Sitten vaihdoin koulua että saisin uuden alun. Ja tilanne helpottikin paljon. Uudessa koulussa oli ihania ystäviä eivätkä kaikki tienneet että olin koulukiusattu eivätkä sitten kohdelleet minua niin.

Pikku hiljaa minun ei tarvinut enää näytellä. Nykyään omaan hyvän itsetunnon eikä minua enää kukaan tule pompottamaan. Olen jopa päässyt yli sen miettimisestä että mitähän muut ihmiset ajattelevat minusta. =)

Voisi siis sanoa että selvisin koulukiusaamisesta todella hyvin mutta nyt tulee sitten se mutta...

Esikoinen on nyt 4v ja aloittamassa tarhan vuoden päästä. Olen aivan ihana ja kiltti lapsi. Tulee kaikkien kanssa toimeen mutta ei oikein osaa pitää puoliaan. Jännittää uusia tilanteita. Ja nyt sitten pelkään ihan hirveästi että mitä jos häntä aletaan kiusaamaan.=( Kuinka selviää siitä kun on niin kiltti.

Kuopuksen puolesta en pelkää. Hän on sellainen känkkäränkkä ja oppinut toisena lapsena pienestä pitäen pitämään puolensa.



Löytyykö kohtalotovereita?