KIELENOPPIMISESTA + kielikylvyn kahdet kasvot

nostan

ei tarvitse mennä vaasaan tms paikkaan jos ei taho



b) meidän 2v 9 kk puhuu savoa heti kun mennään mummolaan

(joka ei edes ole savossa)

näihin juttuihin ei paljon törmää

ihan asiallista juttua nuo, mutta paljon lukemista...

Me asumme Ranskassa ja lapset ovat ranskankielisessä koulussa. En ole huomannut lapsillani mitään oppimisvaikeuksia, mutta silti, se kielen oppiminen on ollut työn ja tuskan takana (lapset olivat 3 ja 4, kun aloittivat paikallisen koulun ummikkoina).



Ihmiset puhuvat, kuinka lapset oppivat kielen noin-vain. Kuulemma pieni lapsi alkaa puhumaan jo kolmessa viikossa vierasta kieltä. Puolessa vuodessa hän puhuu jo hyvin. Jne. Jne.



Juu, ehkä näin on, jos on superhyperkielilahjakas lapsi. Mutta se ei todellakaan ole näin yleensä. Olemme keskustelleet muiden äitien kanssa. On hyvin, hyvin yleistä, että lapsi ei suostu sanomaan edes yhtä sanaa ranskaa ensimmäisen vuoden aikana. Moni myös toteaa, että kolme vuotta kestää, että lapsi saavuttaa äidinkielellisen ranskan tason. Minä uskon tämän hyvin, näin se on mennyt meidänkin kohdalla.



Lisäksi tämä " kielikylpy" on tuonut paljon muita ongelmia matkanvarrella: koulukiusaamista ja aggresssioita.



Mistä ihmeestä siis kumpuaa käsitys, että lapsielle kielen oppiminen on helppoa kuin kuin mikä?

äidinkieli on joten kuten hallussa, mutta senkin jälkeen on vielä paljon oppimista että tulee kunnollisia lauseita ja oikein. On turhaa riskeerata lapsen kielenoppimista ruotsin kielikylvyllä, kun ruotsia ei oikeasti Suomessa kuule tai tarvitse kuin hyvin harvoissa yhteyksissä, lähinnä Ahvenanmaalla. Muut kielet on tärkeämpiä.

Vanhemmilla on toki iso rooli siinä että äidinkielen kehitys ei vaarannu, mutta muuten en näe kielikyvletyksellä, millään kielellä, mitään haittaa.

Haulla löytyy enemmänkin kielikylpyjuttua. Ks. alla



Sitten on muuten sellainenkin pikkujuttu, että Suomi rikkoo kielipolitiikallaan EU:n rasismin vastaista direktiiviä, mikä ennenpitkää johtaa koko RKP:läisen mätäpaiseen puhkeamiseen.



" Hyviä kirjoituksia mutkikkaasta aiheesta



Kiinnittäkää huomiota mm. tuohon autenttisen kielimallin tärkeyteen kielikylvetyksessä sekä kylvetyskielen tarpeellisuuteen elinympäristössä:



" Kielikylvetys opetusmenetelmänä soveltuu varmasti parhaiten vaikkapa Kanadan Quebeciin, jossa on ranskankielisiä yli 80%. Tällöin lapsilla on tarhan ja koulun lisäksi aito kielimalli myös muualla elinympäristössään, ja kielen oppiminen on sen käyttötarpeeseen nähden mielekästä. Tällöin kylvetyskieli on helppo perustella myös lapselle. Kielisuhteiden ollessa toisinpäin, tai Suomen oloissa jopa 95% vs. 5% voi lapsella herätä jossain vaiheessa kysymys ¿miksi ei riitä, että kävisin koulua suomeksi?¿ Oma äidinkieli itsessään ei riitä, vaikka sillä pärjäisi ympäristössä hyvin - se on siis jollain tavalla kategorisesti riittämätön.



Kielikylvetykseen sisältyy aina riski, että lapsi menettää jotain kielellisestä identiteetistään ja äidinkielensä hallinnasta. Vaikka ¿myyntipuheessa¿ luvattaisiin mitä, kyseessä on kuitenkin herkässä kehitysvaiheessa oleva yksilöllinen lapsi. Kielikylvetyksen vaikutuksista Suomen olosuhteissa ei vielä voida sanoa paljonkaan, sillä monet puutteet mm. äidinkielenhallinnassa tulevat esille vasta sitten kun ihmisellä on tarve hallita abstrakteja ja monimutkaisia käsitteitä. Ekaluokkalainen lapsi voi jutella sujuvasti kolmellakin kielellä, mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että hän olisi kolmikielinen, tai että hän hallitsisi tai tulisi hallitsemaan edes yhden kirjakielen kunnolla, täysimittaisena äidinkielenä.



Kielikylvyn tutkimus on Suomessa keskittynyt Vaasan seudulle ja sillä on siteensä ruotsinkieliseen Suomeen. On selvää, että kielikylpyjä halutaan tietyissä piireissä edistää. Kielikylpytutkimusten tekijöillä ja teettäjillä on myös usein henkilökohtaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, jotka voivat tämän tyyppisessä tutkimuksessa hyvinkin heijastua tuloksiin. Tutkimusotokset voivat myös olla liian suppeita ja valikoituneita muodostaakseen pohjan luotettaville ja yleistettäville tieteellisille johtopäätöksille.



Kielikylvetys on poliittisena välineenä sikäli kätevä, että se sitoo kylvetyskielen vaikutuspiiriin paitsi lapsen, myös vanhemmat ja muun perheen. Kielikylpykoulujen yhteisöissä voidaan tehdä myös politiikkaa. Tämä on aivan varmasti tiedostettu asia. Suomessa koko kielipolitiikan aihe on lisäksi perinteisesti vaiettu, ja väestön enemmistön suhtautuminen nykyiseen kielipolitiikkaan kielteistä (vrt. Ruorsin vapaaehtoisuutta kannattavat, sekä suhtautuminen RKP:hen). On todellisuuden kieltämistä väittää, ettei kielikylpyihin kohdistuisi poliittisia toiveita. RKP:ssä on tietääkseni asiasta yhtä ja toista ääneen sanottukin.

¿ Nimim. " Äidinkielen itseisarvo" , HS Keskustelut, 3.10.2006"





Äidinkielen merkityksestä ja huonontuneesta osaamisesta:



" [- -] Äidinkieli on monin tavoin kulttuurin perusta, merkitysten ensisijainen kantaja ja välittäjä. Oppiminen ja henkinen kasvu perustuvat ratkaisevasti äidinkielen hallintaan. Äidinkielestä riippuu pitkälti se, miten ihminen kykenee tietojen hankintaan, analysointiin ja käsittelyyn ja miten hän pystyy ilmaisemaan, argumentoimaan, tulkitsemaan ja arvioimaan tietoja. Äidinkieli on myös se perusta, jolle rakentuu ihmisen identiteetti kulttuurisena toimijana. Ellei tämä ole kunnossa, on turha olettaa, että vieraiden kielten ja kulttuurien ymmärtäminen ja omaksuminen onnistuisi täysipainoisesti. Monikielisyyden ja monikulttuurisuuden arvoperusta on riippuvainen siitä, ymmärtääkö ihminen oman asemansa oman kielensä käyttäjänä ja toimijana omassa kulttuurissaan. Siinä, mitä edellä on sanottu, on riittävästi syytä siihen, että on aihetta olla huolissaan äidinkielen heikoista oppimistuloksista peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana (Lappalainen 2003) ja erityisesti ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten ratkaisevan suuresta heikkenemisestä (Leino 2002). [- -]"

¿ Professori (emer.) Kari Sajavaara, " Kielivalinnat ja kielten opiskelu"



Ilman keinotekoista, yliopistoon ja työelämään ulottuva ruotsituspolitiikkaa kielikylpyjen konteksti olisi aivan toinen.

nosto

Vierailija:

äidinkieli on joten kuten hallussa, mutta senkin jälkeen on vielä paljon oppimista että tulee kunnollisia lauseita ja oikein. On turhaa riskeerata lapsen kielenoppimista ruotsin kielikylvyllä, kun ruotsia ei oikeasti Suomessa kuule tai tarvitse kuin hyvin harvoissa yhteyksissä, lähinnä Ahvenanmaalla. Muut kielet on tärkeämpiä.

Tuloksena pitäisi löytyä pakkoruotsia käsittelevä net-päätteinen osoite, josta löytyy hyvin tietoa ruotsinkielen tarpeellisuudesta Suomessa.



Suomessa on n. 1% väestönosa (pienissä rannikkokunnissa ja Ahvenanmaalla), jonka suomenkilen taito on heikko tai olematon.

Lisäksi on tutkittua että 5-vuotiaana lapsi on kielenkehitykseltään siinä vaiheessa että oppiminen sujuu nopeasti. Meillä esikoinen ollut nyt pari kuukautta kielikylvyssä ja oppinut jo paljon! Meillä sikäli hyvä tilanne että lapsi voi käydä jopa ylioppilaaksi saakka ruotsinkielisessä ryhmässä.

Paljonhan riippuu vanhemmistakin miten kielikylvetys sujuu. Myös vanhempien on sitouduttava kotona äidinkielen opettamiseen ja mm. luettava lapselle paljon!