Helsingissä asuvat 13-vuotiaiden vanhemmat!!

Meillä on 12-v. tytär, joka saa jäädä luokkakavereiden kanssa kaupungille koulun jälkeen. Asutaan myös n. 10 km päässä keskustasta, jossa tyttö siis koulussa. Luokkakaverit ovat eri puolilta pääkaupunkiseutua eli jokaisen kotiin on pidempi matka. Välillä käyvät Raxissa pizzalla, joskus Mäkkärissä tms. Rahaa saa käyttää shoppailuun, jos on viikkorahasta jotain jäljellä. Iltaisin keskustaan ei ole mitään asiaa ilman vanhempia.



Joskus menevät kavereiden kanssa koulun jälkeen myös uimaan tai käyvät leffassa päivänäytöksessä.



Harrastukset vievät pari iltaa viikolla (+viikonloppuna) ja silloin ei kaupungille jäädä, sillä meillä tehdään läksyt ennen harrastuksiin lähtöä. Koulu menee erinomaisesti, on luokkansa parhaita (vaikka saakin käydä kaupungilla).



Ja ennenkuin joku pöndellä asuva stadia turmiollisena paikkana pitävä minut haukkuu, kerron, että lapseni ei polta tupakkaa, ei juo kaljaa eikä käytä huumeita (kuten en minäkään) - eikä ole heitteillä, sillä olen ollut kotona lapsen syntymästä lähtien.



Minun mielestäni pääasia ei ole se mitä mieltä muut ovat, sillä jokainen vanhempi päättää itse, missä haluaa lastensa liikkuvan. Näiden sääntöjen kanssa lasten on elettävä, sillä tällaisissa asioissa vanhemmilla on oltava määräysvalta. Voivat sitten lapset aikuiseksi tultuaan tehdä omille lapsilleen omat sääntönsä.



Alkuperäiselle: Mikäli sinusta on huono ratkaisu, että lapsi kulkee kavereineen keskustassa, teet minusta aivan oikein kieltäessäsi sen.

Tyttö ei tietenkään jää joka päivä kaupungille, mutta n. kerran viikossa kuitenkin.

silloin kun minä olin 13-16 ei me käyty kerran viikossa ulkona syömässä, hyvä kun päästiin kerran kuussa mäkkiin (eikä oltu edes köyhiä). Ja kaikkien kavereiden kesken näin.



Mikä ihmeen kulttuuri se on että jo teinit opetetaan tuhlaamaan ja joka päivä on saatava ostaa jotain, aina on saatava uusia vaatteita. Minä sain uusia vaatteita kaksi kertaa vuodessa joulu- ja juhannusaleista. Ei ihmekään että nuoret ovat pulassa pikavippien ja kulutusluottojen kanssa kun kotona opetetaan näin hyvin säästeliäisyyttä...

lapsi kunnolla, mitä tekevät ja näkevät.



Yöelämään 13-vuotias on aivan liian pieni. Mutta kun itse olin tuon ikäinen, kuului suurimpiin koulutytön huveihin kahvilla tai kaakaolla käyminen, ikkunaostokset ja kaverien kanssa juoruilu ja monta kertaa viikossa. Se on ihan normaalia kaupunkikulttuuria, jota kaupunkilaistytöt ovat jatkaneet sukupolvesta toiseen.



Minulla tosin vaikutti, että kävin koulua keskustan lähellä ja sen poikki meneminen oli os koulumatkaa ja suuri osa kavereista asui aivan keskustan tuntumassa. Silti sinuna antaisin ehdottomasti lapsen käydä kavereineen silloin tällöin kaupungilla kahvittelemassa. Rahapuolen voisi hoitaa vaikka niin, että laskette yhdessä, mitä kaupungilla käyminen busseineen ja kahveineen maksaa ja sovitte, että se on tavallaan harrastus ja siten heti pois jostain muusta hankinnasta.



Voit ottaa selvää muiden vanhempien kautta, että lapset todella käyvät vain viattomasti humputtelemassa ja keskustella kivoista menoista, mitä siellä on. Esim. meillä äidit saattoivat vinkata, että jossain on kiva taidenäyttely menossa ja ihan oikeasti sitten kävimme siellä. Se oli kivaa kaverin kanssa, sen ikäisenä ei äidin kanssa olisi taidenäyttelyyn halunnut mennä ja meillä oli hauskan pikkuaikuinen olo.

Minä olen 28-vuotias ja ainakin meidän kouluaikana Helsingin keskustassa kävimme kahveilla ja kiertelimme keskustan kauppoja ja tämä aika osui pahimpiin lamavuosiin!



Myöhemmin olen puhunut joidenkin kanssa, että tuntui pahalta, kun toisilla oli aina rahaa ostella mitä vain ja monilla oli kotona kauhea ahdinko päällä ja tuskin rahaa ruokaan. Minulle kamalista murrosiän kouluvuosista kaikki hyvät muistot ovat näistä tyttökaverien kanssa kaupungilla vietetyistä iltapäivistä, jolloin aikaa oli vaikka kuinka ja juotiin sitä yhtä kahvikuppia, kunnes tarjoilija tuli ajamaan pois. Nämä tyttökaverit ovat myös edelleen parhaita ja kaikkein rakkaimpia ystäviä. Ainoita joille jaan työmurheet ja muut surut silloin harvoin, kun nyt on aikaa kahvilla käydä.

käveltiin siellä täällä ja pidettiin hauskaa, katseltiin ihmisiä, kahvilassa, näyttelyissä, museoissa jne. Niistä ajoista paljon ihania muistoja. Onneksi vanhempamme eivät riistäneet meiltä niitä aikoja/rahoja pois. Osan rahoista sain kun hoidin tuttujen lapsia silloin tällöin, autoin pikkutöillä faijan firmassa, myin kirpparilla vanhoja tavaroita jne mistä sai pikkasen taskurahaa millä rahoitti näitä shoppailuja, leffoja yms.



Tästä aikaa tuon 13 vuotta, kun olin 13-vuotias. Voi kun aika mennyt nopsaan :)



Ps. hanki lapselles matkakortti, jossa aikaa ladattuna. 30 päivää maksaa lapselle 17,20 ja sillä saa rajattomasti matkustaa Helsingin sisäisillä (bussi, ratikka, metro, lähijuna, lautta). Se on edullista.

...ainakin, jos täälläkin joku heitteille jätetty niin vakuuttaa.

mutta ei siis ole siellä iltaisin, vain iltapäivisin. ja kesällä enemmän.

kertoo kyllä kenen kanssa on ja ihan mukavaa tuntuu olevan.

en pidä tuota pahana.

eri asia olisi, jos haluaisi pyöriä jossain aseman kulmilla viikonloppuiltoina

(nyt olen 28) nii muistan kun kaverin isosisko lähti hengaamaan nöykkiöstä stadiin. seiskalla oli se isosisko. olin ihan et hurjaa, miten se saa...

teinivuodet lahdessa viettäneenä, kyllä siellä me kaupngilla ja kahviloissa hengattiin kolmestatoista ylöspäin. lahti on kyl pienempi ku stadi... kyl sitä sit näpisteltiin ja kaveerattiin kaiken maailman kapinanuorten kanssa. ei hyvä.

täs lähivuosina kun olen kulkenu asematunnelissa, ni siellä kun näkee näitä teinejä jengeineen luuhaamassa oikeen koviksina. sitä en haluis mn lapsesta. ota selvää missäpäin kaupunkia lapses liikkuu ja keiden kanssa. ei kaikki teinit oo pahiksia

näin nopeasti ajateltuna. Mä olen ihan ydinkeskustassa töissä ja usein ruokiksella ja töiden jälken piipahdan akselilla Steissi-Kaisaniemi- Stocka-Kampin keskus, missä siis milloinkin ja ajattelen hyvillä mielin omia lapsiani (tyttö 17 ja poika16) jotka ovat välttyneet notkumiselta keskustassa koulun jälkeen, heillä on muuta tekemistä.

Teinit osaavat valehdella silmät kirkkaina mitä uskomattomampia juttuja päivänvalon estääkseen ja VAIKKA luottaisit tyttäreesi, on keskustassa päiväsaikaankin sellaista hörhöä liikenteessä, etten ihan 13-vuotiaana itse häntä sinne päästäisi.

Silloin tällöin joskus on ehkä kiva päästää, mutta että useasti viikossa... Hmm, tarjoa mieluummin jotain harrastusta tilalle.

Äläkä ole itse sinisilmäinen. Terve epäily on aina oikein.

Hesassa!



En nyt sitten päästänyt; sanoin, että kun ei sinne ole mitään järkevää syytä mennä, niin ollaan kotona ja pidetään koulusta tulleelle pikkusisarelle seuraa - ettei joudu olemaan yksin.



No, nyt olen se paha mutsi, joka rajoittaa ja pitää kun vankilassa!



Kiitos lippuvinkistä. Pitää HKL:ltä kysellä lippua, kun tarttis sitä ihan koulumatkoihinkin kohta, kun pyöräkelit pahenee...



t. ap

Mutta ilman muuta sinä teet oikein, kun pidät ohjat käsissä ja päätät rajoista. Lapset ovat salaa myös ylpeitä ja onnellisia vanhemmistaan, jotka ovat tiukkoja vaikka huutavat ja itkevät vääryyttä ja avoimesti vihaavat äitejään.



13-vuotiaalle tärkeintä maailmassa ovat ystävät ja heidän kanssa oleminen. Sinun silmissä turha kaupungille meno on tyttärellesi luultavasti oikeasti todella tärkeä asia.



Mutta jos illalla pitää vielä jaksaa harrastuskin, niin on oikein ja asiallista käskeä välillä olla kotona siskon kanssa. Sinä teit oikein ja tyttäresi " tuntee oikein" , juuri niin kuin tuon ikäisen kai pitääkin tuntea.



13-vuotias ei osaa asettaa rajoja jaksamisilleen eikä menoilleen. Hän tuntee kuitenkin itsensä rakastetuksi, kun sinä teet sen ja samalla annat hänelle eväitä ajanhallintaan ja tärkeysjärjestyksen laadintaan.