Lue keskustelun säännöt.
Oletko nyt jostain syystä ahdistunut? Miksi?
07.10.2006 |
Minä olen kotiäitinä ja paljon yksin kun lapsi on koulussa. Toista lasta odotan. Mies on sen verran töissä että käytännössä minulla ei ole aikuista seuraa, ellei muutamaa tuntia jonka mies kotona viettää istuen koneella lasketa. Tänä aamuna mies lähti lapsen kanssa anoppilaan ja tulee vasta huomenna. Sanoi että saan olla rauhassa. Sanoin etten halua olla rauhassa, olen yksinäinen. Kysyi kyllä mukaan, mutta en minä anoppilaan halua. Haluaisin vain olla perheeni kanssa. Ajattelin lähteä tänään leffaan tai syömään tms. mutta vain itkettää, masentaa ja ahdistaa. En jaksa lähteä. Lähimmät ystävät ja sukulaiset asuvat 60km:n päässä.
Kommentit (3)
ahdistaa. pienten lasten kanssa olo kaiket päivät. mies paljon töissä ja harrastuksissa tai kotona juu mutta istuu koneella. ahdistaa päätösten teko, laitanko lapset hoitoon ja menen töihin ( jos saan jostain), tekisi hyvää päälleni mutta toisaalta kerran ne lapsukaiset pieniä on. minä haluaisin omaa aikaa. ja nimenomaan aikaa olla yksin. kotona. ahdistaa tulevaisuus ja nimenomaan tulevaisuus tässä suhteessa. sillä johan tässä on kahden lapsen myötä nähty mihin tuo mies pystyy. jaksanko ja kannattaako jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jumissa elämässäni joka tavalla. Lapsettomuus, kaikonnut terveys, huono taloudellinen tilanne... Tuntuu, että ei ole enää edes haaveita. Lisäksi rakastan miestä, jota en koskaan saa, ja vaikka saisinkin, en voisi hylätä miestäni, niin että koko juttua on turha ajatellakaan.