Ihmetteleekö joku muu vanhempia, jotka eivät rahoita lastensa opiskelua, jos on varaa?

Mun vanhemmat ostivat mulle opiskelukaupungista asunnon josta maksoin minimi " vuokraa" ja laittoivat 200¿ joka kuukausi tilille rahaa!

Mitään hyötyä lapselle ei ole siitä, että hänelle kannetaan kaikki valmiina eteen.

mutta en tajua sitä, että jos joku ei voi ostaa uusia talvikenkiä kun vasta joulun jälkeen alesta, niin vanhemmat ei voi antaa tai lainata rahaa, vaan sanovat että pianhan se joulu on tai että mene töihin.

Tarkoitin auttamisella tällaista todellista köyhänapua. Jos vuokran jälkeen opintotuesta ym:sta jää 100 euroa käteen, niin rahat voi loppua vaikkapa apteekkilaskun jälkeen tms.

ap

Vierailija:

Mitään hyötyä lapselle ei ole siitä, että hänelle kannetaan kaikki valmiina eteen.

johonkin minimipalkkaiseen työhön, vaan auttaa pääsemään pian hyviin töihin. Ja käyttää voimat esimerkiksi kielten opiskeluun tai vaikka urheiluun. Opintolainaa en myöskään lapsilleni toivo.

Ainakin minun opiskeluaikanani kaikki otti lainaa, vaikka olisi miten äveriäästä perheestä ollut. Ja töissä käytiin opiskelun ohella. En tuntenut yhtään opiskelijaa, jonka opinnot ja elämisen vanhemmat olisivat kustantaneet. Kun käytiin töissä ja otettiin lainaa, ei tarvittu köyhäinapua.

huippuunsa. Onhan kunniakasta olla väsynyt vasta kun on lääkärintodistus 3 kk sairaslomasta ja terapialappu burn outin takia. Muutenhan ei ole yrittänyt tarpeeksi, jos ei ole vielä loppuun uupunut.

Mutta tietävätkö vanhemmat siitä?



Tuli mieleen omat opiskeluaikani kun olisin välttämättä tarvinut uudet silmälasit (en nhnyt taululle/valkokankaalle) mutta rahaa ei kertakaikkiaan ollut. Lopulta nöyrryin anomaan soskusta niitä silmälasirahojamut ei herunut...niin, ei tullut mieleenkään kertoa vanhemmille tästä ongelmasta, varmaan olisivat auttaneet. Mutta minä olin mielestäni aikuinen joka halusin pärjätä itse.

Köyhäinapu on suotavaa.

Mutta aikuisen ihmisen hemmottelu on aivan turhaa.

Ja ainakin minun opiskelukavereistani varakkaiden perheiden lapset käyttivät sen ensiasunnon ostoon, koska oli lainana edullisempaa kuin asuntolaina. Se on tietty eri asia, mutta oman lapseni en halua elelevän lainarahalla. Meillä on tietty siinä mielessä eri tilanne kuin monella, että asumme jo yliopistopaikkakunnalla ja lapset voivat asua jonkin aikaa myös kotona erillisessä yksiössä.

mutta meillä ainakin minun ja mieheni ja alle 20-vuotiaiden lasten rahat on sillälailla yhteisiä, että laina tulee joka tapauksessa korkojen kautta kalliimmaksi rahoitusmuodoksi kun antaa omasta pussista joskus 50 tai 100 euroa, kun kyse on lääkäristä, koulutavaroista, perusvaatteista, yllättävästä järkevästä kulusta.



Toisaalta, jos lukioikäisellä ei ole kiire läksyjen tai tentin kanssa, hän saa oma-aloitteisesti aloitella viikkosiivousta, jos itse tulen perjantai-iltana kotiin vasta illalla, töistä siis.



ap

Oma mieheni on asunut kotonaan vielä yo-kirjoitusten jälkeen (nk. välivuosi).

Hän on maksanut asumisestaan ja ruuastaan isälleen.

Hän on myös tehnyt kotihommia todella kiitettävästi.



Aviomiehenä hän on ihanteellinen, koska häntä ei ole hemmoteltu nuorena aikuisena pilalle.

opiskeleva nuori tehköön kesätöitä ja tuurauksia viikonloppuisin ainakin välillä.



Jokapäiväistä työntekoa opiskelun ohella en hyväksy, liian raskasta. nuori ei usein vielä tiedosta omia voimavarojaan, paahtaa vaan menemään.



Kirjat ym koulutarvikkeet maksakoot vanhemmat ja avustakoot normaalissa elämässä. Humputtelut maksakoon nuori itse.

Ihan totta, en tiedä. Silloin, kun itse opiskelin, kaikki tosiaan ottivat lainaa ja käyttivät sen opiskeluun ja elämiseen. Lainassa oli valtion korkotuki, mutta silti korko oli yli 4 % ja lainaa takaisin maksaessani lamavuosina korko oli yli 10 %. Aikanaan sanottiin, että lainaa kannattaa ottaa, koska inflaatio sen syö kuitenkin. Ei minun lainaani mikään syönyt, vaan ihan itse sen maksoin takaisin. - Meni nyt vähän OT, mutta kiinnostaa, kun poika on ensi syksynä aloittamassa opiskelut.

Siis jos opiskelee tosissaan ja varaa olisi, niin miksi ei auttaisi. Opiskelu on rankkaa, jos sen ottaa tosissaan, että siinä vielä tarvitsisi käydä töissäkin. Eri asia on jos lapsi vaan humputtaa. Vaatisin tuloksia näkyviin, jos rahoittaisin opiskelua.



Ja se että tarviiko antaa rahana? Voihan sitä maksaa vuokran, käydä yhdessä kaupassa ja maksaa laskuja jne.