Uskotteko, pelkaan saavani tyton, siksi kun oma aitini kanssa on ollut niin kamala lapsuus ja nuoruus. Pelkaan jo valmiiksi etta kaikki menee pilalle kun

Nuorempana koin sen jopa täysin mahdottomaksi. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että se oli ihan normaali. Me vain otimme sen niin itseemme molemmat, koska emme tajunneet että erilleen kasvamiseen tarvitaan todella rajujakin irtiottoja.



Veljeni on muuten kokenut äitisuhteen ihan yhtä vaikeana. Samoin kun äitini koki suhteensa veljeeni.

Äitisikin on vain erehtyväinen ihminen ja olette yksilöitä, ette toistenne jatkumoita.



Tyttäresi on myös yksilö. Hän on pieni ja hauras, ihan uusi ihminen, joka tarvitsee sinua elääkseen. Rakastaa sinua ehdoitta, kunhan annat sille mahdollisuuden. Tee tyttärellesi turvallinen lapsuus. Vältä epäloogisuutta ja pohdi parhaita ratkaisuja elämän ongelmiin. Älä odota liikoja ja tee aina parhaasi.



Sinä olet mitä sinä haluat olla. Pieni tyttäresi on täysin syytön sinun ja äitisi erimielisyyksiin.



Käy juttelemassa ammattilaiselle jos tuntuu ettet itse saa oikein lankojen päistä kiinni purkaaksesi mielesi solmuja. Kyllä se siitä. Tsemppiä. :)

Olen kyllä miettinyt ja työstänyt tätä asiaa paljon, ja lueskellut kaikkea aiheeseen liittyvääkin. Tiedän, että en pidä äidistäni siksi, että hän on epälooginen ja epäluotettava. Voisi sanoa että epärehellinenkin. Ei pidä tarpeellisena muistaa lupauksiaan ja siitä loukkaantuva ja tosikko nipottaja. Äidin mielestä kaikki saa olla kuten haluavat ja oikeastaan millään ei ole mitään väliä. Muistan lapsuudesta monet äidin torut ja kasvatushetket ja nyt aikuisena huomaan, että hän itse tekee just niin kuin minua on aina komentanut. En usko että nämä tulevat olemaan ongelmia, sillä mielestäni en ole tällainen ihminen. Äitini myös torjui minut nuoruudessani monta kertaa hokemalla sitä että " minä olen äitisi en mikään kaverisi, minä en keskustele tällaisista asioista lasten kanssa" .



ap

ainakin toistaiseksi äitini kanssa. Kaikesta voi puhua. Saan tukea ja apua. Hänen oma äitisuhteensa on huono. Hän päätti aikanaan, ettei ole samanlainen kuin oma äitinsä. Toistaiseksi tämä on pitänyt.

pysyy yleensä paljon paremmin mukana kuin pojan, ne miniät kun tuppaavat määräilemään aika paljon asioista.

äidin ja tyttären suhde on kuitenkin aika paljon kun mikä tahansa ihmissuhde. Että toiset tulee toimeen paremmin kun toiset. Toisaalta toisen ja erilaisen ihmisen kunnioittaminen ja hänen elämäänsä perehtyminen edistää avoimia ja keskustelevia välejä. Ihminen muuttuu elinvuosinaan, joten mielipiteet myös. Voitte huomata 30 vuoden päästä olevannekin ihan samanlaiset tai ihan erilaiset.



Tärkeintä on osoittaa olevansa kiinnostunut ja arvostavansa lastaan sellaisena kun hän on. Omista periaatteistaan kiinnipitäminen tuo lapselle ensin rajoja ja turvaa, sitten arvostusta sinua kohtaan.