Ihmetyttää äidit, jotka ovat aivan kiinni lapsessaan!
Tuttavani raahaa vuotiaan lapsensa mukaansa kaupoille, vaikka isä on kotona ja vetää lonkkaa! Eikö lapsen olisi mukavampaa olla kotona kuin kitistä monta tuntia ostoskärryissä? Tai siis lähtipä tuttavani aivan minne tahansa. Aina ottaa automaattisesti lapsensa mukaan ja isä jää kotiin kattomaan telkkaria. Lapsi ei ole ollut juuri ollenkaan pelkästään isänsä kanssa ja molemmat hieman vierastavat toisiaan. Sitten äiti välillä valittaa, että mies ei ikinä tee mitään! Minusta, vaikka en haluasi naisia moittia, tässä tapauksessa äiti on itse aihauttanut tilanteen.
Kommentit (15)
monelle äidille on tärkeämpää olla jokainen hetki lapsensa kanssa kuin lapselle äidin kanssa. Sitä tässä aloituksessa tarkoitin. Että nimenomaan äidille on jäänyt jonkinlainen napanuora lapseen ja sitä ei osata katkaista vaan lapsi on pidettävä vielä vuoden ikäisenäkin JOKAINEN hetki sylissä ja mukana. En nyt vieläkään oikein osannut ilmaista ajatuksiani.
Mulle on itsestään selvää, että lapsi jää isänsä kanssa kotiin kun minä lähden vaikka vaateostoksille tai kirppareille tai harrastuksiin ja kavereitten luo kahville. En edes osaa kuvitella mieleeni tilannetta, etten luottaisi mieheeni (joka ei tosin ole yhtä taitava ja näppärä lapsen kanssa kuin minä :D ) eikä se, että en vietä lapseni kanssa joka ikistä hetkeä ja suostu käymään vessassa ovi auki , tarkoita etten rakastaisi kullanmurustani yhtä paljon kuin muut!
Ja sitte nämä äidit jotka ovat kiinni lapsissaan eivät tajua sitä että olisi lapsenkin edun mukaista oppia tuntemaan myös oma isänsä. Kamalaa itsekkyyttä niiltä!
Ei voi mitään, mun on pakko ottaa lapsi aina mukaan jos jonnekin menen.
Ja mies nukkuu, ei sitä voi häiritä.
Näin juuri saa miehistä avuttomia... Eikö miehesi osaa laittaa vaikka kelloa soimaan kun on aika antaa lapselle jotain? Vai onko liian vastuuton siihenkin?
Ensin valitusta miehelle kun ei tee mitään. Sitten mies viimein vaikkapa vaihtaa vaipan, ja nainen nalkuttaa koko ajan vieressä että ei noin, ei noin, sä et osaa, anna kun minä kun sä et kerran osaa!
Ja sitten arvoisa rouva ihmettelee kun miestä ei enää kiinnostakaan koko vaipanvaihto ;)
Mä en jätä lasta enää ikinä sen hoitoon, tarpeeksi monta kertaa on jääneet lääkkeet antamatta, kun mies unohtaa ajan kulun. Kyse on lapsen hengestä ja silti se ei voi niitä lääkkeitä muistaa. Ei edes silloin kun mä soitan sille että nyt on lääkeaika, sanoo joo joo ja kun tulen kotiin, pillerit on edelleen lääkelasissa likoamassa...
Vierailija:
Näin juuri saa miehistä avuttomia... Eikö miehesi osaa laittaa vaikka kelloa soimaan kun on aika antaa lapselle jotain? Vai onko liian vastuuton siihenkin?
...niin takuulla EI tulisi isäpapalle enää yhtään harjoittelukertaa sen jälkeen. Avuton saa olla niin kauan kun ei vaaranna kenenkään terveyttä ja hyvinvointia, saati sitten henkeä.
ja blaah blaah. Kuitenkaan ei olla sitten yhtään valmiita sitä vastuuta lapsesta jakamaan miehen kesken. Onneks meillä on aivan erilainen perhe-elämä. Minä ja mieheni olemme tasavertaisia vanhempia ja kasvattajia lapsillemme. Minä olen kotiäitinä ja suurimman osan ajasta lasten kanssa yksin miehen ollessa töissä, mutta kyllä sitten vapaa-ajallaan mies on erittäin halukas olemaan yksin lasten kanssa ja sitten minun ei auta muuta kuin keksiä itselleni menoa.. =)
Sillä heidän mielestään vain he itse pystyvät pitämään lapsensa hengissä. Ei mikään ihme että mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi omassa perheessään ja muutaman vuoden päästä saa tarpeekseen ja lähtee kokonaan...
isälle, että ei kelpaa lapsenhoitajaksi. Sitten vinkuvat, kun mies ei tee mitään.
Jotkut pikkulapset ovat kiinni äideissään, sen nyt vielä voi jotenkuten ymmärtää, mutta kun sellasia ala-asteikäisiä, jotka nukkuvat äidin vieressä, huh. Entä sitten vielä isommat lapset, lähelle parikymppiset, joiden äidit pitävät suitsia tiukoilla... enkä tarkoita tällä sitä, että murrosikäinen sais mellastaa miten lystää, vaan sitä sairaalloista äiti-lapsisuhdetta, jossa äiti ei vaan yksinkertaisesti pysty ymmärtämään sitä, että lapsonen kasvaa, aikuistuu ja se ei onnistu jos äiti ei ' anna' sen tapahtua.
Kirurgit onneksi saivat ruiskutettua ne esofagusvarixet jotka vuotivat ja lapsi on edelleen hengissä... ihan on mun itsetunnosta kiinni etten jätä miestä lapsen kanssa. Tai anoppia...
Vierailija:
Sillä heidän mielestään vain he itse pystyvät pitämään lapsensa hengissä. Ei mikään ihme että mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi omassa perheessään ja muutaman vuoden päästä saa tarpeekseen ja lähtee kokonaan...
Mä en voi sille mitään että miestä kyllästyttää perhe-elämä, ja että sille lapsi on lähinnä lelu jolla leikitään kun sattuu huvittamaan. Omat asiansa kyllä on aina hoitanut, mutta pillerin tunkeminen lapsen kurkusta alas on liian vaikeaa, tai sen tajuaminen että lasta pitää vahtia.