Jos lapsi ei syö sitä mitä tarjotaan, niin miten toimitte?

tarjotaan ruokaa ja jos ei syö, syö seuraavalla aterialla enemmän. Taistelu on loppunut, kolme vuotiaana oli hankalinta.

joten jos niin hassusti kävisi, ettei pidäkään jostain, saa muuta tilalle. Jos siis on nälkäinen.

Ja ei kyllä olla annettu mitä haluaa. Jos ei kelpaa niin olkoon sit syömättä.

tai se on vaan tapa että pitää jokaisella ruualla yrittää mankua ettei muka tykkää ja halua syödä... =/ no, sitten muutaman mankumisen jälkeen kuitenkin syö lautasen tyhjäksi..

odotan jos eskariin menon myötä alkaisi ruokahalutkin palailla, ennen söi nimittäin melkein mitä vain.

uhma on pahimmillaan, lapsi kokeilee voiko ottaa vallan perheessä.

Mitään jogurtteja tms. ei saa.

Olen miettinyt tätä asiaa vaikka esikoinen on vasta mahassa. Anopin luona nimittäin usein tapahtuu sitä, että kun siellä on kylässä miehen siskon poika (6vee), ja sille ei sitten se tarjolla oleva ruoka kelpaa niin anoppi alkaa lässyttämään ja kantaa pakasteesta rasian toisensa jälkeen ja lämmittelee poronkäristyksen, jauhelihakastikeet ynnä muut jos joku niistä tälle pojalle vaikka maistuisi.



Lopputulos on se, että poika on syönyt lusikallisen jokaisesta pakasteesta sulatetusta rasiasta hirveän huudon kera ja sitten anoppi jossain vaiheessa hakee vielä jäätelöt tai muut herkut pojalle jälkkäriksi.



Monet kerran ollaan miehen kanssa katsottu huuli pyöreänä anopin ruokashowta, ja mietitty ettei meidän lasta ainakaan noin hyvälle opeteta. (joo joo, hyvä se on tässä vaiheessa vielä huudella =) )

oikein mikään kasvikunnan tuote ei kelpaa. Ei mikään missä on tomaattia eikä pasta. Syykin on selvillä, oli tiukalla (allergian takia) ruokavaliolla kaksivuotiaaksi ja juuri nuokin puuttui... samasta syystä maitoakin juo huonosti edelleen. Ainoa poikkeus mitä tehdään on, että yleensä pastan tilalle keitän hänelle perunoita. Muuten ei ole pakko syödä, maitaa pitää, mutta muutakaan ei sitten ole tarjolla.

Jos on varaa nirsoilla ei lapsi kovin nälkäinen voi olla.

mutta jos ei syö sitä mitä tarjotaan, saa olla ilman. Vaikka äidinsydäntä välillä kylmääkin kun lapsi jättää syömättä aterian aterian perään, eihän häntä voi väkipakollakaan syöttää.

Kyllä se varmaan tästä vielä helpottaa..

Meillä syödään sitten kun seuraavan kerran on ruokaa tarjolla. Ei aikuisenkaan aina ole nälkä. Eikä kukaan aikuinenkaan varmasti pidä tuputtamisesta.

Jos on nirsoiluputki menossa, teen aina silloin tällöin sellaista ruokaa, josta pitää. Tulee edes joka kolmas päivä syötyä paremmin.

välillä väärin, miten paljon lapsen pitäisi syödä? Yritetään syöttää liikaa.

Juuri puhuin miehelle, että pojan energiansaannin täytyy olla miinuspuolella, liikkuu koko ajan eikä syö juuri mitään. Pienikokoinen tuo onkin. Mutta todellakin, syö vain sen verran kuin huvittaa. Mitään suklaata ei tietenkään ruveta antamaan oikean ruoan sijasta, sitä paitsi meillä muutkaan eivät syö mitään ns. herkkuja, joten ei niitä nyt kaksivuotiastakaan varten ruveta ostamaan.



Poika syökin mielellään kasviksia ja muuta normaalia kotiruokaa, kun sille päälle sattuu. Mutta useimpina päivinä ei satu sille päälle, enkä tiedä, mitä tehdä. Parina kertana olen hermostunut, kun olen pelännyt, että poika sairastuu ja joutuu sairaalaan tiputukseen, ja pakkosyöttänyt huutavaa lasta. Mutta en niinkään viitsi tehdä, koska pelkään lapsen saavan traumoja, ja koska se tuntuu molemmista pahalta.



Joku sanoi, että ehkä aikuiset arvioivat väärin, kuinka paljon lapsi tarvitsee. Minä en kyllä usko, että lapsi jaksaisi muutamalla suupalalla ja parilla lasillisella maitoa, jotka ovat ainoa ravinto, joka meidän poikaan joinain päivinä uppoaa. Mutta en tiedä, mitä voisin tehdä.

kun alettiin maustamaan ruuat tuhdimmin. Chili con carne on lempiruokaa. Jos on kovin mietoa, ei maistu.