Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alan jo alistua kohtalooni...
18.06.2006 |
En varmaan koskaan löydä ystävää. tai edes kavereita. En ketään kenen kanssa käydä lenkillä, kahvilla, leffassa tms. Lapsistakaan ei ole seuraa kun ei niitä vielä ole. Säälittävää. Ja mielestäni en ole mitenkään v-mäinen ihminen, päin vastoin koen olevani empaattinen ja avulias, aina auttamassa muita. Mitä nyt vähän hiljaisempi kuin muut, sellainen mietiskelijäluonne.
Kommentit (2)
En nyt osaa auttaa muuten, mutta tuossa asiassa ei kyllä kannata luovuttaa. Ei kannata etsiä niitä ystäviä väkipakolla, mutta väkisinhän sitä tutustuu ihmisiin esim. kursseilla, harrastuksissa jne. Ja kun kiva ihminen sattuu kohdalle, niin ehdotat vaan rohkeasti että kiinnostaisiko joskus lähteä esim. elokuviin, lenkille, näyttelyyn tms. ja että vaihdetaanko puhelinnumeroita. Turha ujous joutaa nyt roskakoppaan, muista että tuskinpa kukaan tulee odottamatta soittamaan ovikelloasi vaan sinun itsesi pitää olla aloitteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Aina auttamassa muita, mutta koskaan en kehtaa edes vastapalvelukseksi apua pyytää. Ettei vaan musta ole mitään vaivaa.
Yksinhän tällaiset ihmiset jäävät, ikävä kyllä.