koulu ja 2 vaippaikäistä

Kuinka saan käytyä kouluni loppuun? Mieheni ei ole yhtään avulias auttamaan siinä. On tällä hetkellä työtön ja työssä käynti on sellaista, että ei jaksa oikeen olla kun jonkun aikaa eli käy hetken ehkä tuurilla 3kk ja sit se jää siihen. Itse taas kävisin mielelläni, mutta pitäisi ammatti ensin saada. On enään vuosi jäljellä koulua.



Meillä on kaksi lasta ja haluaisin kunnon ammatin, jotta saisin elätettyä lapseni ja hyvän elämän niille. Mieheni kyllä sanoo välillä että auttaa mutta kävin raskausaikana koulua ja sain koko ajan pelätä, että mies sanoo että nyt riitti hoida lapset. On tosi rankkaa lähteä yhtäkkiä kesken koulun etsimään hoitopaikkaa lapsille. Muutenkin ammatti jota luen on tosi vaativa. Ja jos vien suoraan lapset hoitoon ni joudun ottamaan opintolainaa ja elättämään mieheni sillä samalla rahalla. Se on minusta väärin, että mies ravaa missä kiinnostaa ja joudun itse rehkimään eläättäkseni perheeni.



Välillä tekisi mieli erota, koska olisi paljon helpompaa ainakin yksi elätettävä vähemmän. Laittaisin lapset hoitoon ja lähtisin kouluun. Ei tarvitsisi miettiä joka päivä meneekö tämä päivä hyvin. Kaiken tämän lisäksi en pysty mieheni kanssa sopimaan/puhumaan asioista, kun ei se jaksa kuunnella ja jos kuuntelee lupailee asioita joita ei pidä. Välillä tuntuu että mies elää vain omaa elämäänsä. Kun kysyin että voisiko mies hoitaa lapsia kun olen koulussa niin oli heti itse lähdössä opiskelemaan ja töihin. Työstä ei tuu mitään ja opiskelulainaa ei mieheni enää saakkaan, koska on jo aikoinaan käyttänyt sen.



Mieheni myös sanoo että ei jaksa tätä perhe elämää ja selvästi kostaa sen minulle. Itse aikoinaan myös halusi lapset. Ei lähde pois koska haluaa ottaa vastuun tekosistaan, jotta hänestä ei tulisi vastuuta karkuun lähtevä. Arvatkaa onko musta mukava olla. Itse rakastan lapsiani yli kaiken ja rakastan perhe elämää. Onhan tämä rankkaa kun on kaksi vaippa ikästä, mutta antaa silti niin paljon iloa elämään. Tuntuu aika turhauttavalta kirjoittaakin tänne koska mieheni kanssa minun pitäisi puhua ja sopia asioista. Oli se sitten ero tai muu ratkaisu joka olisi kaikille parhaaksi, mutta se on vaan niin vaikeeta puhua jos toinen ei puhu kanssani.



Jos pyydän jostain apua mieheni suuttuu minulle. On tämä elämä vaikeeta. Jos tietäisi että kirjoitan tänne niin rupeaisi heti puhumaan kanssani sen aikaa että jätän kirjoituksen väliin. Päätin nyt sit kuitenkin kirjoittaa, jos jollain olisi antaa vinkkejä tai muuten vaan kommentteja.