kellään kokemusta adhd aikuisen kanssa yhteiselosta?

lisää kertomuksia aiheesta...

ellei sitten itse ole vähän infantiili kans.

Kerrotko miten tuo lapsenomaisuus ilmeni.

Mies kävi välillä vankilassa, riidellään aika usein, alkoholia kuluu ja välillä erotaan ja sitten mennään uudestaan naimisiin.



T. Mervi

Mulle ainakin riittäis kun miehellä on ulkonäköö ja komee lauluääni.

Hyväkuntoinen, ei mikään makkaramaha ja aivan ihana rakastettava Matti se on.

T. Mervi

Vierailija:

Mulle ainakin riittäis kun miehellä on ulkonäköö ja komee lauluääni.

ja saadaan näitä tuhannen taalan ideoita. Kun palkka tulee, ei olla köyhiä eikä kipeitä - ja taas - HUPS! Jäikin laskut maksamatta. No kun en muistanut. Kun oli niin kiva käyttää rahaa.



Kun aina tartutaan siihen lyhimpään ja helpoimpaan korteen. Mennään siitä, mistä aita on matalin tai sitä ei ole ollenkaan. Addiktoidutaan aina johonkin yhteen asiaan, mistä ei sitten osata irrottautua (esim pelaaminen, siihen menee kaikki rahat kerralla).



Omaa käyttäytymistä ei osata säädellä. Kuin porukan pelle, joka on ensin hauska, mutta sitten innostuu liikaa eikä osaa lopettaa. Ei edes siinä vaiheessa, kun muut poistuvat vaivihkaa muille teille.



Mun kokemukset ADHD-miehistä on sellaiset, että kotona on LAPSI. Iso lapsi, joka on kuin pieni Osku-koira: riehakas, innostunut, mutta myös vastuutunnoton ja kaoottinen.



Minä kaipaan sitä, että perhe-elämässä miehellä on vastuuta. Että hän osaa suunnitella omaa toimintaansa järkevästi. Ja että hänellä on sitä katsetta tulevaisuuteen, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Arvostan tänä päivänä uskomattoman paljon sitä, että ihminen hallitsee tämän " oman toiminnan ohjauksen" ja osaa olla tarkkaavainen + on keskittymiskykyinen, vaikka ei aina niin huvittaisikaan. Jos addi ei on addi siksi, ettei ole tarkkaavaisuutta, niin...

t. Mervi, omaa sukua Makkara

niistä lääkkeitten syönnistä?

Onko niistä mitään apua?



Entä saako tää ad jonkinsortin raivareita?Ihan mitättömistäkin asioista?

ja erittäin anti-väkivaltaisia. Toinen kyllä rähjäsi joskus jurrissa, mutta siis tosi harvoin.



Toisen en muista koskaan suuttuneen. Oli hirveän kiltti itse asiassa ja tosi mukava. Häntä tulee kyllä joskus ikäväkin. Sääli, että hän oli vain kertakaikkiaan niin kovin raivostuttavan epäkäytännöllinen, en kestänyt sitä ollenkaan. Ja mikä pahinta, pelkäsin että jos saan hänelle lapsen, tällä tulee olemaan samat ongelmat. En olisi kestänyt sitä. Oikeasti.



Oli todella vain niin hirveä järkytys, kun kiltillä ja muuten niiin mukavalla miehellä menee yhtäkkiä 15 000 mk että heilahtaa. Ei tunnu missään, eikä huoleta.

Mullapa on aika lääkärille. Haluan saada asian selvitettyä ja saada itselleni lääkkeet, ettei arjesta selviytymiseen menisi niin jumalattomasti voimia ja että lapset saisivat kunnon äidin. En tajua, miten mies mua kestää.



Ongelma on vaan siinä, uskooko kukaan että mulla voi olla adhd. En ole alkoholisti (vielä), en rikollinen (vaikka mieli tekisi), vaan yliopistosta valmistunut yrittäjä...

olis noin niinku mielenkiinnosta kuulla muitten ajatuksia ja mietteitä suhteesta ad aikuisen kanssa.

Muotisairaus. Sama kuin muutama vuosi takaperin kaikilla oli burn out.

se oireilee?tai miten sen voikaan sit kysyy?

Siis voiko sellasen ihmisen kanssa tai paremminkin kauan sellasta ihmistä jaxaa?



Kertokaa vähän lisää? auttaako lääkkeet?

Ei siihen tarvita muuta kuin erilaisuuden suvaitsemista ja joskus huumorintajua. Olen elänyt addimiehen kanssa kuusi vuotta ja meillä on kaksi lasta.