Toivoton tapaus -minä

Hei,



Pakko purkautua johonkin.



Olen niin kyllästynyt tähän elämääni...erosimme exäni kanssa vajaa kaksi vuotta sitten, olen siis yh. Elämä on yhtä päiväkodin, työpaikan ja kodin välillä juoksemista, kun olisi se auto edes. Lisäksi olen äärettömän yksinäinen. En tiedä, mihin kaikki ystäväni katosivat, oliko se sitten parisuhde ja lapset mitkä heidät karkoitti...vai liekö heitä koskaan ollutkaan.



Tuntuu, että aika on jämähtänyt paikoilleen, elämä on vain tätä yhtä ja samaa, eikä ikinä tule helpottamaan. Olen niin poikki, että kun kävelen kadulla, en edes huomaa, millaisia mahdollisia uroksia sieltä tulee vastaan. Eli siis, lopun elämääni tulen olemaan yksin tällä menolla. Ja sitä paitsi, olen niin ujokin, etten edes huomaa, vaikka joku tulisi siinä mielessä tuttavuutta tekemään, paitsi jälkikäteen tajuan. Olen aika onneton tapaus, pakko uskoa.



Sanokaa, että kyllä se vielä helpottaa, jooko!