Huumeasema Zoo ym. kirjat - valistusta vai kiinnostusta huumeisiin herättäviä?

mutta voisi olla toisinkin. Sattumaa kai vain.

Huumemaailman glorifiointia. Niitä kakarana innokkaasti tavattiin ja imettiin huonoja vaikutteita. Kärsimyksessä kun on teininä jotain kiehtovaa,niin ei sitä oikeasti tajunnut, mistä on kysymys. Oli vaan coolia lukea tyypeistä,jotka oli niin kovia ja erikoisia. Ja tietenkin näihin " särkyneisiin enkeleihin" samaistuttiin vahvasti ja haluttiin matkia.

eli teini-iässä nimenomaan kiinnostusta herättäviä. Ilman ko. kirjoja harvalle tulee mieleen, että niinkin voi elää, ja se rappioromantiikka ja sekoilu ja jännittävyys tuntuvat vain mielenkiintoisilta tietyssä iässä.



Jokainen narkkari on lukenut nuoruudessaan (ja kiinnostunut teemasta) Huumeasema Zoon, Nancyn, William S Burroughsia, Jack Kerouacin Matkalla, Pääteasema Brooklynin jne., mutta etenkin ja poikkeuksetta Zoon ja Nancyn. En väitä, että syy on kirjoissa, mutta ilman selkeitä opasteita tähän jännään elämäntapaan olisi muutama hyvästä perheestä ollut nisti jättänyt innostumatta. Että tällaistakin voi olla....;)



T:Entinen narkomaani, joka luki noi teininä, eikä siksi kauheasti yllättynyt ja hämmästellyt, kun samat asiat alkoivat tulla vastaan ja kiinnostaa- tuttuja, luettuja asioita.

Zoon ja Nancyn useampaankin kertaan, ja minusta ne ainakin olivat niin ahdistavia etten voisi kuvitellakaan, että olisin niiden innostamana kiinnostunut huumeista. Päinvastoin luulen että luin niitä moneen kertaan juuri siksi, että oli niin helpottava tajuta, miten kamalaa elämä voi joillain olla ja miten paljon parempaa on itsellä odotettavissa, kun ei ole yhtä typerä. Eli en syyttäisi näitä kirjoja yksin mistään, kyllä kokonaisuus ratkaisee eli se, millainen on lukijan luonne, tausta, kaveripiiri jne.

Kasilla oli hyvä huomio. Kaikki tuntemani narkkarit tosiaan ovat lukeneet noita kirjoja.

Tietenkään kaikki kirjoja lukevat eivät niistä innostu, mutta kyllä ne jotka käyttävät, ovat aikanaan noista esimerkkiä ottaneet. En antaisi omalle lapselleni luettavaksi. Ehtii lukea isompanakin kun tajuaa vähän enemmän maailmasta. En viitsi ottaa riskiä.

Enkä rajoita lapseni lukemista. Kyllä nuori lukee mitä haluaa, vaikka sitten salassa. Mitä enemmän rajoittaa, sitä suurempaa kiinnostusta herättää.

Muuten luin paljon psykologisia juttuja, esim. johdatus psykoanalyysiin 13 vuotiaana, alice milleria jne.

Pelkäsin sitä, että vastaan tulee kamalia räkä-narkkareita.



Nancykin oli ahdistava.



En todellakaan kokenut huumemaailmaa kiehtovana.

Yksityiskohtaista kuvausta aineista miten toimii. On tullut sitten vedettyäkin...En suosittele nuorille ainakaan.

kiinnostusta.

ja markkinoivat huumemaailmaa salaperäisen kiehtovana ja sellanen " kielletty hedelmä" -tyylillä nuorten mielenkiinto vaan lisääntyy...

mulle ainaskin kävi niin nuorena

Jollakin kyseistä kirjaa, joka haluaisi luopua? Olen etsinyt kirjaa omaksi

On päässä oltava valmiiksi jotain vikaa, jos kokee Christiane F:n tarinassa mitään glamouria!!!

Minä luin nuo myös ja ainoastaan surkuttelin tyttöjen kohtaloa. Minkäänlaista gloriaa en niistä löytänyt ja omat huumekokeiluni ovat jääneet festareiden pilvenpolttoon.

On päässä oltava valmiiksi jotain vikaa, jos kokee Christiane F:n tarinassa mitään glamouria!!!

Minä luin nuo myös ja ainoastaan surkuttelin tyttöjen kohtaloa. Minkäänlaista gloriaa en niistä löytänyt ja omat huumekokeiluni ovat jääneet festareiden pilvenpolttoon.

12 vuotiaana luin kirjoja paljon ja eräänä päivänä keksin kysyä kirjaston tädeiltä että oisko kirjoja huumeista. Nii ne antoi lainaksi just tuon Zoon. Mulle tuli isot reaktiot tosta kirjasta, ku olin kiusattu ja syrjitty jne, nii haaveilin alkavani isompana huumeidenkäyttäjäksi. No siihen se menikin aikanaan, vain heroiini jäi kokeilematta.

Tämä siis 80 luvulla.

Nyt kysyisin, miten sen Detlefin kävi lopulta? Olen koittanut Googlella etsiä tietoa, mutta enkunkieltä taitamattomana ei vaan osaa.

Detlef oli siis se Christianen pitkäaikainen poikaystävä. Chrisse elää vieläkin mutta Detlef?