Sairaanhoitajan koulutus on muuttunut, mutta onko itse työ tosiaan muuttunut niin paljon?

aika läheltä sairaanhoitajan työtä. Sisko on terveyskeskuksessa hoitajana ja äiti on ollut vainhainkodissa hoitajana.



Ap kyllä tietää nämä tutkinnon uudistukset, mutta yhä edelleen voidaan kysyä, että kenen etuja nämä ajavat??

hoitajilta, vaan aina on lääkäri ollut asialla. En silti kiellä, etteikö hoitajan työ olisi tärkeää. Ap on nyt kyllä ymmärretty väärin.



Tottakai jokainen oli sitten kysymyksessä hoitaja, insinööri tai mikä muu tahansa haluaa korostaa oman työnsä tärkeyttä ja sen vaatimuksia. Sehän kuuluu pelin kuvaan. Kuka oikeasti päättää, kenen työ on tärkeää. Poliisin työkään ei kuulu ehkä parhaiten palkattuihin, ja on kanssa ammatikorkeakoulututkinto nykyään. Poliisilta vaaditaan myös usein itsenäistä päätöksentekokykyä ym. psyykkistä silmää, mutta tuskin heidänkään palkkansa on kovin paljoa noussut,vaikka koulutus on noussut amk-tasoiseksi.



Minä ainakin tiedän nämä jutut, eli tiedän, mikä on tradenomi, ekonomi, kauppatieteiden maisteri ym.

Kyllä, me sairaanhoitajat hoidamme käytännössä osastolla olevat potilaat, mutta lääkärillä on hoitovastuu ja hän määrää potilaan hoidosta kokonaisuudessaan. Me saamme kyllä antaa kipupotilaalle särkylääkettä esim. Buranaa, mutta vahvemmat suonensisäiset lääkkeet annetaan aina lääkärin konsultaation kautta.



Lääkärit ja hoitajat tekevät yhdessä työtä potilaan parhaaksi ja molemmilla on omat työnkuvansa. Ei kai tästä itsestään selvyydestä tapella tarvi!

Lääkäri on leikannut ja määrännyt sytostaatti annostuksen. Ja suurinpiirtein that`s it.



Hoitohenkilökunta oli sitten se, joka kulki hoitojen aikana rinnalla. Lääkkeiden tiputtelun lisäksi kuuntelivat, keskustelivat, neuvoivat ja tukivat. Se asiantuntemus, mikä näillä hoitajilla on on kyllä aivan uskomaton. He näkevät ja kokevat potilaan kanssa kaiken, mitä esim. syövän sairastamisen prosessiin kuuluu ja osaavat hienosti tehtävänsä.



Lääkäreitä näki tuskin suuremmissa käänteissä, eikä heillä ollut kyllä minkäänlaista käsitystä syöpäpotilaan kokonaistilanteesta saati sitten taitoja siinä tukea.

että lääkärillä on huomattavasti laajempi kokonaistietämys, vaikka en silti halua aliarvioida hoitajien koulutusta. Lääkärin koulutus on tosi pitkä, ainankin jos vielä erikoistuu. Lääkärikoulutukseen on tosi vaikea päästä. Sairaanhoitajakouluun pääsee suhteellisen helposti ja sitä koulutusta on tarjolla suhteellisen paljon.

Jotain eroahan sitä pitää sitten hoitajien ja lääkäreiden työssä olla, mikäli nämä tosiasiat ottaa huomioon.



Tiedän, että tk:ssa hoitajat saattavat arvioida, että pääseekö lääkärin vastaanotolle, mutta ikävä kyllä arviot menevät joskus väärin. Esim. minulla oli ollut kuumetta jo kohta 3 viikkoa ja joudin soittamaan hoitajalle, joka sanoi, että tämä on vain tällaista flunssaa, että täytyy vain odottaa. Olin aika huonossa kantimissa, ja pyysin, ettenkö saisi aikaa lääkärille, kun nyt on jo niin korkea kuume ja täytyy tässä pientä lastakin samalla hoitaa, mutta ei meinannut hoitaja antaa, mutta lopulta sanoi: no annetaan sitten, mutta flunssa se on. No pääsin sinne lääkäriin, ja kysymyksessä oli tosi vaikea poskiontelontulehdus ja kuumetta alkoi jo olemaan 39 astetta. En viitsinyt mitään sanoa, mutta kyllä suututti hoitajan suhtautuminen. Voimani olivat tosi vähissä, mutta heti kun sain lääkekuurin alkoi olo pikkuhiljaa paranemaan. Hoitajan neuvoa noudattessani olisi virunut vain vuoteen pohjalla vielä monta viikkoa, ja lapsi olisi jäänyt hoitamatta, ja ties mitä olisi seurannut.

Toinen juttu, että oli kynsivallintulehdus, joka oli kestänyt kuukauden. Olin lääkinnyt kaikilla mahdollisilla apteekin tuotteilla ja farmaseutti kehoitti menemään lääkäriin. Soitin sitten tk:een, jossa hoitaja sanoi, että täytyy vielä kokeilla jotain toista apteekin lääkettä, eikä suostunut antamaan aikaa lääkärille. Soitin lopulta yhdelle tutulle, ja sain hänen tuttunsa lääkärin avulla antibioottikuurin. Sormi alkoi jo olemaan tosi kauhea näköinen ja vaikeutti jo kaikkea työntekoa ym.

Lisäksi meidän pitäisi arvostaa kaikkien työtä myös esim. roskakuskien.

Ihmettelee vain tätä koulutuspolitiikkaa, kun kaikki haluavat saada omista aloistaan korkeakoulututkintoja. Ehkä se on tässä yhteiskunnassa in. En ole mitään ellei minulla ole korkeakoulututkintoa.

potilaat ja lääkäri leikkaa ym.

ja päätösvaltaa, kun kerran koulutuskin on niin vaativaa ja korkeatasoista?

Eli lääkärin ja hoitajan työn perustat ovat täysin erilaisia. Lääketiede ja hoitotiede ovat täysin eri tieteenaloja, joten näitä kahta työtä ei pystytä rinnakkain vertailemaan, vaikka nämä ammattiryhmät yhdessä työtä tekevätkin.



Itse olen mielenterveyteen erikoitunut sairaanhoitaja ja voin kertoa teille, etteivät psykiatrit osallistu osastotyössä potilaan hoitamiseen juuri muuten kuin määräämällä lääkkeistä, luvista ja hoitavat juridisen puolen esim. hoitoonmääräämispäätöksissä yms. Nämäkin päätökset he kuitenkin käytännössä tekevät hoitohenkilökunnan arvioiden perusteella, koska hoitajat ovat ne ihmiset, jotka potilaan ja hänen tilansa tuntevat. Hoitajat myös tekevät hoitosuhdetyön eli terapiatyöskentelyn.



Jotenkin en usko, että esimerkiksi hoitosuhdetyöskentelyyn tarvittavaa tietotaitoa ihmisen psyykkeen rakenteista ja niihin vaikuttavista tekijöistä ihan puolessa vuodessa opittaisiin. Varsinkin kun jokaisella sairaanhoitajalla pitää olla myös perusopinnot ihmisen kokonaisvaltaisesta hoitamisesta, anatomiasta, fysiologiasta, mikrobiologiasta, hygieniasta, etiikasta, sosaalipolitiikasta, kielistä, oman tieteenalan perusteista yms yms hallussa. Ei siinä sairaanhoitajan tutkinnossa ole oikeasti mitään turhaa venytystä, päinvastoin.

Työskentelin seitsemän vuotta akuuttipuolella sh:na ja nyt olen kaksi vuotta ollut tutkijana. Kokemuksesta voin todeta, että nyt tutkijana vietän kissanpäiviä. Kyllä vastuu painoi enemmän hoitajana. Tutkijana voin pähkäillä kaikessa rauhassa, mutta hoitajana oli toimittava tässä ja nyt. Virheet työssä olisivat olleet paljon kohtalokkaampia. Lisäksi hoitajana oli koko ajan opittava uutta, mutta uuden oppiminen oli hyvin pitkällä itsensä varassa.



Työ oli toki antoisaa, mutta jatkuva kiire, kolmivyorotyö ja vastuu suhteutettuna palkkaan...niinpä opiskelin uuden alan ja siirryin lääketeollisuuden palvelukseen.

Oliko niin, että äitisi oli vanhainkodissa sh:na. Siellä vaatimukset ovat hyvin erilaiset kuin akuuttipuolella. Sh:lla voi olla vastuulla vuoron aikana kymmeniä potilaita. Lääkäri on usein vain puhelimen päässä eli sh:lla täytyy olla kokonaiskäsitys osaston jokaisesta potilaasta. Milloin tarvitaan lääkärin erikoisosaamista, sillä joka pikku juttua ei voi lääkäriltä aina tarkastaa. Lisäksi täytyy osata ottaa omaiset huomioon, mutta olla kuitenkin potilaan " asianajaja" . Vanhainkodin tautikoirjo on hyvin laaja, joten tietoa täytyy olla monelta alalta ja lisäksi vanhushoidossa on monia erikoispiirteitä, joista täytyy olla selvillä.



Akuuttihoito on taas vaativuudeltaa erilainen. Jo tekniikka on hyvin paljon kehittynyt ihan muutamassa vuodessakin. Näin työpisteestä toiseen siirtyminen vaatii aina perehdyttämistä myös tekniikkaan.

Nykyisin kun lääkäreistä on pulaa yritetään sh:lle tarjota entistä enemmän lääkärien töitä. Siihen nähden koulutus on jopa liian lyhyt.

Työ vaatii kyllä koko ajan uuden tiedon opettelua ja sen soveltamista käytäntöön.



Lisäksi muutosta on tapahtunut siinä, että ennen vanhaa potilaat ja omaiset olivat tietämättömämäpiä omasta tilastaan. Nykyisin potilailla ja omaisilla on mielipiteet miten heitä pitää hoitaa. Joskus täytyy olla varsinainen sovittelija, jotta paras hoito saadaan toteutettua jokaista osapuolta tyydyttävästi.

Vierailija:

Lisäksi meidän pitäisi arvostaa kaikkien työtä myös esim. roskakuskien.

Ihmettelee vain tätä koulutuspolitiikkaa, kun kaikki haluavat saada omista aloistaan korkeakoulututkintoja. Ehkä se on tässä yhteiskunnassa in. En ole mitään ellei minulla ole korkeakoulututkintoa.

Mutta minusta hoitohenkilökunnan koulutusrakenne on ihan järkevä, eikä siinä ole kovinkaan suurta muutosta tullut ammattikorkekouluihin siirtymisen jälkeen. Käytännössä opintorakenne uudistui niin, että opistotason tutkinnot muuttuivat ammattikorkeakoulututkinnoiksi, niinkuin muissakin tutkinnoissa esim. tradenomi (ent. merkonomi) ja insinööritutkinnoissa.

Hoitohenkilökuntaa koulutetaan edelleen myös koulutason tutkinnossa lähihoitajiksi. Koulutusrakenne on ihan samanlainen kuin muillakin aloilla.

Vierailija:

että lääkärillä on huomattavasti laajempi kokonaistietämys, vaikka en silti halua aliarvioida hoitajien koulutusta. Lääkärin koulutus on tosi pitkä, ainankin jos vielä erikoistuu. Lääkärikoulutukseen on tosi vaikea päästä. Sairaanhoitajakouluun pääsee suhteellisen helposti ja sitä koulutusta on tarjolla suhteellisen paljon.

Jotain eroahan sitä pitää sitten hoitajien ja lääkäreiden työssä olla, mikäli nämä tosiasiat ottaa huomioon.

Tiedän, että tk:ssa hoitajat saattavat arvioida, että pääseekö lääkärin vastaanotolle, mutta ikävä kyllä arviot menevät joskus väärin. Esim. minulla oli ollut kuumetta jo kohta 3 viikkoa ja joudin soittamaan hoitajalle, joka sanoi, että tämä on vain tällaista flunssaa, että täytyy vain odottaa. Olin aika huonossa kantimissa, ja pyysin, ettenkö saisi aikaa lääkärille, kun nyt on jo niin korkea kuume ja täytyy tässä pientä lastakin samalla hoitaa, mutta ei meinannut hoitaja antaa, mutta lopulta sanoi: no annetaan sitten, mutta flunssa se on. No pääsin sinne lääkäriin, ja kysymyksessä oli tosi vaikea poskiontelontulehdus ja kuumetta alkoi jo olemaan 39 astetta. En viitsinyt mitään sanoa, mutta kyllä suututti hoitajan suhtautuminen. Voimani olivat tosi vähissä, mutta heti kun sain lääkekuurin alkoi olo pikkuhiljaa paranemaan. Hoitajan neuvoa noudattessani olisi virunut vain vuoteen pohjalla vielä monta viikkoa, ja lapsi olisi jäänyt hoitamatta, ja ties mitä olisi seurannut.

Toinen juttu, että oli kynsivallintulehdus, joka oli kestänyt kuukauden. Olin lääkinnyt kaikilla mahdollisilla apteekin tuotteilla ja farmaseutti kehoitti menemään lääkäriin. Soitin sitten tk:een, jossa hoitaja sanoi, että täytyy vielä kokeilla jotain toista apteekin lääkettä, eikä suostunut antamaan aikaa lääkärille. Soitin lopulta yhdelle tutulle, ja sain hänen tuttunsa lääkärin avulla antibioottikuurin. Sormi alkoi jo olemaan tosi kauhea näköinen ja vaikeutti jo kaikkea työntekoa ym.

Vai oliko tarkoituksesi kuitenkin vain arvostella ja tuoda julki oma henkilökohtainan mielipiteesi siitä kuinka vähän hoitohenkilökuntaa arvostat... Ja vielä näinkin laajan kokemuspohjan kuin kahden omakohtaisen tragedian perusteella.

sairaanhoitajat ja lääkärit lukevat eritiedealoja. Lääkärit lääketiedettä ja sh:t hoitotiedettä. Sh:n ei ole tarkoitus korvata lääkäriä.

Hoitotieteen arvostelijat voivat miettiä kuka hoitaa ja on vierellä silloin kun itse tai joku omainen on vaikeasti sairaana. Vaikesti sairaan rinnalla kulkee sairaanhoitaja, jonka tukena on lääkäri.

Vierailija:

Hoitotieteen arvostelijat voivat miettiä kuka hoitaa ja on vierellä silloin kun itse tai joku omainen on vaikeasti sairaana. Vaikesti sairaan rinnalla kulkee sairaanhoitaja, jonka tukena on lääkäri.

jos hoitotiede on tiedettä, masturbaatio on taidetta...

Te vedätte kanssa kaikenlaisia johtopäätöksiä aivan kummallisesti. Tämä on tätä juuri, kun tällä palstalla jotain kirjoittaa niin asiat nähdään mustavalkoisina.



No miksi meillä ei sitten kouluteta niitä lääkäreitä enmmän, jotta hoitajat eivät joutuisi hoitamaan sellaisia tehtäviä, joihin heidän koulutuksensa ei riitä. Minusta terveydenhuolto tai hoitoalalla tarvitaan kaikentasoisia ihmisiä. Miksi sairaanhoitajia sitten koulutetaan niin paljon, jos heidän koulutuksensa ei riitä tai heillä ei ole kuitenkaan oikeutta antaa sellaista hoitoa, jolla on tehoa???



Tiedän, kyllä että on eroa olla töissä vanhainkodissa tai esim. sairaalan osastolla. Olen jo lapsena ollut isekin hoidettavana lastenosastolla, ja sielläkin lääkärit päättivät, mitä minulle tehdään. Hoitajat antoivat peräruiskeet ym. jutut. ja kuljettivat minua tutkimuksiin. En silti sano, etteikö peräruiskeiden ja kuljetuksien tekeminen olisi tärkeää työtä, mutta olen liian tietämätön siitä, että voiko ne hoitaa joku muu kuin sairaanhoitaja.



Kyllä tiedän, että on olemassa erikseen tämä hoitotiede ja lääketiede.

enkä kuinka usein olet lohduttanut kuolevaa, vakavasti sairasta tai omaista, jonka läheinen on sairastunut? Mitä teidät ihmisen psyykestä ja kuinka se reagoi stressiin? Hoitotiede on muutakin kuin kädestäpitämistä, sitäkään yhtään väheksymättä.

Lääkäri kävi tarkastamassa tilanteen ennen kotiinlähtöä ja sairaanhoitaja vieressä raportoi mitä minulle on tehty ja kuinka voin.



Ensiavussa minua hoiti ilmeisesti ensihoitajat tai sairaanhoitajat. Lääkäri kävi välillä tarkastamassa tilanteen.



Ainakin siellä ollessani sain sen käsityksen että hoitajat todella tekevät itsenäisesti työtä enkä lainkaan arvostelisi heidän ammattitaitoaan.

kukaan mitään, ennen kuin lääkäri oli katsonut tilanteen eli päättänyt mitä tehdään. Toisella kerralla käsi oli mennyt sijoiltaan ja toisella kerralla oli vatsa- ja oksennustauti. Tuntui vain, että lääkäri kävi katsomassa aina tilanteen, ja sitten esim. määräsi sairaalavahtimestarin vetämään käden paikoilleen ja sitten vielä määräsi kuvaan, jonka jälkeen vielä tarksti tilanteen ja määräsi sairasloman. Vatsataudissa lääkärin ensin katsoi tilanteen, jonka jälkeen hoitaja laittoi minut tippaan. Osastolla hoitajat vaihtoivat tippaa, mutta lääkäri päätti, koska pääsin kotiin ja antoi hoitajille ohjeet.