Pettämisestä tullut rinnakkaissuhde, avionrikkoja on nimeltään ystävätär jne... Miksei asioista puhuta oikeilla nimillä?

En käsitä todellakaan yhtä naisten lehdissä ja nyt tuolla Satuhäät-sivullakin ilmenevää juttua. Kun kerrotaan ihanaa ja kaunista, ainutlaatuista, rakkaustarinaa, siinä kepeästi mainitaan, että suhteen alku oli vaikeaa / salamyhkäistä / mitä vaan kornia, koska toinen osapuoli oli silloin vielä naimisissa. Voi miten ikävää! Ikävää nimenomaan tälle nykyiselle parille, että moiset aiemmat lupaukset nyt haittaavat heidän ihanaa ja viatonta rakkauttaan. Tottahan on, että naimisissakin oleva voi rakastua muuhunkin kuin aviopuolisoonsa niin, että haluaakin jatkaa elämäänsä tämän uuden rakkauden kanssa, mutta ennen ymmärrettiin sentään hävetä salasuhdetta eli pettämistä tai ainakin olla korostamatta sitä turhanpäiten. Nyt näyttää vaan lisäävän rakkaustarinan arvoa ja syvyyttä, että on jouduttu taistelemaan vaikeuksista ja esteistä huolimatta tie yhteiselle tulevaisuudelle. Olisiko liikaa vaadittu entistä puolisoa kohtaan, jos jätettäisiin hehkuttamatta sitä, miten jännää ja kutkuttavaa suhteen alkutaival oli, kun piti piileskellä toisen silloista aviopuolisoa ja lähteä ihanille salaretkille milloin minnekin hotelliin?