Miksi polttaa raskaana?!
Minusta on todella surullista ja ihmettelen kovasti, miksi jotkut eivät raskaana ollessaan pysty luopumaan tupakoinnista? Eikö siihen lopettamiseen tarvita motivaatio ja halu? Mikä se parempi motivaatio on kuin oma kasvava vauva? Tupakoinnillahan tietoisesti voi aiheuttaa harmia viattomalle vauvalle. Tiedostamalla voi tuhota syntymättämän lapsen elämää. Eikö siinä ole syytä kerrakseen. Toiset pystyvät siihen. Helppoa se ole varmaankaan kaikille, mutta kuvittelisin, että sitä oman lapsen takia tekisi mitä vaan. Vai onko lopettamattomuus vain välinpitämättömyyttä ja tahdonvoiman puutetta?
Kommentit (13)
jep, näin se on. itse osasin lopettaa vasta lapsen synyttyä.
Ennen kaikkea on tosi hienoa kun kaikki pitää vastuuttomana idioottina joka ei osaa ajatella kuin itseään!
Mitään järkevämpääsyytä en keksi =(
Jos ei välitä tulevasta lapsestaan sen vertaa, että lopettaisi tupakan polton?
Mutta on niitäkin, jotka ei pysty lopettamaan, vaikka lapsi haluttu ja kauan toivottu. Yksi tuttuni kävi monta vuotta lapsettomuushoitoja läpi ja kun tuli raskaaksi, jatkoi tupakan polttoa..
Kyllä väheni arvostus ainakin mun silmissä.
6
En oikein edes tajunnut, että mitä se tarkoittaa kun lapsi on siellä mahassa. Et se on ihan oikea ihminen. Kun poika syntyi olin todella hämmentynyt siitä, että viitsin " myrkyttää" tämmöistä pientä ihanuutta. :/ Vaikka oli yli 3,5 kiloinen ja hyvin rauhallinen syntyessään. (poltin tosi vähän)
Nyt odotan toista rv 9-10 ja olen lopettanut tupakan kokonaan. Koska nyt vasta tajuan mitä siellä masussa kellii.. :) Tuomitkaa vaan ja haukkukaa, mut näin meillä.
t.7
ja en ole teiniäiti vaan koulutettu 24vuotias nuori nainen. Toista ammattia kluen amk:ssa
Nykypäivänä, kun vain tiedetään tarkkaan, mitä tupakointi voi aiheuttaa sikiölle, niin, luulisi haluavansa suojella vauvaa kaikelta. Laittamatta itseään etusijalle.
että sekö oikeuttaa tupakoinnin vauvan kustannuksella, kun plussa tulos on järkytys ja vauva ei niiiiiiiin toivottu.
Kun on pahoinvointia tupakansavu on ainoa joka lievittää huonoa oloa. Himoitsen suorastaan tupakkaa. Ennen saatoin tulla huonovointiseksi jos muut polttivat ja minä en, siksi poltinkin aina ihmisten kanssa jotka polttavat. Eihän sitä tupakkaa saisi polttaa tietenkään...
joka tuli vaikeissa olosuhteissaraskaaksi, vahingossa siis, ja vaikka on aina ollut hillitön korsteeni, niin se tupakointi loppui siihen plussaan. kaksi viikkoa silla oli nikotiinipurkka mällinä jossain poskessa, ja sitten sekin jäi pois. ja hän on siis todella kova polttamaan tupakkaa, imetyksen loputtua aloitti taas polttamaan, mutta kyllä todella arvostan tuota tekoaan.
Ottaa vastuu ja laittaa asiat tärkeysjärsestykseen. Vaikka ei varmasti helppoa ollut. Mutta tämä todistaa, kun haluaa niin pystyy.
ja joskus on tärkeämpi ajatella itseään kuin sitä mahan asukasta. itse lopetin tupakoinnin heti raskaudesta varmistuttuani, mutta niimpä alkoi elämän kriisien myötä tupakointi uudeleen, ei vain hermot riittänyt ja niin sanottiin neuvolassa kuin kättärilläkin että siitä vaan jos se omaa oloa helpottaa, stressaava ja masentunut äitikään ei ole hyväksi sikiölle... tosin en tarkota askitolkulla polttamista.
Jos tupakkaa haluttaa niin paljon, että paskat välittää oman lapsensa terveydestä..
Ja nyt tänne joku kirjottaa, et polttelimpa askin päivässä ja ihan terve lapsi on. Mutta tosiasiahan on, että kyllä se lapsi on ainakin siellä kohdussa kärsinyt hapenpuutteesta ja kaikki myrkyt on käynyt kehon läpi myös sikiöllä.
Täytyy sanoa, et itsekkäin teko, mitä äiti voi tehdä, on polttaa tupakkaa tai juoda alkoholia raskausaikana.