Meidän Perheen nettijatkot: Koti lainarahalla

Liikaa lainaa, korot huolestuttavat ja jos erehtyy laskemaan korkoihin menevän rahasumman koko piiiitkältä laina-ajalta, niin eipä kyllä naurata. Lainan kyllä saa hoidettua mutta ei tämä silti kivaa ole.

Lainaa otin 71000€ josta maksettu n. 1000€ viidessä kuukaudessa.

Laina-aika 25v pelottaa hieman, kun tulevaisuus ei koskaan ole varmaa.

En kyllä ole hetkeäkään epäillyt ettenkö pystyisi joka lainaerää maksamaan, sekun on vain 400€/kk.



Korkokatto on myös 3v 4,4%.

Ensimmäisen asunnon ostin 16-vuotiaana 4 vuotta sitten, joten lyhennykset ovat tulleet jo osaksi arkea. :)

Ostimme 2004 tontin, johon kaikki oli suunniteltu valmiiksi, rakennusluvat haettu ym. 2005 mieheni yritys rupesi tekemään tappiota, ja hän päätti lopettaa yrityksen. Siitä jäi meille muutamia tuhansia velkaa, joita olemme maksaneet aika suurissa kuukausierissä pois.Talon rakennus päätettiin siirtää. Ostin vuokraamme kaksion omaksi, sillä tuntui siinä vaiheessa, kun "ylimääräistä" velkaa tuli maksettavaksi, että johonkin omaan olisi turvallista sijoittaa, saisihan kaksion aikanaan myytyä.Otin kaksiota varten lainaa 38000e, josta nyt maksettavana 30000e.Olen monesti ajatellut, että onneksi emme ottaneet halpakorkoista lainaa silloin, kun sitä sai. Nimittäin meidän talon suunnitelma ja kustannusarvio oli silloin jo 200 000e, mitä se olisi nyt, kun kaikki on kallistunut..Olisi mennyt parissa vuodessa talo myyntiin.

Meillä on kolmas lapsi tulossa, asumme tilavassa kaksiossa ainakin vielä 2 vuotta, jolloin olemme velattomia, velkaa yhteensä nyt noin 60 000e.Eihän meidän tilannetta sivulliset ymmärrä, yleensä tässä vaiheessa kun on pienet lapset, on iso talo ja farmariauto, mutta mieleuummin me tingimme neliöistä, ja rakennamme "järkitalon", kun siihen on sitten joskus varaa.

Meillä on kolme lasta ja asumme 88 neliön rivarissa ihan tyytyväisinä. Talo on järven rannassa kera ison pihan. Ahdasta toki alkaa olla kun lapset kasvavat ja olemme kovasti miettineet isomman asunnon hankkimista. Tällä hetkellä lainaa on 100 000 euroa maksamatta, joka tulee maksettua ongelmitta. Jos haluttais enemmän neliöitä, hinta olisi täällä pienelläkin paikkakunnalla vähintään 200 000 euroa, jos haluaisi myös hieman pihaa. Emme halua ottaa sellaisia lainoja. Täällä päin tuntuu olevan joku muoti, että kun rakennetaan, se on 200 neliötä ja yli 300 000 lainaa, siis ihan perusduunareilla.



Itse olemme akateemisia ja suht tasokkaissa töissä, mutta koemme, että ihan kaikkea ei haluaisi pistää asumiseen. Pystyisimme lyhentämään 300 000 euronkin lainaa, mutta sitten jäisi coretexit ja remun haalarit ostamatta lapsille, kuten myös retket lasten kanssa ja elokuvaillat. Olemme valinneet ahtauden ja väljemmän rahankäytön.

Eikä korot kauhistuta, korot nousee ja sitten laskee, se on vain elämää.

Jos vuokralla asuttaisiin maksaisimme vuokraa kerrostalo neliöstä jo enemmän kuin mitä maksamme uuden karheasta omakotitalosta kaikkia asumiskuluja ja verottaja kuitenkin vielä palauttaa osan koroista.



Panostimme taloa suunnitellessa edullisiin asumiskustannuksiin ja luotan siihen että se kannatti.

Tai mikä nyt on paljon, mutta kyllähän kun luvun 160 000 euroa muuttaa miljoonaksi mummon markaksi, niin alkaa kauhistuttamaan. Toisaalta rahan arvo markka-ajoista jo vähän muuttunut ja rakentaminen kallistunut koko ajan. Jossainhan sitä on toisaalta asuttava, niin miksei maksaisi omastaan ja saisi samalla asumisen laatua omassa rauhassa isolla tontilla? Toki korkojen nouseminen on vähän mietityttänyt, mutta elämme siinä toivossa, etteivät ne nyt tästä enää kovinkaan monta prosentin kymmenystä nouse enää. Meillä on nyt lainanlyhennys ja korkojen maksaminen mitoitettu niin, että reilun 20 vuoden päästä on talo maksettu. Silloin olisimme n. 55-vuotiaita ja meille se on ihan riittävä tavoite. Onhan niitä ihmisiä, jotka haluavat talonsa olevan maksettu nelikymppisenä. Jos on varaa sellaiseen, niin toki se on järkevää, mutta meidän keskituloilla mennään tätä vauhtia ja se saa riittää. Toisaalta tarvitsemme vielä rahaa yläkertaan ja autotalliin, mutta etenemme niiden kanssa pikku hiljaa sitä mukaa kuin on varaa.

Meillä talo lopputarkastettu ja ilman lainaa rakennettiin avaimet käteen D-talo. Ollaan ehkä harvinaisuuksia lapsiperheissä mutta me asuttiin 14v vanhassa talossa edullisilla asumiskuluilla ja säästettiin talorahat. Päätettiin sitten käyttää säästöt uuteen taloon kun kuitenkin lisätila oli tarpeen ja haluttiin hiukka nostaa elämisen tasoa.

Lainaa vähän alle 100 000. Lainanlyhennykset ovat arkea (joustovaraa olisi pienentää lainamaksueriäkin). Tarkoitus olisi olla velattomia alle 50 vuotiaina... Tänä aikana nyt 3v vanhaan taloomme ei pitäisi joutua tekemään remontteja, eikä sitomaan pääomaa enempää kiinni.



Ja jos jotain sattuisi ja talo jouduttaisiin myymään, niin laina saataisiin maksettua (vaikka hinnatkin tulisivat alas).

Asumme 88 neliön rivarissa ja hyvin mahdutaan. Jos jotain tavitsisi lisää niin sitten kaappitilaa. Asunto kun ostettiin niin laina suunniteltiin 30 v ajalla niin että jää rahaa muuhun elämään. Kävi kuitenkin niin onnekkaasti että työpaikan vaihtojen myötä rahaa on suunniteltua enemmän ja ollaan maksettu jo paljon enemmän kuin maksusuunnitelma edellyttäisi, ja säästöönkin on jäänyt. Mieluummin elämme näin kuin isossa kämpässä korkojen kanssa hermoillessa. Sitten korkeintaan saatamme vaihtaa isompaan kun hinnat kunnolla laskevat. Ihmeellisesti luotetaan asuntojen hintojen jatkuvaan nousuun vaikka ei se aina niin mene. Suuret ikäluokat kun alkavat siirtyä palvelutaloihin ja kupsahdella niin tuskin pienemmistä ikäluokista löytyy ottajia kaikille vapautuville asunnoille. Ilmiö on ollut näkyvissä jo syrjäseuduilla ja tulee varmasti vaikuttamaan myös kasvukeskusten hintoihin. Puhumattakaan taantumasta.

Meidän talomme valmistui 2004. Lainaa otettiin silloin 270te, koko projekti noin 400. Laina-aika suht lyhyt. Säästöillä menee vuosi pari jos jotain yllättävää sattuu.



Ylipäätään en ole ikinä ymmärtänyt uteliaisuutta toisten lainamääristä. Kyllähän sen jokainen arvaa, että lainoja on ihmisillä erilaisia välillä 0 - n euroa. Jokainen toivon mukaan osaa laskea itselleen kohtuullisen määrän.