isän ylireagoiminen synnytykseen

Miten teillä isukit ovat suhtautuneet synnytykseen ja etenkin jos on vähän vaikeuksia niin miten toimitte?



Meillä esikoisen synnytys kävi raskaaksi miehelle. Jo pelkkä valvominen synnytti kireyttä ja stressiä, joka sitten ilmeni kiukutteluna ja kaikenmaailman sääntöjen tiukkapipoisena noudattamisena ja valvomisena synnytyksen jälkeen. Kesti aika monta kuukautta ennen kuin sain taas ns. normaalin tasavertaisen ja kunnioittavan suhteen mieheen takaisin



En oikein jaksaisi laitoksella alkaa katselemaan äkäilevää isäukkoa, kun olisi kiva levätäkin..



No tämän tietysti voi välttää sillä, että isä ei tule synnytykseen lainkaan mukaan, miten aion tehdäkin. Ainoa asia mikä vielä huolestuttaa on se, että synnytys ei taaskaan mene ihan kirjojen mukaan tai tulee tulehduksia ja muuta ylimääräistä eli miten hemmetissä saan väsyneenä pidettyä homman hallussa..



Nimittäin viimeksi anoppikin tietysti oli ottamassa tilaa haltuun, kun huomasi, että minä olin vähän poissa pelistä ja mies sellaisessa tilassa ettei sillä yksinkertaisesti normaaliempatiat ja suhteellisuudentajut pelaa eli oli ihan äitinsä vietävissä..



On näistä asioista keskusteltu, mutta en ole lainkaan varma meneekö asiat perille.. Ilmeisesti jatkan keskustelua, mutta olisiko täällä kohtalotovereita??