Gallup: Jos ostaisit omakotitaloa, miten suhtautuisit jos

Toisekseen kiinteistönvälittäjää minusta tarvitaan juuri siihen, että selvittää ne kiinnitykset, rasitukset ja kenellä on oikeasti oikeus ko talo myydä. Täytyy olla hyvin perillä kaikista kiemuroista, jos uskaltaa ostaa yksityiseltä.

ja kaikki meni oikein mainiosti. Kuntotarkastus tehtiin molempien osapuolien läsnäollessa ja tuttu lakimies laati kauppakirjan. Säästyi pitkä penni välityspalkkiota ja saatiin aivan ihana talo.



Taloa etsiskellessämme törmäsimme jos jonkinlaiseen välittäjään (lipeviä ällötyksiä muutama, suurin osa tietysti oikein mukavia ja asiallisia) ja oltiin tyytyväisiä, ettei ainakaan sen lipevyyden huipun kanssa tarvinut ruveta kauppoja hieromaan.



Vaikka tottahan itse taloaankin myyvissä voi olla ketkuja ja lipeviä tyyppejä... Uskoisin suurimman osan kuitenkin olevan ihan kunnon väkeä.

kiinnitykset ja lainhuudatukset ja muut koukerot muutamalla sadalla eurolla. Jo kun mentiin lainalupausta tarkistamaan (talo maksoi vähän enemmän, kuin oli silloinen lainalupaus), pankkineiti printtasi kiinnityspaperit ja selvitti, että myyjät oikeasti olivat oikeutettuja myymään. Kaikki meni oikein hienosti, vaikkei syvemmin oltukaan kiemuroihin perehdytty.

tapana että pankki hoitaa nuo asiat jos itse myy

Aikaa noiden kiinnitysten ja lainhuudatusten tekemiseen ei mene kuin hetki ja käynti käräjäoikeudessa. Mistään et saa niin hyvää palkkaa kuin tekemällä tuon pankin duunin itse.

Kaupantekovaiheessa täytyy toki tajuta pyytää rasitustodistus, että kaikki kiinnitykset on vapaana. Kiinnityksethän siirtyvät sitten uudelle omistajalle.

Jos aikoo selvitä omakotitalon omistamisesta, kyllä sen ostamisestakin selviää on sitten myyjä yksityinen tai kiinteistövälittäjä. Jokainen yleensä käy kuitenkin useammassa esittelyssä ennen oman löytymistä, joten siinä selvinnee nuo paperit mitä mukana pitäisi seurata.

Vierailija:

kiinnitykset ja lainhuudatukset ja muut koukerot muutamalla sadalla eurolla. Jo kun mentiin lainalupausta tarkistamaan (talo maksoi vähän enemmän, kuin oli silloinen lainalupaus), pankkineiti printtasi kiinnityspaperit ja selvitti, että myyjät oikeasti olivat oikeutettuja myymään. Kaikki meni oikein hienosti, vaikkei syvemmin oltukaan kiemuroihin perehdytty.