Eroaisitko jos

Mutta että uusi talo, kaksi autoa ja rahaa löytyy. Mitäs pitäisi sanoa, wau?



Tiedätkö, nuo asiat eivät merkitse minulle mitään. Se, kenen kanssa arkipäiväni jaan, on paljon tärkeämpää, tärkeintä. Olen taatusti onnellisempi asuessani rakastamani ihmisen kanssa, vaikka vuokralla ja autottomana! Kuin hienoissa kulisseissa onnettomana.



Kauanko olette olleet yhdessä? Tiedäthän toki sen, että suhteen eteen on tehtävä töitä. Rakkaus ei jatku samanlaisena, kuin miltä se suhteen alussa tuntuu, koko elämää, ellei sitä vaali. Avioliitokaavassa kysytään TAHDOTKO rakastaa, siellä ei kysytä rakastatko? Välillä on vaikeampia aikoja, ja silloin juuri se tahtominen rakastaa tulee kuvioon. Kauanko olet nyt yrittänyt rakastua uudelleen mieheesi? Mikä on aiheuttanut sen, että koet, ettei rakkautta enää ole?



Kannattaako avioliitto jatkaa vain lasten takia?

Kummallinen, ristiriitainen kysymys minusta. Toisaalta laitat lapset ainoaksi syyksi jatkaa, " vain lasten takia" , toisaalta olet valmis jatkamaan elämääsi, jossa ainoa yhteinen hyvä asia miehen kanssa ovat lapset. Lapsillako se vastuu tässä on??



Lasten takia ja lasten takia. Moni sanoo noin, mutta luuletko etteivät lapset huomaa, ettet enää rakasta miestäsi? Jos jäät rakkaudettomaan suhteeseen, ennemmin tai myöhemmin katkeruus astuu kuvaan. Ajatukset kuten " miksi jäin tuon kanssa" , " miksen lähtenyt kun minulla oli vielä elämää elettavänä" ym. aiheuttavat ristiriitaa arkielämääsi ja katkeruuden ainakin lapset huomaavat.



Ihmeteltävän paljon aikuiset ihmiset kuitenkin ovat valmiita laittamaan elämänsä lasten vastuulla. Lapsi on onnellinen silloin kun hänen vanhempansa on. Ero on paljon parempi ratkaisu kaikille, kuin jatkaa epärehellisessä suhteessa.



Eli vastaukseni otsikon kysymykseen: eroaisin. Minulla on vain yksi elämä. Minun on siis paras elää mahdollisimman onnellisesti se. Koska se on minun elämäni.

Taidatkin olla eräs ystäväni, jolla on tuo tilanne.

Uskon kuitenkin, että hänellä materia vie voiton ja huono suhde jatkuu sen vuoksi, että kulisseja ei voi kaataa...

Poikkeuksena, että meidän talo oli 200 neliöinen, ja autoja vain yksi ;)

Mutta siis vakavasti.. Elämäni olisi ollut erittäin turvattu kyseisen miehen kanssa, ja siinä mielessä varmasti hieno juttu. MUTTA en kertakaikkiaan kyennyt elämään rakkaudettomassa liitossa.. Yritin sitä melkein vuoden, mutta sitten en jaksanut enää. Halusin rakastaa ja olla rakastettu, ja sitä en entisessä suhteessani saanut. Nyt olen löytänyt itselleni rakkaan, enkä päivääkään kadu, että siitä laimeasta suhteestani läksin!



Eli kannattaa tosiaan miettiä, eikö rakkaus ole sinulle elämässä sitten tärkeää..

riippumatta materiasta. Oletteko käyneet pariterapiassa tms. Kannattaa sitä kokeilla ennen eropapereita.

Vierailija:

Taidatkin olla eräs ystäväni, jolla on tuo tilanne.

Uskon kuitenkin, että hänellä materia vie voiton ja huono suhde jatkuu sen vuoksi, että kulisseja ei voi kaataa...

Tuskimpa olen sinun ystäväsi koska minä olen jo melkein päätöksen erosta tehnyt, nyt on toisinpäin, kaikki yrittävät kääntää päätäni, mutta minä en ole onnellinen, eikä ole miehenikään. t.ap

Kestin vuosia,mutta sitten tuli raja täyteen.. Rakkaus ennen kaikkea. Materia on kylmää. Olen tunneihminen ja elän mieluummin oikeasti yksin kuin kuplan sisällä yksin.

Vierailija:

Teillä olisi uusi talo 140 neliötä, kaksi autoa ja muutenkin rahaa riittävästi MUTTA suhteenne olisi siinä jamassa että teillä ei olisi muuta yhteistä kuin lapset? Rakkautta ei enää olisi. Jäisitkö lasten takia avioliittoon?

Vierailija:

Vierailija:

Teillä olisi uusi talo 140 neliötä, kaksi autoa ja muutenkin rahaa riittävästi MUTTA suhteenne olisi siinä jamassa että teillä ei olisi muuta yhteistä kuin lapset? Rakkautta ei enää olisi. Jäisitkö lasten takia avioliittoon?

Vastasin jo tuossa äsken että itse olen jo päätökseni melkein tehnyt jamuut yrittää käännyttää minua. Minulle ei merkitse MATERIA YHTÄÄN MITÄÄN vaan haluan aitoa elämää t.ap

Ero voi ajatuksena lohduttaa, mutta arki tulee siinäkin eteen. Kannattaisi käydä katsomassa netistä yksinhuoltajien keskustelupalstoja, jolloin saisi hieman valaisua siitä, mitä elämä yksinhuoltajana on. Rakkaus hiipuu yhteiselosta joskus kaikilta ja se voi palata takaisin. Mielestäni se, jos voi sanoa, että mies on paras ystäväni tälläkin hetkellä, auttaa eteenpäin. Pienten lasten vuoksi miettisin tarkkaan, mitä teen. Meillä mieheni kanssa on ollut yhteiseloa 14 vuotta, ja 3 viimeistä vuotta on ollut sitä harmaata arkea. Kuitenkin suunnittelemme kotia, kesälomaa jne. vaikka toinen ei niin kovin aina innostakaan.

Lapset selviävät kyllä, kunhan saavat kuitenkin tavata isäänsä. Ja varmasti osaat tukea lapsiasi siinä, että he selviävät eronne yli.



EN ymmärrä alkuunkaan näitä ihmisiä täällä, jotka ovat sitä mieltä, että ap:n tulisi uhrata oma ainokainen elämänsä rakkaudettomaan suhteeseen. Lapset eivät todellakaan ole mikään syy jäädä suhteeseen, ja näkeväthän lapsetkin vanhemmiten, etteivät vanhemmat toisiaan rakasta. Siitäkin lapset kärsivät. Kyllä ihmisellä on oikeus onneen, myös sinulla ap! Eli minä olen sitä mieltä, että tee suunnitelma eron suhteen, ja puhu erosta miehellesi. Erotkaa mahdollisimman rauhallisissa tunnelmissa, sopikaa lasten tapaamisista, jne. Usko pois, jos tosiaan tunnet niin kuin kirjoitat, niin suuri kivi vierähtää sydämeltäsi heti, kun ymmärrät asuvasi omassa asunnossa lasten kanssa -ilman miestä.