Pöytälaatikkorunoilijoita? Kirjoita tänne oma runosi :)

Mies



Minä rakastin kerran miestä

joka ei osannut keittää kattilassa vettä

mutta jolla oli niin jumalainen hymy

että se sai minut joskus itkemään.



Kun sitä kutitti kainalon alta

se naurahti ja sulki minut isoon syliinsä

kuin karhunpesään.



Aamuisin se seisoi parvekkeella

tupakka suussa ja sänki leuassa.

Tarkkailin sitä silloin unisin silmin

kuin kohtausta elokuvasta

jonka halusin nähdä

uudestaan ja uudestaan.



Minä rakastin kerran miestä

joka ei osannut kuoria perunoita

mutta joka piti minua niin hyvänä

että minä uskaltauduin maistelemaan

maailmaa kuin viiniä

hehkuvana, punaisin poskin.



Kun se tuli käymään ja katsoi kohti

Minusta tuli pikkutyttö joka

unohti iloisesti kaiken muun.

ap

Otin sinulta suihin pankinkulmalla pakkasessa.

Minua et saanut ikinä

kun sinulla ei ollut ikinä kumia ja minä olin lukenut sinäminästä

että se oli oltava.

Kun tapasimme olin neitsyt mutta ehdin kyllä siinä ajassa

kun särjimme toisiamme

maata puolen kylän kanssa.

Nyt minua kaduttaa että olin niin kirjaimellinen,

olisin niin halunnut sellaisen muiston

että olen ollut ihan kokonaan omasi.

Tulee itselläkin muistoja mieleen :)



ap



Ps. Täältähän tuntuu löytyvän hyviä kirjoittajia

Huomasitko tänään

kuinka tuuli hyväili sinua

hellästi

miten aurinko lämmitti kasvojasi

ja linnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan

Ja illalla

kun nukahdit

tähtien lauluun

kuu suojasi sinua pahoilta unilta

Se olin minä

Minä lähetin ne luoksesi

muistuttamaan

rakkaudestani>

punaisen paloauton kirkuva letku

suihkutti naamalle valtaisat veet

tuli punaisesta mieleen joulupukin nuttu

ja porojen kultaiset reet.

oletteko näyttäneet omia runojanne muille tai peräti julkaisseet niitä jossain? Vai onko kirjoittaminen teille ihan yksityinen harrastus?



ap

Rakas aviomieheni.

Naamasi, jalkasi ja perseesi ärsyttävät minua tänään tavattomasti.

Ole hyvä ja mene tuohon komeroon, sulje ovi äläkä metelöi

ja pois saat tulla vasta kun sanon.



---

Yritin lähetellä kustantamoihin, eivät huolineet. Toistaiseksi.

Vierailija:

Rakas aviomieheni.

Naamasi, jalkasi ja perseesi ärsyttävät minua tänään tavattomasti.

Ole hyvä ja mene tuohon komeroon, sulje ovi äläkä metelöi

ja pois saat tulla vasta kun sanon.

---

Yritin lähetellä kustantamoihin, eivät huolineet. Toistaiseksi.

Kokoelma tällaisia kirjaksi niin ostaisin varmasti! Sopivaa luettavaa PMS-päiviin! ;)

sanoo nro 5. Yritän hioa vielä tyyliäni, ehkä jonakin kaunnina päivänä julkaisen (leuhkin sitä sit täällä=)

Joskus sumuisina aamuina

olen käpertynyt sinuun kuin

talviuneen vaipuva eläin

kuunnellut sydämesi ääntä

etsien turvaa

jota tiedostamatta hain.



Sinun sielusi on valoisa huone.

Joka askelmalla olen lähempänä

sitä ihmistä jota en pelkää enää

rakastaa.



Tule, sinä sanot,

ikkunat ovat auki.

Runosi on ihanan realistisia ja sarkastisia. Lisää!

Anna anteeksi että vein kunniasi,

että poltin ihosi yksinäisyydellä.

En huomannut, minulla oli liian kiire.

Annathan anteeksi, että myin sielusi torilla halpaan hintaan.

Olin liian väsynyt ja kyllästynyt omaan elämääni.

Voi pieni rakkaani, sinä annat aina anteeksi minulle.

Mutta hymyilisit enemmän, pidän sinusta enemmän kun naurat.

Mihin katosi elämänilosi?

Miksi itket enää, miksi jatkat samaa, sinähän annoit kaiken anteeksi.

Pitääkö minun lyödä sinut uneen?

Mila

Vierailija:

Anna anteeksi että vein kunniasi,

että poltin ihosi yksinäisyydellä.

En huomannut, minulla oli liian kiire.

Annathan anteeksi, että myin sielusi torilla halpaan hintaan.

Olin liian väsynyt ja kyllästynyt omaan elämääni.

Voi pieni rakkaani, sinä annat aina anteeksi minulle.

Mutta hymyilisit enemmän, pidän sinusta enemmän kun naurat.

Mihin katosi elämänilosi?

Miksi itket enää, miksi jatkat samaa, sinähän annoit kaiken anteeksi.

Pitääkö minun lyödä sinut uneen?

Mila

Anna äiti suutelee otsalta kuumeen pois.

Naura kanssani keijukainen.

Pidä sormestani kovaa kiinni lapsukaiseni.

Paetaan komeroon tätä maailmaa,

leikitään yöllä piilosta kultaseni.

Ei äiti itke enää, mutta nyt ollaan ihan hiljaa.

Niin hiljaa ettei isikään meitä löydä.



Mila

laittakaa sähköpostia os. avrunot@suomi24.fi



Mietitään sitten yhdessä, miten tätä juttua kannattaisi lähteä rakentamaan. Minusta hienoa on nimenomaan se, että runot eivät ole ammattilaisten kirjoittamia, vaan tavallisten ihmisten oikeita tuntoja arjesta ja äitiydestä. Kauniita, rumia, rosoisia ja aitoja.



ap

AV palstalla kirjoittelevat hullut,

jengi on täällä ku pullosta tullut.

Aivoja ei koko porukalla ollenkaan lie

vai mitä tuumit sie?

Ihan liian monta kertaa

tämän keijun siivet

poltettu

liian monta kertaa

syösty alas

korkealta

Yhä edelleen

nousen

minun on pakko

jotta pienten enkeleitteni siivet

kasvaisivat vahvemmiksi

kuin omani

ovat

milloinkaan

olleet

Älä tule lähemmäksi

ei sinulla ole minuun enää valtaa

En ruoki sinua enää

Sinun voimasi

on kuin tuuli

mennyt menojaan

Minä en pelkää enää

olen vahva

Vahvempi kuin sinä

koskaan

tulet olemaan

säihkädän

pelkään

elämäni juuri nyt

on kuin suuri näytös



kohtaus kohtaukselta

otos otokselta

miksi minä rakastan sinua?

anna minun näyttää sinulle



kun olet lähelläni

tiedän ajatuksesi

toivon syvästi

ettet olisi hänen kanssaan



kunnioitan parisuhdetta

mitä he jakavat, on se kaunista

mutta mitä ajattelevat ne pikkuihmiset?

ne joita et näe?