Pöytälaatikkorunoilijoita? Kirjoita tänne oma runosi :)

Tarvitsen tekijän luvan mahdollista julkaisua varten, joten meilaile! :)



ap

kaikki nauroivat sinulle

niinkuin minäkin

sinä tämän paikan

kylähullu



kävelit kaduilla

pitelit kädessäsi

tuota vanhaa kulunutta

puunukkea



et puhunut paljon

et koskaan hymyillyt

ja kun joskus näin sinun puhuvan

kuiskailit tuon elottoman olion korvaan



oli ruma

olit kuin sen sadun kyttyräselkä

haiseva, outo

kukaan ei tahtonut olla kanssasi



punaisen ristin ovelta ovelle keräys

minulla päälläni punainen takki

ovesi oli auki, kävelin sisään

punaiseen pieneen tupaasi



käsi kädessä

sinä ja nukke, ainut ystäväsi

tajusin kuinka yksin olit ollut

nostin lakanan teidän kummankin kasvoille

Ihan huoleti voit olla :)



Mutta ne, jotka haluavat osallistua, laittakaa mulle postia, jossa kerrotte ihan vain sen, että runojanne saa käyttää. Ja lisääkin runoja saa laittaa. Kysyn tietenkin vielä myöhemmin julkaisulupaa jos ja kun runoja julkaistaan.



ap

ap

mikä ilo



koko kilo



omenoita





suussa rouskuu



mahaan painuu



suolet paukkuu



omenoita





mikä ilo

Ihosi huulillani

jumalten nektari

valuu rinnoilleni

hellässä syleilyssäsi

haluan vain olla

osa sinua

Aikoinaan kirjoitin paljon, puin tunteeni runoiksi. Nämä kirjoitin n. 4 v vuotta sitten.



Mun enkelisilmäni suljen.

Ja sinua ajattelen.

Sut mieleeni kuvittelen.

Olen onnellinen.

Sinusta unta nään ja aamua kaipaa en...









Huudan nimeäsi tuuleen.

Samalla toivoen jonkun sen kuulevan.

Sisälläni riehuu myrsky, ikävä riepottaa sieluani.

Jääthän asumaan sydämeeni ?









Kuivaa hellästi kyyneleeni,

jotka poskelleni vierii ajatellessani sinua.

En enää tajua elämää ympärilläni,

maailmassani on vain Sinä.









Kuu, sua katson, ihailen.

Toiveeni sulle lähetän.

Rakkaimmalleni tee yö,häntä helli, hyväile puolestani.

Muistuta häntä ikävästä.

Ja kun nukahdat, häntä hellästi herätä.





Tunnen ihosi sileyden sormissani.

Suljen silmäni ja näen sinut.

Ajatuskin sinusta tuo kyyneleet silmiini.

Tahtoisin sinut todella, en vain uniini.

Av:lla on näköjään lahjakkaita kirjoittajia. Vieläkö löytyy lisää?



ap

Vierailija:

Kun tummien verhojen välistä yrittävät

hiipuvat tähdet työtyä sisään

sinun pienet sormesi silittävät poskeani

kuin sanoakseen " älä itke äiti"

ja minä pidän sinua sylissäni kuin lasia

etten rikkoisi sitä ainoata, joka on minulle annettu

Että kestäisin vielä huomiseen,

että jaksaisin vielä antaa sen mikä sinulle kuuluu.

Ajattelin tänään sisartasi

kun katselin sinua nukkumassa

kummitädin tuoma pupu kainalossa

mietin olisiko hän nukkunut noin

käsi poskella, pylly pystyssä,

ihan hiukan ynähdellen?



Sinulla on samanlainen punaisenkarvainen

tukka kuin sisarellasi



eilen oli jouluaatto

ja veimme hänelle kynttilän

sinä lakosit haudan vierelle makaamaan

ja teit suuren lumienkelin



terveisiä veljeltäsi

Vierailija:

Koti minussa

Kun saavuit

ilo leijui majassamme viikkoja

Koti onkin minussa!

kun katsot taaksesi, pieni tyttö

kuuletko sylini sisällä äitisi hiusten heilahtavan

tunnethan ääneni aikojen alusta?

niin kuin äitisi kuuli äitinsä kodissa

ja isoäitinsä omansa

miten äitien äitikin niitä kammalla kuritti

vallatonta tukkaa!

Sinä tulit kotiin ja koti tuli sinusta

Kuulitko pieni,

miten kovaa sinua huusimme?

miten kaipasi syli sinua juuri

sukupolvien takaa sinua kotiin

Kevät tuli,

lumi suli,

Puro sanoi puli puli

miettisin vakavasti muutosta. Vaikka runot ovat koskettavia, lapsen ei kuulu elää tuollaisessa maailmassa. Toivottavasti asiasi ovat jo toisin.

ilmiselvät ja tarkoituksella haetut " säikäytykset" pois. Tekstin ei tarvitse sanoa kaikkea, osa voi jäädä lukijan pääteltäväksi. Liian shokeeraavat ja muuten liikaa käytetyt sanat pois/vähemmäksi.

Ei valitettavasti kustantaja noita vielä huoli, mutta jos tekee töitä niiden eteen, niin ovat tosi hyvä alku.



Täällä oli kaksi muuta kirjoittajaa jotka on valmista kamaa; toista en muista oli jo 1 tai 2 sivulla. Toinen oli se " Koti minussa" siitä lapsesta ja sukupolvista.

Iho ruskea kuin maitokahvi

ja varpaiden välissä kuivunutta hiekkaa.

Paahteessa makaamme me muikeat,

auringosta hölmistyneet.



Kun minusta tulee iso

kun alkavat

maanantain makuiset aamut

astun hämäriin huoneisiin

joiden ikkunat eivät päästä

poutapilvistä nauravia taivaita

sisään

ja ihmiset katsovat

toistensa ohi



silloin minä suljen silmät

ja tulen tänne rannalle.

Olen lukenut näitä teidän runojanne vaikuttuneena :) Innostuin niin paljon, että minulle tuli mieleen sellainen ajatus, että jos näistä tekisi jonkinlaisen runokokoelman. Kokoelmalla voisi olla joku aihe, esim. äitiys, niin se pysyisi yhtenäisenä teoksena. Sitä voisi sitten tarjota kustantajalle ja katsoa, mikä on vastaanotto. Osa tämän ketjun runoista on upeita ja olisi hienoa saada ne yksiin kansiin. Löytyykö innostusta kirjoittajilta vai onko tyhmä idea?



ap

Siis jos minun runo huolitaan :/

ettei jää 94:lle epäselväksi. Ja varaan kaikki tekijänoikeudet. :D



Tosin julkaisukynnys on kova, ja tiedäpä onnistuuko tämä projekti. :D

Sinä tulit ja revit hiukseni, hajoitit kaikki tavarani.



Suuri hymy kasvoillasi mursit ranteeni.



Ulkona oli pakkasta ja jäätyneet lehdet maassa.



Sinä nauroit sairasta nauruasi ja minä pelkäsin sinua rakas.



Aamulla keräsin jäiset lehdet hiuksiltani.



Mila

Älä tule liian lähelle rakas,

Mikä sinä luulet olevasi,

että voit kulkea maailmojeni halki?

Tällä puolella on minun unien laki,

Älä tule liian liki.



Mila