Pöytälaatikkorunoilijoita? Kirjoita tänne oma runosi :)

Anna minun jäädä tähän, ollaan hetki hiljaa, paetaan kovaa maailmaa.

Sinun sylisi on taivas, jota odotin jokaisen yön.



Ennen sinua tein kyyneleistä tyynyni, ennen sinua olin pieni.



Anna minun jäädä tähän, sillä olen niin väsynyt jaksamaan.



Ole niin kiltti ja anna minun jäädä tähän.



Mila

Kuka olet?

Olet kai kuu?

Et kukaan muu?

Otathan minut syliisi, niin kuin otat syleilyysi auringon, ja jaat valon hänen kanssaan.

Kunnes aamu koittaa, ja ymmärrät, että aamu voittaa.

Hold me still, like you held me a while a go, knowing, we were one, in a way.

Minä kiitän lahjoistani

sinun silkkipaperiisi kiedottuina

nyt saan avata ne



sinun käsialallasi kirjoitettuina

kaikki se mitä minun rakkaudesta

tulee tietää.

ja rakastat minut kuoliaaksi.

Pelkään vahvuutasi, janoan yhteyttäsi.

Olen valmis kuolemaan, rakkautesi vuoksi.

Ajatella miten monta luovaa sielua meistäkin löytyy!

Iho ruskea kuin maitokahvi

ja varpaiden välissä kuivunutta hiekkaa.

Paahteessa makaamme me muikeat,

auringosta hölmistyneet.



Kun minusta tulee iso

kun alkavat

maanantain makuiset aamut

astun hämäriin huoneisiin

joiden ikkunat eivät päästä

poutapilvistä nauravia taivaita

sisään

ja ihmiset katsovat

toistensa ohi



silloin minä suljen silmät

ja tulen tänne rannalle.

Sinä liikutit sormia koskettimilla

ja vapautit kyyneleet nuotteihin

sait tunteet elämään.

Kuin kuolevan linnun valitus

huusi riitasointu tyhjässä huoneessa

etsien vastausta mahdottomaan

ja vaieten kuin lyötynä

peittyen hiljaisuuteen.



Oliko mahdollista sinua ymmärtää

kun silmissäsi asui maailmankaikkeus

sen ääretön voima liian valtava

yhdenkään saavuttaa.

Oliko mahdollista olla sinua rakastamatta

kun jokaisessa hymyssäsi asui

kaukainen melodia

jokaisessa lauseessasi pieni runo.

...ovat minun elämääni. Katselen niitä ja ymmärrän.

Yymmärrän, että elämä on ohikiitävää.

Hetkessä on jo talvi.

Rakkaat lehteni lumen alla, ilman nukkaan ,ilman väriä.

Minä haluan sen hetken takaisin, jolloin olit vierelläni, kirpeänä, värikkäänä, mutta niin tuttuna.

Tule takaisin.

Koska rakastan sinua.

Munkin mies on musiikillisesti lahjakas.

Tiedän, millaisia tunteita se luovuus voi tuoda!

Ihan mieletöntä, eikö?

Kun tummien verhojen välistä yrittävät

hiipuvat tähdet työtyä sisään

sinun pienet sormesi silittävät poskeani

kuin sanoakseen " älä itke äiti"

ja minä pidän sinua sylissäni kuin lasia

etten rikkoisi sitä ainoata, joka on minulle annettu

Että kestäisin vielä huomiseen,

että jaksaisin vielä antaa sen mikä sinulle kuuluu.

Käsittämättömän kauniisti kirjoitat.

tätä äidin elämää

32

Mieheni: herkkä, lahjakas ja usein niin käsittämätön :)



t.29

Anna minulle vielä

yksi kaunis katse

anna sen viipyä

ja taltioitua

niin etten koskaan

unohtaisi

meinasin kirjoittaa jotain, mutta

nyt tuli suoristuspaineita enkä taida...

ajaa sinne minne huvittaa?

Eikö minun keltaisella ole sinulle mitään merkitystä?

Jos näyttäisin punaista, tarjoaisitko vihreää?

Rakkaani,

petit minua,et antanut toisen tutustua vain vartaloosi,

annoit sen tuntea koko sisimpäsi.

Mutta et halunnut mennä kokonaan,

haluat silti jatkaa kanssani,sanot että olet unohtanut,

mutta oletko?

Minä en ole.

jokainen kosketuksesi,

jokainen hellä sana tuo mieleen sen toisen.

Milloin pystyn unohtamaan?

Pystynkö koskaan,

luottamaan,

ja vapaasti rakastamaan





¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤



Taas yksin.

ei kelpaa enää sylini sulle,

ei mun rakkuteni.

itkien odotan että saan taas yöllä painautua kylkeesi,

lohdutat mua hetken,

aamulla taas menet pois ja palaat jälleen yön pimeydessä.

löytyisi joku joka lohduttaisi oikeasti,

välittäisi,

ei karkaisi päivän valossa toisen luo.



¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤





Noi runot on kirjoitettu kolme vuotta sitten.



Elämä oli kauheeta myllerrystä noihin aikoihin. Kirjoitin silloin todella paljon runoja. Tässä vuosien kuluessa olen huomannut, että pystyy luottamaan ja rakastamaan, mutta kyllä se vaati ja vaatii kovasti töitä ja kyyneleitä

Maanantai-ilta.

Olet ostanut kaupasta makkaraa ja kaljaa

etkä mulle mitään.

Et edes suklaata.

Tuijotat tissejä telkkarista, minua paleltaa.

Välillämme noin tuhat kilometriä mustaa jäätä.



Sulkeudun vessaan ja vedän ranteet auki.

eiks se ollut hyvä? ;)

Vittu se ei ole mitään ansainnut

äiti on sille potutkin kuorinut

ja nyt se leikkii aviomistä ja isää

vaikkei osaa edes panna

tätä sängyn vihonviimeisessä laidassa nukkuvaa

vihaista narttua

joka huutaa ja puree jos se koskee