Rintamamiestalossa asuvat! Kannattaako sellaiseen muuttaa?

Isommat remontit kannattaa tehdä jo muuttovaiheessa, jollei kestä jatkuvaa keskeneräisyyttä.



Meillä rempataan pikkuhiljaa ja välillä kyllä veetuttaa kun repsottaa vähän sieltä ja täältä. Toisaalta liika täydellisyys ei minulle sopisi yhtään, tulisin neuroottiseksi :)

tuntuu, ettei miehen kanssa oikein olla okt-asujia, varsinkaan sellaisessa missä pitäisi tehdä kaikenlaista. Vaikea olisi kyllä päättää.

tuttuun taloon kun tiedätte tarkkaan tehdyt remontit jne. Kyllähän niitä remontteja voi teettääkin eikä kaikkea tarvitse tehdä kerralla. Mulle kyllä kelpaisi jos talo olisi hyvin pidetty ja hyvällä sijainnilla.

Ja ihan on ollu kiva paikka asua.



Pintaremppa on pienin mitä ajattelisin: kattoremppa tehtiin arvioitu 10 tonni karkas toisella 10 tonnilla. ;)

Putkirempasta ei ole kokemusta mutta ei kai tuo ainakaan miesten puheita kuunneltuna ole kova homma!



Itte tykkään kun pääsee suunnittelemaan taloa ja remppaamaan, puolet ikkunoista ollaan raapittu ja maalattu. Me tehdään asioita pikkuhiljaa, ei haittaa vaikka hommaa jää seuraavalle kesälle.



Oon hoksannu että otan kuvia talosta ja pihasta omaan kansioon ja sinne voin sitten talvella vilkuilla niin suunnittelukärpänen iskee!



Jos teillä on mahdollisuus ostaa talo niin enempi miettisin sitä että siinä on toisen lapsuuttakin kiinni ja sen saa vieritettyä omille mukeloille?

Remontteja voi tehä kalliilla tai huokeemmalla. Katsoisin enempi sitä pystyykö sen maksamaan nyt ja onko joustovaraa.

Meillä on joka huoneessa asioita joita muutetaan, mutta niitten kanssa voidaan elää. Samalla tosin suunnitelmatkin paranee kun ei kaikkea tartte tehdä kerralla!



Musta on kiva kun on tämmönen vanha talo josta saadaan muuttaa oman näkönen.

PS. Miehen loppumaton innostus eri materiaaleihin ja vertailuun "mikä on halvinta/parasta" on tosi hyvä asia, ei ole paljoa tullut riitaa kun mies osaa sanoa mielipiteensä ja on kiinnostunut, tosin välillä tarttee miestä osata johdattaa haluamaansa suuntaan.

Ehkä eniten mua mietityttää tällä hetkellä, ettei siellä ole kodinhoitohuonetta... Siitä mä olen haaveillut, mutta ehkä sitä vois hankkia kuivuin, niin ei tarttis roikottaa pyykkejä pitkin kämppää.



Onko kellaan mitään horror-kokemuksia?

ap

Heippa!



Me ostimme symppiksen rintsikan kolme vuotta sitten lapsen synnyttyä. Talossa itsessään ei ollut mitään vikaa ja uskoimme löytäneemme unelmien kodin.



Kolmen vuoden jatkuvan remontoinnin jälkeen meillä meni hermot ja muutimme mukavaan rivitaloon. Itse en jaksanut sitä ainaista remontointia. Tietysti jos olisi ollut hirveästi rahaa, niin olisi voinut teettää osan tai jopa kaikki remontit ammattilaisilla, mutta meillä ainankin meni kaikki vapaa-aika jonkun remontin kimpussa.



Sain sinne myös aina haaveilemani kodinhoitohuoneen, mutta nyt olen huomannut, että kyllä kylppäriinkiin saa pienellä ajatustyöllä oikein toimivan pyykinhuoltojärjestelmän :)



Itse ainankin ajattelen, että vanhassa talossa asuminen on aika paljon asenne- ja tottumiskysymys. Taidan olla melkoisen mukavuudenhaluinen ja viihdyn omakotitaloa paremmin rivitalonpätkässä. Etenkin nyt kun lapset ovat pieniä. Ennen ajattelin, että meneehän ne muksut siinä remontoinnin ohessa, mutta.. Eipä se aina niin helppoa ollut.

Tämä on tietenkin hieman työläämpi asumismuoto, kun ajattelee lumenluontia, haravoimisia, kukkien istuttelua ja talon pintaremontteja..

Mutta toisaalta tässä pystyy asumaan hyvin edullisestikin.

Välillä kaipaan takaisin kerrostaloon, koska se oli helppoa. Mutta täällä on tunnelmallista ja ihanan rauhallista.

Mä olin jo melkein päättäny, ettei muuteta ja ajattelin täältä saada vielä varmistusta asiaan :).



Mua vaan pelottaa mm. paloturvallisuusasiat, yllättävät remontointitarpeet, home ym. Mä oon ihan kajahtamispisteessä. Yleensä olen ihan järkeävä, enkä hermostu kovin pienistä. Tämä vaan on jotenkin niin iso asia. Mä ajattelen niin, että tämä on sitten meidän loppuelämän asunto, josta muutetaan vasta vanhainkotiin tai hautausmaalle.



Kiitos ihanista vasstauksista. Lisääkin kuulen mielelläni.



ap

Mutta jos mietit kerrostalon ja omakotitalon välillä niin sinuna asuisin jo siinä omakotitalossa. Kyllähän suurin osa ajattelee, että kun muuttaa omakotitaloon niin se on se viimeinen ja lopullinen ja päätöstä jahkataan kun kaiken on oltava täydellistä.



Mutta usko tai älä siitäkin pääse muuttamaan=) Ja mistäs tiedät vaikka rakastuisit taloon niin, että todellakin haluaist asua siinä kiikkustuoliin asti? Ja siihen päälle sinusta kuoriutuu miehesi kanssa vielä pinoinen sisustuskeisari niin avot! Onnea ja ROHKEUTTA päätökselle!



T. Omasta haaveileva

ja taitoakin löytyy ihan riittävästi normaaleihin pintaremppoihin. Mä itse rakastan tapetoimista. Mä vaan jotenkin kuvitelen, että omakotitalon remontoiminen ja muutenkin huoltamine on NIIN paljon työläämpää kuin tällaisen vanhan kerrostalokämpän.



Kyllä mä mietin sitäkin, että tämä talo irtois nyt meille hyvään hintaa, eikä meillä kyllä olis varaa uuteen.



ap

En edes ymmärrä ajatusta, että joku ei haluaisi rentoutua vapaa-aikanaan remontoimalla kotiaan.

Meillä on suora sähkö ja varaava takka ja tämä on ainakin nuohousta lukuunottamatta aika "huoltovapaa". Tokikaan ei kauhean energiatehokas tai halpa.



Vanha talo on kyllä elämäntapa. Täydellisyyden tavoittelijalle tämä ei sovi.

jos teillä ei vasara kädessä pysy, niin en suosittelisi. Vaikka talo nyt olisikin hyvässä kunnossa ja "ei remonttihuolia", niin takuulla ihan pian tulee remontteja. Rintamamiestalot kuitenkin ovat jo sen verran vanhoja tänä päivänä..



Vanhemmillani on rintamamiestalo, jossa hommaa on riittänyt ihan joka vuosi jonkun pienen rempan tiimoilta. Ei siinä mitään, isäni on kyllä rakennusmies, hän osaa ja tykkääkin tehdä.

Mutta ihan ummikolle saattaa kyllä olla järkytys laitettavan ja huolettavan työn määrä.



Itse mietimme muutama vuosi sitten kerrostalosta muuttoa rintamamiestaloon. Emme sitten päätyneet siihen vaan paljon uudempaan taloon. Tosin hommaa on tässäkin, ei "helppoa" omakotiasumista ole olemassakaan, uudessakaan talossa. Se on tosiasia se :)



Mutta jos vaan innostusta ja jaksamista riittää niin mikä ettei sitten rintsikka...

mutta tiedän 3 tuttua, jotka ovat sellaisen ostaneet. Ovat ottaneet vähän remonttilainaa päälle. Mutta mikään ei ole riittänyt kun on alettu kaivaa vähän perustuksia ja kattoja.

Ja yhdelle tuli vielä iso putkiremontti. Putket oli tosi huonossa kunnossa. On mennyt rahaa aivan jumalattomasti. Halvemmaksi olis tullut rakentaa itse ja uusi. Mutta se tietenkin on, että ehkä ei olisi ollut niin romanttinen piha yms.

Jos mä ostan talon, josta on kuntotakastajan lausunto, niin voiko sieltä silti löytyä joku homehelvetti? Kuinka kauan myyjä on vastuussa?



ap

Itse en lähtisi rintamamiestaloon. Talot ovat nopeasti pykättyjä, tupakka-askiin piirrettyjen pohjakuvien perusteella. Seiniin ja lattioihin on työnnetty eristeeksi ihan mitä tahansa. Puru varsinkin on sellainen homepesä etten lähtisi sellaiseen taloon lapsiani asuttamaan.

Itse asumme rintamamiestalossa ja tutuista todella moni asuu myös. Missään näistä taloista en ole törmännyt tuohon hajuun, enkä kyllä mihinkään muun "puutalo"-hajuun. Minusta talossa ei kuulu haista mikään muu kuin ruoka, eikä kyllä senkään kuulu haista vaan tuoksua.

Tosin meillä on aikanansa huipputuote eli hyvin tehty, ei olepulamateriaalista.



Kannattaa tosin katsoa, ettei ole remonteilla pilattu.

meillä -48 rakennettu hirsirunkoinen 2 kerroksinen talo, jossa 87 tehty siipi. aluksi remppaa vaati juuri tuo uusi siipi... onneksi keittiö oli uusittu 2006 juuri ennenkuin muutettiin, viime kesänä sitten laitettiin tuo siipi uusiksi, saatiin suurempi kodinhoitohuone kuin kellään uudisrakentajatutulla, sauna johon mahtuu vaikka koko työporukka saunomaan yhtäaikaa (olemme 5 henkinen perhe, ja alalauteelle mahtuu pienin ammeen kanssa=). yläkerrassa on iso aula ja 3 makkaria, alhaalla 1 makuuhuone, iso tupakeittiö ja 30n olohuone. tontti on 2500neliötä. täällä ihmiset rakentavat yleensä 800n tontille 250 000eurolla talon, me maksoimme tästä "melkein paratiisista" (välillä tuntuu työleiriltä..) 159 000!!! meillä on varaa reissata vuosittain ulkomailla, eikä muutenkaan olla tiukilla. remonttilainaa ei tarvinnut, olemme remontoineen pinnat lähes palkasta jäävillä tuloilla ja myyntivoitot ed. asunnosta menivät remonttiin. kun lapset ovat murkkuiässä, meillä on maksettu talo. osui tuuri kohdalleen, hometta, kosteutta ei missään.

Itse en lähtisi rintamamiestaloon. Talot ovat nopeasti pykättyjä, tupakka-askiin piirrettyjen pohjakuvien perusteella. Seiniin ja lattioihin on työnnetty eristeeksi ihan mitä tahansa. Puru varsinkin on sellainen homepesä etten lähtisi sellaiseen taloon lapsiani asuttamaan.

Mistä näitä "asiantuntijoita" aina sikiää? Purueristehän on aivan loistava. Eipä irtoa mitään hengitykselle vaarallisia aineita, ja kuivana pysyessään eristää hyvin. Huoh. Vai että homepesä.

Ensinnäkin Ap, käyhän kurkkaamassa http://www.rintamamiestalo.fi sivusto. Sieltä voit lukea muiden kokemuksia rintsikoista, saada vähän perspektiiviä millaista se elämä vanhan talon kanssa on.

Meillä ei ole rintamamiestalo, mutta 1940-luvulla rakennettu samanlainen tyyppitalo. Mieheni on rakennusalalla, kuten myös isäni sekä appeni. Suvussa ja tuttavapiirissä on paljon rakennusalan ihmisiä, niin suunnittelijoista duunareihinkin. Kummasti lähes kaikki asuvat rintamamiestalossa, tai sitten vanhemmassa hirsitalossa.

Hyvin pidetty rintamamiestalo on helmi. Ne on rakennettu kirveellä ja vasaralla, ja niillä ne myös on korjattavissa. Painovoimainen ilmanvaihto on tervelllinen, ilmainen eikä vaadi kummempia huoltoja. Joko torpassa on yleensä ainakin yksi tulisija, jolla ilma vaihtuu ja lämmityskustannuksetkin pysyvät aisoissa.

Yleensä taloissa on rossipohja, joka on kuitenkin kaikkein paras vaihtoehto.

Toki näissä rintsikoissa on ongelmiakin ollut. Mutta nepä on lähes 100%:sesti johtuneet vääristä remonteista. Talon kuin talon saa pilattua todella nopeasti. Nämä 70-80-luvun energiarempat, niissä on riskinsä.

Mutta jos remontti on tehty oikein, ja on tiedossa mitä on tehty, on rintamamiestalo oikeasti loistava vaihtoehto. Kaikkein parashan olisikin jos löytäisi talon joka on vielä alkuperäiskunnossaan.

Hommaahan näissä on. Mutta on myös tunnelmaa, kodikkuutta ja ihanat vanhat pihat. Sitä kun ei mielestäni löydy yhtään uudemmista taloista.

Itse en ikinä muuttaisi näihin uudempiin taloihin, koneelliset ilmanvaihdot sun muut tulevat luultavasti olemaan se seuraava pommi millä talot pilataan. Näin meidän suvun mielipiteen mukaan ainakin, sekä aika monen rakennusalan ihmisen mukaan.

Rintsikassa on hyvä elää ja hengittää.