Rintamamiestalossa asuvat! Kannattaako sellaiseen muuttaa?

on hyviä ja raitis ilma ja ei ongelmia.

Ei kai kukaan kehtaa myöntää, että ovat menneet ostamaan vanhan talon pelkästään ihanan haaveen takia, että pihalla olisi omenapuu ja romanttinen talo ja hieno tunnelma. Ja vuosien varrella elämä paljastuu yhdeksi remontoimiseksi ja homevaurioiden korjaamiseksi ja rahan tuhlaukseksi.



Kuka nyt haluaisi paljastua tyhmäksi ja höplästä vedetyksi.

Me asutaan kolmatta vuotta -52 rakennetussa rintsikassa jossa 70-luvulla rakennettu siipiosa. Eka vuosi oli melkoista kauhun tasapainoa, kun myyjä ei todellakaan aivan rehellinen ollut ollut meitä kohtaan. Jotenkin koko ajan odotimme, että mikä pommi tästä vielä paljastuu ja siinä oli hermot kovilla. Totta on, että remonteilla oli pilattu monta hienoa toimivaa järjestelmää, joita olemme sitten kunnostaneet vanhaan malliin. Onneksi eivät aivan kaikkea ole onnistuneet pilaamaan. Silti, mitä enemmän olemme perehtyneet tähän tupaan, olemme todenneet että suunnittelu ja toteutus ovat olleet perinpohjaisia ja ajatuksella toteutettuja. Alkuperäiset piirustukset löytyivät kaupungilta. Nyt tuskin enää jaksaisimme mistään alkaa valittaa kun olemme kunnolla tähän tutustuneet.



Purueristettä yritetään nykyään jäljitellä ekopuhallusvillajutuilla. Minä pelkäisin enemmän lasikuituvillaa, lapsuuteni olen asunut 80-luvun alussa valmistuneessa tiilitalossa, joka on läpikotaisin märkä ja hengittämätön, homettakin löytynyt vähän sieltä ja täältä. Mistään emme täältä ole vielä löytäneet kastunutta/homehtunutta purua vaan kaikki on ollut kuin eilispäivänä sahalta tuotua, hajukin tuore ja terve. Seinät kuivavat ulospäin, joten tällainen talo korjaa itseäänkin toisin kuin synteettisillä materiaaleilla umpeen tumpattu. Meillä suurin ongelma tällä hetkellä on tuo 70-luvun siipiosa, sitä luultavasti jossain välissä puretaan ja suunnitellaan uudestaan siinä määrin kun tarve on. Mitään valtavaa kiirettä sen kanssa ei kuitenkaan ole.



Remontteja on tulossa, sisältäpäin on laitettu ihan asumiskuntoiseksi, tosin jotain nurkkaa aina välillä pitää "sisustaa." Isompi urakka on ulkolaudoituksen uusiminen mutta sekään ei vallan hätyytä. Mies juuri eilen illalla tuumasi, että kaikesta huolimatta tämä on aika hieno talo :) että pääasia on se että itse viihtyy. Vaikka joku remontti kolkutteleekin eikä mekään osata kaikkea itse tehdä, niin taas kyllä tässä asuu varmasti siinä missä jossain muuallakin. Totta on että rahaa saa käytettyä remontteeraamiseen juuri niin paljon kuin haluaa, eihän tämä missään tapauksessa uusi ole. Toisaalta me on mietitty, että saadaan tämä maksettua noin 10 vuodessa ja jos siltä tuntuu että talo on jonain päivänä "loppuun käytetty" niin voidaan vielä vaikka rakentaa vanhuuden päiville uusi mökki. Minusta on toisaalta ekologista asua vanha talo "loppuun" ennemmin kuin rakentaa synteettisistä materiaaleista uusi. Jos joskus rakentaisin uuden, niin tekisin hirrestä.



Pihatöitä on vuodenkierron mukaan, mutta ainakin minulle joka olen okt:ssa lapsuuteni asunut, en voisi muuta kuvitella. Eihän sitä ole pakko mitään kasvitarhaa pitää (me tosin tykätään harrastaa puutarhailua), riittää jos nurmikolle laittaa ja sen ajaa jos ei tykkää. Mies oli pitkän isossa kaupungissa asumisen jälkeen ihastunut siihen, että hänellä oikeasti on jotain tekemistä kotona kun kerros- ja rivitalossa sitä ei ollut kun oli korkeintaan se parin neliön nurmikko siinä... lapsista puhumattakaan.

Mutta peruspiirteissään: kantavat seinät, hankala muuttaa tiloja. Kaikki pyörii siinä piipun ympärillä, läpikuljettavia tiloja. Kellarit pääsääntöisesti matalia.



Eristeet on voineet painua, materiaalit sitä sun tätä. Tehty niistä tarvikkeista mitä löytyi. Purut olleet kuivia tai sitten ei... haisevat "mummonmökille"

ole lukeneet lehdistä, sekä tästäkin ketjusta, miten rakennusalan ihmiset ovat kerta toisensa jälkeen todenneet rmt:t erittäin hyviksi asua?



Niin, mitäköhän ne materiaalit on olleet, mitä sodan jälkeen on tarjolla ollut? Puuta, purua, ehkä sammalta eristeenä. Luonnonmateriaaleja, jotka hyvin hoidettuina eristävät, kuivuvat itsestään jos nyt vaikka piipunvarresta on vesi päässyt joskus valumaan. Talo kun hengittää ja on rakennettu niin että kuivuu ulospäin.



Asumiskulut ovat matalat, puilla voi hoitaa lisälämmityksen. Ei tarvita koneita millä pitää sisäilma puhtaana. Eihän näissä nykyajan taloissa ole suurimmassa osassa edes avattavaa tuuletusikkunaa :) Kyllä minä vaan avaan rintamamiestalon makuukammarin ikkunan kesäyöksi, ja herään linnunlauluun, kiitosta vaan.



Talon kuin talon saa pilattua väärällä remontilla. Tai kiireessä tehdyllä rakentamisella, mitä viime vuosina ikävä kyllä on tapahtunut.



Meillä on rmt. Edellinen omistaja oli laittanut muovimaton lattiaan alhaalla, sen revimme pois ja saimme upean vanhan, hieman lommoisen lautalattian. Lisäsimme hieman ekovillaa ulkoreunoille, alapohja loistavassa kunnossa, kiitos tuulettuvan rossipohjan. (Josta sitten muistetaan avata ne "kissanluukut" heti keväällä) Yläkerta oli alkuperäiskunnossa, lisäsimme sinnekin ekovillaa, pinnat sai jäädä alkuperäiseen kuntoon.



Hommaahan sitä okt:ssa aina on. Ei tämä sovi kiireiselle ihmiselle, joka ei nauti fyysisestä työstä. Itselle ainakin lumenluominen, puutarhatyöt ja talon ylläpito ylipäätään on mieluista.



Mikään kuntotarkastus ei ole 100%. Mutta näissä vanhoissa taloissa kun vauriot ovat useimmiten korjattavissa, jos jotain on. Kuten joku kirjoitti alussa, nämä on rakennettu kirveellä ja vasaralla, ja niillä nämä korjataankin. Miten totta :)



Käy Ap siellä rmt-sivustolla lukemassa, saat sieltä tietoa. Panu Kailan kirjaankin kannattaa tutustua, saa tietoa vanhan talon hoidosta ja kohentamisesta.

Ilmaa pitää tulla jostain, jotta painovoimainen ilmanvaihto toimii. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tasaista, kerrostalomaista lämpöä on vaikea saada.



Eri asia on sitten jos on laitettu koko homma uusiksi ja tehty koneellinen ilmavaihtojärjestelmä.

mutta valitettavasti kovinkaan moni ei hoida talojaan hyvin... ei rintamiestaloja eikä muitakaan.

Ne purueristeet ja painovoimainen ilmanvaihto toimi ennen hyvin ja toimii tietysti vieläkin jos eletäänkin 50-luvun tyyliin. Peseydytään kerran viikossa, sekin pihasaunassa, pyykkiä pestään aniharvoin ja ulkona kuivataan.

Ruoka tehdään puulämmitteisellä liedellä, ruuanlaiton ohessa tulee sit ilmanvaihtokin hoidettua kun palaminen tarvii uutta ilmaa.

Mutta mikä käy kellekkin, itse en rintsikkaan lähtisi. Ihan jo sen takia kun niistä tarttuu lähespoikkeuksetta se mummon haju.



Minusta rakenteiden ei tartte hengittää... ne on kuolleita. Enkä minä halua että minun hengistysilma tulee vanhojen purujen läpi, siellä purujen seassa on hiiren papanat, yms mukavat.

ja ilmastointi on nykyaikaistettu. En voisi kuvitellakkaan, että tämä talo kestäisi 7 ihmisen suihkuttelut päivässä.

itse tykkäsin ko. talosta, mutta toki niissäkin on eroja!!



Tekemistä riittää kaikissa omakotitaloissa. Ensimmäiset remontit alkaa kun talo on n. 10 v. vanha, jolloin putkiin ja muihin alkaa ensimmäisiä ongelmia tulla. Monesti rintamamiestaloissa on suuret remontit jo ehditty tekemään.



Isäni, joka rakentanut taloja elämänsä, sanoi että yleisesti hyvin hoidetut rintamam.talot on terveitä, toisin kuin tiiviisti rakennetut 70 -luvun talot...niissä liian tiiviiksi tehdyn vuorauksen vuoksi lähes kaikissa hometta. Rintamamiestalojen rakennusaikaan ei ollut vielä keksittykään liian tiiviiksi tekeviä rakennusmateriaaleja, joten siksi ne terveempiä - toki on pitänyt pitää huolta ettei esim. katto ole vuotanut sisään.



Teettäkään kuntokartoitus niin tiedätte mitä olette ostamassa, muutakin kuin päällisin puolin ja silmämääräisesti!!



Suosittelen kuitenkin niitä! Työtä ok-talo aina teettää...