Rintamamiestalossa asuvat! Kannattaako sellaiseen muuttaa?
Mulla menee ihan hermot, kun en pysty päättämään, muutammeko vanhempieni rintamamiestaloon vai jatkammeko kerrostaloelämää. Tää on niin helppoa, kun joku muu hoitaa kaiken.
Pystyykö niin vanhoissa taloissa asumaan ihan normaalisti? Joutuuko raatamaan kaikki kesät jonkun talon kunnostusprojektin kimpussa? Onko putkiremontti ihan kauhee? Meneekö kaikki liikenevä raha talon kunnostukseen? Kaikki kokemukset otan todella kiitollisuudella vastaan.
Talo, johon olemme muuttamassa , on hiljan maalattu ulkoa ja pinnat remontoitu sisältä. Kattoremppa olis kai pian edessä. Myös seinien purueristeet ovat painuneet eli niissä olis hommaa.
Mä en osaa päättää :).
Kommentit (48)
Me ostimme reilu 3v sitten lapsuudenkotini sekä samalla äitini lapsuudenkodin jonka on vaarini rakentanut 40-luvun lopulla. Kuntokartoitus tehtiin ja kaikki korjauskohteet jotka tuossa selvisi oli meillä jo valmiiksi tiedossa eli ylläreitä ei ole tulossa.
Tontilla vielä rakennusoikeutta niin että saamme autotalli/saunarakennuksen pihan perälle ja taloakin jatkettua vielä parilla huoneella. Toki hommaa riittää mutta kun ei laita liian tiukkaa aikataulua ja pitää välillä taukoa onnistuu homma varmasti. Mieheni on kirvesmies joten työmies on omasta takaa ja hänellä on tiedot hyvistä, luotettavista sähkö- putki- ym miehistä joten ei niissäkään tule yllätyksiä.
Rankkaa tulee olemaan mutta on lopputulos myös mieluinen.
Jos mä ostan talon, josta on kuntotakastajan lausunto, niin voiko sieltä silti löytyä joku homehelvetti? Kuinka kauan myyjä on vastuussa?
ap
Mieheni kanssa puhuimme aina, että rintamamiestalo se olla pitää :) esikoisen synnyttyä kävimmekin useita ihania katsomassa ja haaveileimme :)
ei muka ollut rahaa :(
kuopuksen syntessä aloimme todenteolla etsiä taloa, kaikki rintamamiestalot joita kävimme katsomassa, olivat aivan järkyttäviä :( remonttia olisi ollut aivan liikaa ja monet olivat pilanneet hyvän talon 70-80 luvun remonteilla.
Jouduimme ostamaan hieman uudemman 70-luvun talon. Tästä on vuosien varrella tullut kotimme. Onhan tässäkin ollut ja onpaljon remonttia.
Mutta edelleen haaveilen rintamamiestalosta :)
Harmittaa kun emme silloin 8 vuotta sitten ostaneet jotain niistä ihanista taloista, jotka olivat myynnissä.
Tottahan toki remonttia vaatiivat, mutta jokin noissa vanhoissa taloissa viehättää :)
Suosittelen lämpimästi :) Kotihan on siellä minne kodin tekee :)
Jos jotain löytyy, kuka on vastuussa?
MUTTA nämä asiat eivät yleensä ole niin yksinkertaisia, monesti asiat ratkotaan oikeudessa.
Pitää toteennäyttää se että myyjä tiesi/hänen olisi pitänyt tietää talossa olevasta viasta. Toisaalta ostajalla on vastuunsa myös, eli jos vaikka kylpyhuoneessa haisee home ja sitä yhdessä nurkassa näkyy voidaan olettaa että ostajan olisi se pitänyt havaita.
Tietyissä jutuissa on myös vaikea todistaa MILLOIN vaikkapa kosteusvahinko on tullut, eli onko kattonu vuotanut jo silloin kun myyjä oli omistaja, vai vasta kun ostaja on asunnon omistanut.
Uusi omistajahan voi pilata asunnon lyhyessäkin ajassa jos hoitaa sitä väärin, eli vaikkapa tukkii tuuletusaukot tmv. "kun niistä vetää" ja rakennus vahingoittuu koska tuuletus ei enää pelaa.
Vastuuasiat ovat kinkkisiä, mutta ap on ostamassa lapsuudenkotiaan, eli hän hyvässä asemassa verrattuna henkilöön joka ostaa tuiki tuntemattomilta talon.
Mun vanhemmat ovat asuneet tässä talossa vasta kymmenen vuotta. Tilanne ei siis ole siinä mielessä täysin hallinnassa.
ap
on ilmeisesti vaan pintoja käsittelevää. Kuntotutkimuksella rikotaan jo pintoja ja saa vähän tarkempaa tietoa. Vanhassa talossa myyjän vastuu ei aina niin kauhea ole, vanhassa talossa ajatellaan jo olevan kaikenlaista ja usein esim kuluttajariitalautakunta riitatapauksissa suosittelee vain jonkin osan korvaamista.
Repikää auki lattiat, seinät ja katot jostain ja katsokaa miltä näyttää (siis jostain palat). Kosteusmittaukset myös pintojen sisältä (eli reikiä siis) ja osaava tarkastaja. Homekoirat ennen kauppaa. Näin suosittelisin talon (ei tosin rintamamiestalon) ostaneena. Me teimme nuo kaikki vasta kaupan jälkeen... mutta ei vielä ainakaan mitään kauheaa löytynyt. Tehkää te ennen kauppaa!
me muutettiin äskettäin omakotitalosta vuokralle.. mulla ei pää kestänyt, eikä lapsillakaan... iskästä näkyi aina vaan lippis joka vilahti ikkunan ohi ja myöhemmin illlla työvalon kajastus.... ei pelkästään ne ainaiset remontit ja korjaukset siellä sun täällä vaan myös ne ihan päivittäiset/viikottaiset hommat, lumienluonnit, ruohonleikkuut ja halkojen hakkaaminen/pinoominen ja talon lämmitys... kuntotarkastustakin tehtiin monta tuntia, harmi vaan kun kuntotarkastuksessa mitään ei voi purkaa ilman erillistä sopimusta joten käytännössä koko tarkastus on nenän ja silmämääräisyyden varassa.. pinnan alla voi olla mitä tahansa, kuten meilläkin oli, onneksi ei hometta vaan rakeenteellisia virheitä.. no itseasiassa kosteuden voi usein havaita kosteusmittarilla, rakennevirheitä ei.. tosi kiva oli koko kesä kulkea yksin lasten kanssa kylällä kun kotona ei voinut olla ja mies kaatui iltaisin puolkuolleena remontista viereen.. vuosi meni tappelussa kun vastuutahan piti vierittää vielä edelliseltä asukkaalta sitä edelliselle joka sit lopussa pari tonnia korvasi... luoja että itkin helpotusta kun pistettiin kämppä eteenpäin, eikä KOSKAAN enää.. suosittelen omakotitaloasumista niille jotka oikeasti rakastavat remontoimista ja että toinen vanhemmista oikeasti haluaa hoitaa lapset käytännössä yksin.
omakotiasuminen ei muutenkaan ole mitään halpaa. Lämmityskustannukset on paljon kovemmat kuin kertsissä tai rivarissa, remontointi maksaa, jos tarvitaan esim auraajaa talvisin se maksaa, nuohous maksaa, jätehuolto maksaa, kaikenlaisia kuluja kertyy.
nykyään vietämme aikaa yhdessä perheellä ja harrastamme jopa seksiä iltaisin kun kotityöt vievät päivässä max tunnin.
perheasunnon vastike mennä. Sillä lämmittää aika kivasti vaikka kuinka vetoista torppaa.
on ruvennut jäämään rahaa yli ihan mielettömästi.. omakotitaloasumisessa on juuri se yllätyksellisyys, kun ei tiedä mitä se sähkölasku, vesilasku tms milloinkin on ja mikä remontti seuraavaksi putkahtaa. nykyään tuntuu ettei oikein keksitä mihin rahat laitettais, kertyy säästöön ja pian voidaan velatta ostaa joku sopiva rivarinpätkä tms.
siis omakotitalo asuminen on varmasti ihan jees sen tyyppisille ihmisille, mutta liikaa olen nähnyt rikkoutuneita avioliittoja kun velat, remontit ja huolet murskaa ihmiset... kaikki ei pysty hoitamaan isoa taloa. muistan itsekin miten usein laitoin lapsille videot ja suljin vessan oven ja vaan itkin ja itkin kun vitutti kun mies oli jossain välipohjassa sen sijaan että olis meidän kanssa.
Mua ei ainakaan haittaa vaikka miestä ei näkyisi missään. Tietysti sitten ottaisi päähän kun pitäisi lähteä jonnekin ja mies ei olisi katsomassa lasten perään.
Kun haimme itse omaa kotiamme, kiersimme paljon näyttelyissä. Olihan ne rintamamiestalot ihania, mutta melkoisia pommeja.
Ihmiset oikein kilpaili niistä kun ne oli niin ihkuja. Ei niihin ostajat ehtineet tehdä mitään kunnon kuntotarkastuksia. Pinnoilta vähän mittailtiin ja katseltiin.
Moni on ihmeissään kun vastaremontoitu rintamamiestalo on paljastunut melkoiseksi pommiksi. Kun on alettu remontoimaan yläkerran lastenhuoneita, on saatu koko yläkerta repiä auki kun välikatot on homeessa. Kellarikerroksissa samoin. Lisäksi nämä viritykset, että sauna on tehty sisälle jne...
Mistä sä tiedät, ettei niihin ole tehty tarkastuksia ja onko sulla tosiaan nämä mainitsemasi kokemukset todellisessa tiedossa vai vain kuulopuheena? Niitäkin varmasti löytyy, mutta harvemmin ne mitään pommeja ovat.
Ennen talot rakennettiin luonnnomukaisista ja toimivista materiaaleista, jotka toimivat hyvin keskenään, mutta jos niihin sekoittaa uusia materiaaleja ne eivät enää välttämättä toimikkaan.
Ennen rakennustaito oli ihmisillä parempi mitä nyt, suurin osa osasi nikkaroida ja rakennusmiehet käyttivät samoja materiaaleja mitä heidän "oppi-isänsä" olivat käyttäneet ---> materiaalit tunnettiin ja ne olivat puhtaita, ja osattiin tehdä talo niin että se ei homehdu vaan hengitttää jne.
Nykyään materiaalit uusiutuvat koko ajan, ovat synteettisiä jne. eikä enää hyödynnetä vanhaa perimätietoa lähes lainkaan, koska sitä ei ole. Eli moni vanha talo on hyvin tehty ja hyvistä (joskin erilaisista mitä nykyään)
materiaaleista.
Rintamiestaloissa on se puoli myös, että ne on rakennettu/rakennetettu omalle perheelle kodiksi, eikä niitä ole bisnes mielessä nikkaroitu puolihuolimattomasti kasaan.
tekemässä tarjousta talosta siinä kunnossa kun se on. Ja esittelija kertoi, että ei ole tehty kuin pintapuolinen kuntotarkastus. Ei siis porattu reikiä yms.
Parista talosta soitettiin välittäjälle maanantaina niin oli jo tarjouksia. Olisi kyselty enemmän kuntokartoituksesta, mutta välittäjä sanoi, ettei aleta tekemään kun ostaja on jo melkein varma.
Mistä sä tiedät, ettei niihin ole tehty tarkastuksia ja onko sulla tosiaan nämä mainitsemasi kokemukset todellisessa tiedossa vai vain kuulopuheena? Niitäkin varmasti löytyy, mutta harvemmin ne mitään pommeja ovat.
ei niitä tosiaan ole tehty hyvästä tavarasta ja harkiten. Pykätty kasaan pikaisesti perheelle siitä aineksesta, mitä on saatu kasaan.
rintamamiestaloon tai sen rakenteisiin, kun tuollaista uskallat väittää???
Ikionnellinen tutukitusti terveessä rintamamiestalossa asuja :)
rintamamiestalo kaupungin keskustassa. Putket ja vesijohdot uusittu sekä kaukolämpö asennettu. Halvempaa on olo ja elo kuin yhtiövastike kerrostalokolmiossa. On terve ilma. Emme hengitä muoveja ja muita rakennuspölyjä.
En ole ap, mutta me etsimme myös asuntoa ja katsottu on näitä vanhoja ok-talojakin. Jos uutta alkaisi rakentaa, se tuntuisi jo niiin lopulliselta, että mulle tulee sellainen olo että "that´s it, siinä se elämä sitten olikin".
Hassua, kun voihan sen periaatteessa myydäkin.