Miten häirikköpentu saadaan pois koulusta? Lapseni luokalla on aivan

Minusta on todella väärin että häiriköitä pidetään normaalien joukossa pilaamassa toisten oppimista sekä luokan tunnelmaa.



Tarkkailuluokat takaisin ja sinne nämä sekopäät keskenään opiskelemaan tietysti opettajan johdolla.



Lapseni luokalla on ollut häirikkö ja onneksi on tämän lukuvuoden sairaalakoulussa ja luokkahenki on ihan erilainen. Tuo lapsi ei onneksemme tehnyt mitään lapselleni mutta joitakin on lyönyt yms.

Rehtori on ainoa joka asiaan voi vaikuttaa

sairaalakoulussa, mutta vain kuukauden.

Hullumpana tuli takaisin.



Todellinen riesa. Mutta nyt kun menevät yläasteelle, toivon, että helpottaa. Eiköhän silloin jo tipu kelkasta ja loppuu sen hyysääminen.

Eräs oppilas oli todella vaikea tapaus jo esikoulussa, huomasin. Hänellä oli ihminen työllistämisrahalla palkattu aina lähettyvillään. Lapset saivat iskuja eikä uskonut yleensä mitään.



Koulun puolelle ei luvattu ihmistä, joka vähän pystyisi katsomaan lapsen tekemisiä.



Kun ensimmäinen kouluvuosi oli alkamassa, soitin rehtorille ja kerroin että en laita lastani kouluun niin kauan kun hänellä on terveydellistä vaaraa kyseisestä lapsesta!.Kesälomallakin, kun lapseni osallistui urheilukerhoon, oli sama lapsikin siellä ja ohimennessään oli lyönyt lastani niin kovaa mahaan, että tuupertui kivusta ja oli haukkonut henkeään.



Opettaja on kovilla ensiluokkalasisten kanssa muutenkin, saatika jos pitää olla alinomaa selvittelemässä lasten itkuja ja valituksia. Muutama maahanmuuttajalapsi aloitti myös samaan aikaan koulun jotka tarvitsevat enemmän huomiota.



En tiedä olisiko muutenkin asiat olleet jo käsittelyssä, mutta parin päivän päästä rehtori soitti ja kertoi että lapseni voi tulla ja olla turvallisesti koulussa. Oli tehty siirtopäätös pienempään kouluun.



Ainakin siltä osin helpotti niin oppilaita kuin opettajaakin.

Miten siirto pienenpään kouluun auttaa selvästi häiriintyneeseen lapseen?



Voin vastata, ettei mitenkään . ongelma vain siirtyy ja etenee. Yhä useampi lapsi pelkää mennä kouluun ja pelkää tätä "hirviötä".



Miten rehtori voi vaikuttaa "raivohullun" oppilaan poistamiseen koulusta.

Mitä siihen vaaditaan?



Kyse on ala-asteikäisistä.

Meidän poika on pienessä ryhmässä enkeli - isossa "rinkeli" (=reikäpää). Hän on fiksu kuin mikä, ja siitä johtuu häiriköintikin, eli poika kertakaikkiaan tylsistyi kun ei hänelle voitu isossa ryhmässä järjestää haasteita ja pisti sitten ranttaliksi muun luokan kustannuksella. Pieneen kouluun siirto auttoi niin, että yksilöllisessä pienryhmässä pojalle pystyttiin tarjoamaan yksilöllisempää opiskelumateriaalia.



Mä en ymmärrä miten kaikkien lasten pitäisi mahtua siihen samaan muottiin. Sitten ollaan kauhistelemassa, jos siellä on poikani kaltainen erilainen yksilö, joka kaipaisi vain hiukan ryhmästä poikkeavaa opetusta.



i]Miten siirto pienenpään kouluun auttaa selvästi häiriintyneeseen lapseen?



Voin vastata, ettei mitenkään . ongelma vain siirtyy ja etenee. Yhä useampi lapsi pelkää mennä kouluun ja pelkää tätä "hirviötä".



Miten rehtori voi vaikuttaa "raivohullun" oppilaan poistamiseen koulusta.

Mitä siihen vaaditaan?



Kyse on ala-asteikäisistä.

[/quote]

Kyse ei ole siitä, etteikö moiselle hullulle olisi koulu tarpeeksi haasteellista. Tämä hullu ei edes yllä alimmalle tasolle ikäluokassaan.

Hakkaa, pelottelee ja uhkailee kaikenikäisiä. Myös opettajia.



Kuinka kauan sellaista pitää sietää?

Mitä sille voi tehdä?

...ihan tiedoksi että "fiksu kuin mikä"-ihminen EI ala riehumaan ja/tai satuttamaan muita jos olosuhteet eivät ole sataprosenttisesti heille suotuisat (liikaa ihmisiä tms.)!!

noin tarkaan? Oletko itsekin kaikki päivät luokassa? Oletko kenties opettaja? Jos olet niin tiedät varmaan toimintatavatkin ja jos taas et ole niin ymmärrät varmaan itsekin että tuo kaikki voi olla vain omaa kuviteluasi!?

esiintyy entien lahjakkaiden lasten kohdalla. Myöskin sellainen lapsi turhautuu nopeasti. Mutta pointtihan on se että, häiriökäyttäytyminen on yleensä lapsen hätähuudosta!!

on jatkuvasti tekemässä tehtäviä luokan ulkopuolella.



Viime syksynä vanhemmat joutuivat noutamaan lapsen useamman kertaa viikossa kesken koulupäivän.

tavallisten lasten keskellä, kun koko koulu pelkää.



Joku raja häiriköinnilläkin.



Pidetäänkö työyhteisössä mielenvikaista, mieleltään sairasta yksilöä?

Jos nyrkit puhuisivat työpaikoissa ja saisit koko ajan kuulla tappouhkauksia niin pitäisikö sitä sietää? Työkaverisi uhkaisi tapaa pomon?



Miltä tämä voi tuntua pienestä lapsesta?

Vanhemmat ne on pääosassa hakemaan lapselle apua! Ja se voi kestää vuosia ennen kun apua saa nm. kokemusta on, meni lähes 10 vuotta!!

harranterttua ei saa arvostella vaikka on täysi mulkku koko kakara!

JA ah niin fiksu, siksihän sitä saa tehdä mitä vaan, eiks niin? Mä vetäisin turpaan tollaista kakaraa, ja äitiä siinä samalla. Riittää jo näiden reikäpäiden hyysääminen, kun ne vaan on niin pirun älykkäitä...

No tulevaisuus e4i moisille mulkeroille hyvää lupaa.

Meidän poika on pienessä ryhmässä enkeli - isossa "rinkeli" (=reikäpää). Hän on fiksu kuin mikä, ja siitä johtuu häiriköintikin, eli poika kertakaikkiaan tylsistyi kun ei hänelle voitu isossa ryhmässä järjestää haasteita ja pisti sitten ranttaliksi muun luokan kustannuksella. Pieneen kouluun siirto auttoi niin, että yksilöllisessä pienryhmässä pojalle pystyttiin tarjoamaan yksilöllisempää opiskelumateriaalia.

Mä en ymmärrä miten kaikkien lasten pitäisi mahtua siihen samaan muottiin. Sitten ollaan kauhistelemassa, jos siellä on poikani kaltainen erilainen yksilö, joka kaipaisi vain hiukan ryhmästä poikkeavaa opetusta.

i]Miten siirto pienenpään kouluun auttaa selvästi häiriintyneeseen lapseen?

Voin vastata, ettei mitenkään . ongelma vain siirtyy ja etenee. Yhä useampi lapsi pelkää mennä kouluun ja pelkää tätä "hirviötä".

Miten rehtori voi vaikuttaa "raivohullun" oppilaan poistamiseen koulusta.

Mitä siihen vaaditaan?

Kyse on ala-asteikäisistä.

Soita opelle ja rehtorille- sitä kautta asia etenee

niin yksinkertaisia, kuin ne näyttävät olevan. Joku kysyi aiemmin, miksi kaikkien lasten pitäisi sulautua yhteen muottiin, ja että oman lapsen häiriökäyttäytyminen johtui tylsistymisestä, ja että vain pienillä toimilla hänet saataisiin luokassa viihtymään. Olen itse luokanopettaja, ja törmännyt tähänkin ongelmaan monesti. Opettajat varmastikin ainakin yleensä tekevät kaikkensa, jotta työrauha säilyisi luokassa, sekä myös kaikkien motivaatio opiskeluun. Se on kuitenkin ikävä tosiasia, että kun luokassa on monesti yli 20 oppilasta, niin jonkinlainen "muottin sulautuminen" on välttämätöntä, jottei homma mene aivan sirkukseksi, sääntöjä on osattava noudattaa, vuoroa on pystyttävä odottamaan, jne.



Jos luokassa on kuitenkin lapsi, jolla on selviä oppimisen vaikeuksia ja siitä (tai jostain muusta syystä) johtuvia todella näkyviä ongelmia, tulisi tilanteelle tietenkin pyrkiä tekemään jotain. Opettajan ja koulun selän takana puhuminen ei ole IKINÄ oikea ratkaisu mihinkään ongelmaan, ottakaa rohkeasti ja asiallisesti yhteyttä lapsenne luokan opettajaan, ja ilmaiskaa huolenne. Vain tätä kautta asia voidaan saada edes jotenkin eteenpäin.

jos ei tiedä miten vaikeaa tässä yhteiskunnassa on saada lapselle apua. Totta on että, useat vanhemmat ei apua edes hae vaan sulkee silmänsä mutta on myös meitä jotka sitä hakee ja kompuroi alan ammattilaisten verkoissa yrittäen tuoda esille että, lapseni on sairas!! Suomessa ei ole ongelmajätelaitosta joihin näitä lapsia voi sulkea, eikä ole tarvistakaan, näiden lasten vanhempia on vain heräteltävä keinolla millä hyvänsä hakemaan apua. Toinen juttu on vain se että, kuka uskoo vanhempia jotka kertovat lapsensa olevan suorastaan hullu! T: 15

Kun ensimmäinen kouluvuosi oli alkamassa, soitin rehtorille ja kerroin että en laita lastani kouluun niin kauan kun hänellä on terveydellistä vaaraa kyseisestä lapsesta!.Kesälomallakin, kun lapseni osallistui urheilukerhoon, oli sama lapsikin siellä ja ohimennessään oli lyönyt lastani niin kovaa mahaan, että tuupertui kivusta ja oli haukkonut henkeään.

.

erityisopetuspäätöksiä ei tulevaisuudessa tehdä eka-tokaluokkalaisille eli akikki opiskelevat samoissa luokissa.



itse opettajana tiedän toki että on ihan käytöshäiriöisiä lapsia, mutta sitten on kyllä niitäkin jotka osaavat ärsyttää. Eli aina syy ei ole kyllä yksistään lyöjän.

Kyllä niin harmitti omani ja muiden lasten puolesta jatkuvat iskut. Lapseni oli 6-vuotias saadessaan vatsaan iskun urheilukerhossa. Kuultuani kuinka lapsi ei saanut henkeä vähään aikaan, pelästyin jopa sisäisestä verenvuodosta, muistakin vaurioista. Ei ollut pienestä iskusta kyse.



Vihastuneena menin seuraavana päivänä urheilukerhoon sanomaan lyöjälle, kuinka vihainen olen tällaisesta jne. Vastaus oli samanikäiseltä kuin omani, että - Oliko se sun lapsi, mä en olis lyönyt jos mä olisin tiennyt, että oli... Arvaatte että kiehuin sanoen ettei todellakaan saa lyödä ketään, oli minun tai muiden!



Toinen lapsistani kärsi myös - löytyykö sanoja millaisesta lapsesta. Esim. kerran lapseni, ekalla, tuli koulusta. Oli talvi ja lapsellani oli kaulaliina kaulassa. Yht' äkkiä kaveri oli alkanut vetää lean alla olevasta kaulaliinasta...sehän oli vain venynyt ja tiukentunut kurkulla, onneksi ohikulkija oli mennyt puuttumaan ja löysännyt solmua.



Tämä tapahtui risteyksessä, lapseni olisi voinut juosta karkuun suin päin risteyksessä. Kaulaliina jotain akryylisekoitetta... Onneksi olin hoitovapaalla kotona kun lapsi tulee kotiin tällaisen asian kokemana. Jos en olisi ollut kotona, lapsi olisi järkyttyneenä odottanut vanhempia.



Tiesin tästä oppilaasta kuinka häiriköi tunnilla, kiusaa, kamppaa, potkii jne. Omani ei ollut ainoa kärsijä. Nyt tapahtunut sai minut niin vihaiseksi, että halusin opettajan jo vihdoin alkavan tekemään asialle jotain; kirjoitin seuraavaksi aamuksi reissuvihkoon näin - Voi olla että S---- ei tule joku aamu kouluun, voi olla että hän on kuollut.



Opettaja soitti ja kysyi ihmeissään mistä kyse. Kerroin mitä edellisenä päivänä tapahtui ja sanoin myös tiukasti opelle että kai hän tajuaa koska ei enää tällainen oppilas voi olla tässä koulussa. Oli yleensä tunnit luokan ulkopuolella, ei keskittynyt jne.



Jonkun ajan kuluttua oppilas siirtyi erityiskouluun, mutta mielestäni olisi täytynyt aiemmin, ettei kaulaliinan tapaisia ikäviä olisi tapahtunut, samoin työntänyt paidan alle lunta, uhannut heittää lapseni repun jokeen jne.



Pidän mielessä tuon ilmoittamisen poliisille, jos joskus vielä lyömisiä, enää ei ajankohtainen. Toivottavsati jo päivähoidossa aletaan ottaa vakavasti, kun huomataan merkkejä sellaisista lapsista, jotka eivät sopeudu.