Miten häirikköpentu saadaan pois koulusta? Lapseni luokalla on aivan

"Pysyvä ratkaisu on niskalaukaus", hullu, mulkku, mulkero...Hoh, hoijaa, aikuisetko täällä todella keskustelee? Kyllä ne äidin pikku kullanmurutkin osaavat muita kiusata, ilkeillä, ärsyttää, valehdella ja varsinkin esittää viatonta. Ei se syy aina ole siinä häirikössä, sori vaan.

lapset ei ole itse syyllisiä siihen mitä he on. me kaikki aikuiset voimme vaikuttaa siihen mitä heistä tulee. vähän inhimillisyyttä, niin heistä voi jotain tullakin. tai sitten tuota kovaa asennoitumista ja nämä lapset ampuu teidän lapset ammattikouluiässä.

15 sanoo että, lapsellamme on sosiaalinen käytöshäiriö joka johtaisi narsistiseen persoonallisuushäiriöön jos ei oltaisi saatu apua jota tosin haettiin lähes 10 vuotta. Me vanhemmat havaitsimme lapsessa "vikaa" jo kun hän oli noin 3 vuotias. Uhkasi tappaa itsensä, käyttäytyi väkivaltaisesti pienempiä sisaruksia kohtaan, pitää itseään ylijumalana <- Kuopion lasten psykiatrin ja psykologin kuvaus lapsen ajatusmaailmasta ja oireista. Ja kyllä, kun monta vuotta taistelee tuloksetta yrittäen saada lapselle asianmukaista apua ja hoitoa, käytin myös sanaa hullu! Lapsi jopa demostroi pienemmilleen kotona kuinka hirttäminen tapahtuu. Kaksi vuotta käytiin psykiatrian poliklinikalla kahden viikon välein keskustelemassa, turhaan. Kukaan ei uskonut kuinka neuvottomia ja voimattomia me vanhemmat lapsen kanssa olimme. Syksyllä tilanne kärjistyi kun lapsi katosi, ei mennyt kouluun, pelastuslaitos alkoi kasata porukkaa etsintöihin, poliisi teki katoamisilmoituksen joka oli menossa valtakunnalliseen levitykseen. Äiti ja isä itki hysteerisenä kotona, olimme jo varmoja että, lapsi on hypännyt sillalta virtaan. Lapsen tunne-elämä on sitä luokkaa että, kykenisi tappamaan ihmisen mutta ei eläintä. Tuon tapahtuman jälkeen täällä meillä päin sosiaaliviranomaiset ja muut tahot vasta uskoivat meidän hädän lapsen kanssa, lapsi pääsi Kuopioon kriisiosastolle, oli siellä kolme viikkoa ja tetksti oli aika julmaa luettavaa, meidän lapsi on todella kipeä, kipeämpi jopa mitä me vanhemmat ajattelimme. Nyt itkut on itketty ja lapsi asuu huostaanotettuna ammatillisessa ryhmäkodissa, lapsella on pitkä kivinen tie toipumisen polulla. Arvatkaapa kuinka paljon ollaan mietitty jos lapsi olisi saanut aiemmina apua, jos meitä olisi uskottu aiemmin. Löydettiin lapsen tasoinen vertaus lapsen olosta, lapsi kokee että, hänen olkapäällä istuu hyvä ja paha, ne käännyttävät lapsen päätä toimimaan tietyllä tavalla ja usein se paha kaveri siinä olkapäällä voittaa.

15 sanoo että, lapsellamme on sosiaalinen käytöshäiriö joka johtaisi narsistiseen persoonallisuushäiriöön jos ei oltaisi saatu apua jota tosin haettiin lähes 10 vuotta. Me vanhemmat havaitsimme lapsessa "vikaa" jo kun hän oli noin 3 vuotias. Uhkasi tappaa itsensä, käyttäytyi väkivaltaisesti pienempiä sisaruksia kohtaan, pitää itseään ylijumalana <- Kuopion lasten psykiatrin ja psykologin kuvaus lapsen ajatusmaailmasta ja oireista. Ja kyllä, kun monta vuotta taistelee tuloksetta yrittäen saada lapselle asianmukaista apua ja hoitoa, käytin myös sanaa hullu! Lapsi jopa demostroi pienemmilleen kotona kuinka hirttäminen tapahtuu. Kaksi vuotta käytiin psykiatrian poliklinikalla kahden viikon välein keskustelemassa, turhaan. Kukaan ei uskonut kuinka neuvottomia ja voimattomia me vanhemmat lapsen kanssa olimme. Syksyllä tilanne kärjistyi kun lapsi katosi, ei mennyt kouluun, pelastuslaitos alkoi kasata porukkaa etsintöihin, poliisi teki katoamisilmoituksen joka oli menossa valtakunnalliseen levitykseen. Äiti ja isä itki hysteerisenä kotona, olimme jo varmoja että, lapsi on hypännyt sillalta virtaan. Lapsen tunne-elämä on sitä luokkaa että, kykenisi tappamaan ihmisen mutta ei eläintä. Tuon tapahtuman jälkeen täällä meillä päin sosiaaliviranomaiset ja muut tahot vasta uskoivat meidän hädän lapsen kanssa, lapsi pääsi Kuopioon kriisiosastolle, oli siellä kolme viikkoa ja tetksti oli aika julmaa luettavaa, meidän lapsi on todella kipeä, kipeämpi jopa mitä me vanhemmat ajattelimme. Nyt itkut on itketty ja lapsi asuu huostaanotettuna ammatillisessa ryhmäkodissa, lapsella on pitkä kivinen tie toipumisen polulla. Arvatkaapa kuinka paljon ollaan mietitty jos lapsi olisi saanut aiemmina apua, jos meitä olisi uskottu aiemmin. Löydettiin lapsen tasoinen vertaus lapsen olosta, lapsi kokee että, hänen olkapäällä istuu hyvä ja paha, ne käännyttävät lapsen päätä toimimaan tietyllä tavalla ja usein se paha kaveri siinä olkapäällä voittaa.

Nykysuuntaus on että kaikki samassa koulussa ja periaatteessa tarvittavat tukitoimet, jotta pärjää muiden joukossa.



Mutta kunnat on niin köyhiä ja pihejä, että "unohtavat" järjestää ne riittävät tukitoimet ja siksi homma mättää. En usko, että on edes kunnan etu pitkällä tähtäimellä, mutta virkamiehiä/kunnallispoliitikkoja kiinnostaa vaan tämä ja seuraava budjettikausi ja miettivät siinäkin, että mistä voisi ottaa vähän rahaa pois.



Lapset, vanhukset ja vammaiset on hyvä kohde. Pääasia, että jotenkin hoituvat.

Silti häirikkölasta ei tule pitää ns. suht. normaalien lasten luokalla.

Olen itse opettaja ja luokassani oli 22 ekaluokkalaista joista yksi oli täysin sekaisin. Joka päivä vähintään yhdeltä lapselta tuli verta jostain tai mustelmia tms. Mitään rajaa tälle väkivaltaisuudelle ei tuntunut olevan, nauratti vaan. Saattoi ohimennessään lyödä nyrkillä jokaista pulpetissa istujaa, joka ei ehtinyt väistää, sai nyrkistä naamaansa. Oli myös itsetuhoinen, yritti juosta auton alle, jokeen jne. mutta tämäkään ei vielä riittänyt kriisipaikalle psykiatriselle osastolle - kun "mitään" ei ollut vielä tapahtunut!



Olin täysin kauhuissani kun huomasin että lapsella ei ollut minkäänlaisia tunteita. Mikään ei siis tuntunut miltään. Kaikki oli aivan sama. En voinut nähdä tämän lapsen kohdalla kovin valoisaa tulevaisuutta, vaikka meillä opettajilla pitäisi se toivo olla aina yllä. Hänellä oli trauma taustalla, johon oli liian myöhään puututtu. Sinänsä älyllisesti hänellä ei ollut mitään puutteita, oli ihan fiksuimmasta päästä jos kouluosaamisella mitataan. Mutta tämä käytös kertoi, että lapsi oli sisältä aivan hajalla ja luhistumispisteessä. Hän osasi kyllä hyvin myös "filmata" koska ekalla sairaalajaksolla oli kuulemma mennyt "ihan hyvin." Sitä jaksoa vaan odotettiin 4kk sen jälkeen kun viimein hätähuuto oli otettu todesta perheneuvolassa.



Toiset lapset olivat niin lukkiutuneita siihen kauhun tasapainoon mikä tämän lapsen luokassaolon aikana oli koko ajan ilmassa, että en tiedä tuleeko siitä luokasta ikinä täysin normaalia. Kun lapsi viimein siirrettiin erityisluokkaan, muut lapset olivat kuin eri ihmisiä mitä siihen asti, vaikka huomasin etteivät he uskaltaneet täysin luottaa että turvallisuus palaisi lopullisesti. Siirrosta oli paljon apua myös tälle lapselle, läsnä oli aina vähintään kaksi aikuista ja korkeintaan 8 lasta.



Tämän lapsen kohdalla jouduin todella miettimään, että mitä keinoja meille opettajille on annettu näiden lasten kohdalla. Kun et saisi koskea lapseen, mutta toisten turvallisuuden takia oli pakko puuttua hyvinkin rajusti tilanteisiin. Itsekin oli jatkuvasti väkivallan vaarassa, mutta ainoastaan kerran jouduin itse kohteeksi ja silloin huusin kivusta ja raivostuin ( samalla tavalla kuten olisin varmasti omallekin lapselleni raivostunut). Ensimmäisen kerran näin lapsen silmissä jotain katumukseen viittaavaa, mikä tuntui oudolta kun hän koko ajan satutti muita. Muuten mikään puhuttelu, jälki-istunto, luokasta poistaminen, välituntien sisällä viettäminen, rehtorin puhuttelu, vanhempainpalaveri, perheneuvolan istunnot, huutaminen, mikään ei auttanut!



Totta on, että kyllä lasten täytyy yhteiskuntaan sopeutuakseen sopeutua myös joihinkin "muotteihin." Muutenhan täällä olisi vallalla täysi anarkia, kun kaikki vaan olisivat niin individualisteja. Ei mikään järjestelmä voi loputtomasti sopeutua, vaan kyllä sen täytyy olla molemminpuoleistakin...

Yhdellä erityisluokalla tehdään niin, (toki käytössä muuallakin, jota en tunne) että kun erityisoppilas saa esim. raivareita, juoksentelee pysähtymättä käytävillä, huutelee juostessaan ala-arvoisia sanoja , heittelee kirjoja jne. silloin soitetaan vanhemmalle, kotin tai työelämässä olevalle, jolloin oppilas haetaan pois oman ja muidenkin turvallisuuden takaamiseksi. Oppilas on sitten kotona seuraavat pari viikkoa tai mahdollisesti sairaalajaksolla.



On jopa soitettu ambulanssikin kun ei huuto ja raivoaminen lopu.

Joskus, harvoin onneksi, vanhempi ei vastaa soittoon, Kun soittaa lainatulla kännykällä, niin jo vastaa...



On välillä hirveätä menoa ja mekastusta, tuntuu kuin ongelmat lisääntyisivät vuosittain. Kuitenkin toivottavasti opettajat ja muu henkilökunta ei pala loppuun.

Jos ei kunnalla ole resursseja hoitaa lasta niin pidettäköön laosi sitten kotona.

Ei koulu ole mikään hoitolaitos.

Niin kyllä se erityisluokalle laitetaan.

Oman poikani luokkalainen siirrettiin jo syyskaudella erityisluokalle, koska koko ajan häiritsi tunnilla. Hän oli jo kertaalleen jäänyt luokalleen.

Niin että todennäköisesti nämä pahimmat häiriköt jotka ei ole erityisluokalla jäävät luokalleen.



Tosin on poikani luokalla tuntuu olevan useampikin häirikkö. Mutta ei haittaa niin pitkään kun opettaja saa ne jotenkin kuriin ja poikani koulu ei siitä ei kärsi.

Harmittaa vain kun kuulemma kaikki kiva joudutaan aina lopettamaan eräiden takia kesken.

Ei normaaliluokilla vaikeimpia erityislapsia pidetä, siis sellaisia joilla on disgnoosi, todettu sairaus. He ovat erityisluokilla tai erityiskouluissa. Riippuu vähän tapauksesta voiko olla esim. avustajan kanssa samalla luokalla normaliopetuksessa.



Se vähän arveluttaa, kun isossa koulussa on erityisluokka erityisopettajan sekä avustajien kanssa, kylläkin. Vaikka on erityisluokka, saattaa erityisoppilas mm. juoksennella käytävillä kaataa ohimennen muita, sulkeutua vessaan, huudella jne.



Ei tietenkään saa täysin eristää muista, mutta mikä on se kultainen keskitie, ettei muut joudu kärsijöiksi oppilaista, joihin ei tunnu auttavan lääkityskään.

...ihan tiedoksi että "fiksu kuin mikä"-ihminen EI ala riehumaan ja/tai satuttamaan muita jos olosuhteet eivät ole sataprosenttisesti heille suotuisat (liikaa ihmisiä tms.)!!

Lapset ovat kehitykseltään erilaisia kuin aikuiset ja jos ei av-mammat sitä ymmärrä, niin voi voi. Ja ne jotka täällä nimittelevät lapsia hulluiksi, voisivat mennä peilin eteen ja katsoa hartaasti ja tarkkaan, minkälainen neropetteri sieltä vastaan katselee. Hävetkää isot ihmiset!

häirikössä. Kuinkas kummassa olisikaan, nehän on niitä viattomia kullannuppuja, jotka muita hakkaa ja kiusaa.



Opettakaa ne pentunne tavoille, niin pystyvät elämään ja antamaan toisten elää. Mä olen omani kunnolla kasvattanut, joten en todellakaan ala katselemaan jonkun toisen sekopääpennun häriiköimistä, vaan teen koko perheen elämästä niin helvettiä, että varmasti heitvaa kersansa kauas meidän silmistä, jos ei hommat onnistu. Että sori vaan te "älykkäiden tulisielujen" äidit, teidän lapsia VIHATAAN ja se myös näytetään niille paskiaisille, jos eivät osaa olla ihmisiksi.

nykyään ovat normaalien joulossa pelottelemassa ja häiritsemässä opetusta

pentua en ymmärrä että hyysätään! Sehän on paha jo syntyissään, joten suljettuun laitokseen vaan. Ikävä kyllä tuokin pentu tulee tekemään vielä jotain hirveää, ja sitten vasta se voidaan jonnekin sulkea.

Mä en ymmärrä kuinka tuollasita äpärää kukaan jaksaa edes rakastaa. Ei se sitä ansaitse, ei mitenkään.

Nuo onjust niitä, jotka ei tarttis kuin sen ldon taakse viennin jne. Mutta kun on pakko hyysätä, vaikka tuollainen ihminne, syntyjään jo noin perseestä ei siitä muuksi muutu.

Johan se kirjoitti se yksi psykiatrian johtava lääkäri, että ihmiset kuvittelee, että kaikki pahat ihmiset on vain sairaita, ja sen sairauden voisi jotenkin poistaa. Vaan ei voi, jotkut on pahoja ja pysyy sellaisina. Tässä on varmasti just sellainen tapaus.

15 sanoo että, lapsellamme on sosiaalinen käytöshäiriö joka johtaisi narsistiseen persoonallisuushäiriöön jos ei oltaisi saatu apua jota tosin haettiin lähes 10 vuotta. Me vanhemmat havaitsimme lapsessa "vikaa" jo kun hän oli noin 3 vuotias. Uhkasi tappaa itsensä, käyttäytyi väkivaltaisesti pienempiä sisaruksia kohtaan, pitää itseään ylijumalana <- Kuopion lasten psykiatrin ja psykologin kuvaus lapsen ajatusmaailmasta ja oireista. Ja kyllä, kun monta vuotta taistelee tuloksetta yrittäen saada lapselle asianmukaista apua ja hoitoa, käytin myös sanaa hullu! Lapsi jopa demostroi pienemmilleen kotona kuinka hirttäminen tapahtuu. Kaksi vuotta käytiin psykiatrian poliklinikalla kahden viikon välein keskustelemassa, turhaan. Kukaan ei uskonut kuinka neuvottomia ja voimattomia me vanhemmat lapsen kanssa olimme. Syksyllä tilanne kärjistyi kun lapsi katosi, ei mennyt kouluun, pelastuslaitos alkoi kasata porukkaa etsintöihin, poliisi teki katoamisilmoituksen joka oli menossa valtakunnalliseen levitykseen. Äiti ja isä itki hysteerisenä kotona, olimme jo varmoja että, lapsi on hypännyt sillalta virtaan. Lapsen tunne-elämä on sitä luokkaa että, kykenisi tappamaan ihmisen mutta ei eläintä. Tuon tapahtuman jälkeen täällä meillä päin sosiaaliviranomaiset ja muut tahot vasta uskoivat meidän hädän lapsen kanssa, lapsi pääsi Kuopioon kriisiosastolle, oli siellä kolme viikkoa ja tetksti oli aika julmaa luettavaa, meidän lapsi on todella kipeä, kipeämpi jopa mitä me vanhemmat ajattelimme. Nyt itkut on itketty ja lapsi asuu huostaanotettuna ammatillisessa ryhmäkodissa, lapsella on pitkä kivinen tie toipumisen polulla. Arvatkaapa kuinka paljon ollaan mietitty jos lapsi olisi saanut aiemmina apua, jos meitä olisi uskottu aiemmin. Löydettiin lapsen tasoinen vertaus lapsen olosta, lapsi kokee että, hänen olkapäällä istuu hyvä ja paha, ne käännyttävät lapsen päätä toimimaan tietyllä tavalla ja usein se paha kaveri siinä olkapäällä voittaa.

15 ja 27 ja mitä minä nyt olinkaan vastaa:



Tarkennan tekstiäni sen verran että, minun lapsi ei häiriköinyt koulussa koskaan. Enemmänkin oli omissa maailmoissaan ja "hahhaili" Pystynkö rakastamaanlastani?? Hirviölasta?? Kun et tiedä puoliakaan, kommenttisi li täysin turha. Meinasin pahittaa mieleni mutta niin ei käynyt koska vain minä, perheeni, lähimmät ihmiset ja sosaaliviranomaiset tietävät totuuden. Me emme vanhempina koskaan pystyneet millään tavalla vaikuttamaan lapsen kehitykseen, lapsi sairastui hyvin nuorena, alle kolmevuotiaana huomasimme enimmäiset ongelmat.



Ykstyiselle psykiatrille? Kun se olisikin noin helppoa, kun ei edelleenkään tiedä juuri yhtään mitään...



Minä rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, se että, lapseni on SAIRAS vakavasti sairas ei vähennä rakkauttani häntä kohtaan.



Anteeksi kun tulin väärään ketjuun mutta tulin lähinnä tuomaan mieliiteeni siitä että, vanhempien täytyy ottaa vastuu lapsestaan ja hakea lapselle apua.

eristyislasten vanhemmista tuntuu. Mua ei kiinnosta miksi Petteri häiriköi, jos Petteri häiriköi. Itse sinä Xandris niputit yhteen erityislapset ja häiriköt. Minä en ainakaan ole puhunut erityislapsista yleensä häiriköinä. Oman lapsenikin pari ystävää on e-lapsia, ja oikein ihania lapsia ovat.



Mutta tulen kaikin keinoin puuttumaan tilanteeseen, jos lapseni luokalla olisi vaikeasti käyttäytyvä häirikkölapsi. Syy on mulle just se ja sama. Mun lapseni eivät ole aggressiivisia ketään kohtaan, ja heillä on oikeus myös olla rauhassa muilta. Piste.

Tule ja ammu lapseni, hän tulee kotilomalle kahden viikon päästä.

Mun mielestäni on täysin normaalia, että kukaan aikuinen ei halua lastensa elävän väkivallan alaisena. Mulle ainakin on ihan sama kuka se väkivaltainen on ja mikä on syy, en suvaitse sitä. JOten älkää tuoko niitä häirikköpentujanne ihmisten ilmoille, jos ette pysty takaamaan toisten turvallisuutta.

Mua ei haittaa yhtään kenenkään häirikköpennun äidin "oksetukset", mua oksettaa lapsenne ja koko olemassaolonne. Mun olemassaoloni taas ei häiritse ketään.

Ja se, kuka ajatteli että näin ajattelee vain sairaat ihmiset... no sorry vaan, näin ajattelee 90% tavallisten lasten vanhemmista. Kukkahattutädit hyysää sitten teitä ja kaltaisianne.

Tule ja ammu lapseni, hän tulee kotilomalle kahden viikon päästä.

Haluatko että



a) lapsesi saavat opiskella normaalien lasten kanssa tavallisella luokalla normaalin työrauhan vallitessa



b) lapsesi luokalla on häiriintynyt lapsi/lapsia, joka pelottaa muita ja vie opettajan huomion muilta?



Niinpä, yksikään ei haluaisi häirikkölasta lapsensa luokalle.