Miten häirikköpentu saadaan pois koulusta? Lapseni luokalla on aivan

niiden muiden lasten siella luokalla pitaa kestaa sita yhta hairikkoa. En mitenkaan tarkoita talla, etta hairikkolapset pitais "poistaa" yhteiskunnasta, mutta itse "kiltin" lapsen aitina haluaisin muistuttaa, etta se hairikko saattaa aiheuttaa kauhua, surua jne niille muille lapsille siella luokassa.

Itse aitina olen sita mielta, etta minun lapseni ei tarvitse kokoa missaan tilanteessa vakivaltaa (henkista tai fyysista) muilta lapsilta (tai aikuisilta) !!!

kyllä täytyy oppilaitoksen pystyä järjestämään lapsille opiskelurauha.

Minusta on todella väärin että häiriköitä pidetään normaalien joukossa pilaamassa toisten oppimista sekä luokan tunnelmaa.

Tarkkailuluokat takaisin ja sinne nämä sekopäät keskenään opiskelemaan tietysti opettajan johdolla.

Lapseni luokalla on ollut häirikkö ja onneksi on tämän lukuvuoden sairaalakoulussa ja luokkahenki on ihan erilainen. Tuo lapsi ei onneksemme tehnyt mitään lapselleni mutta joitakin on lyönyt yms.

Itse opin lukemaan enne koulua, mutta valitettavasti vanhanaikaisen (jäi seuraavana vuonna eläkkeelle) opettajan mielestä kaikkien pitää tehdä koulussa samaa asiaa. Minä ja muutama muu lukutaitoinen sitten tavasimme mukana A A AA, U U UU, AU UA AAU jne. ja mikä yllätys, emme malttaneet olla keskenämme supisematta jne ja istuimme usein rivissä luokan ulkopuolella (kukaan ei kyllä noussut paikoiltaan tms. mutta tottahan se sipinäkin häiritsee). No, onneksi tilanne parani kk päästä kun vanhemmat ottivat yhteyttä rehtoriin ja saimme luvan lukea satukirjoja luokan takana kun muut opettelivat lukemaan.



Myöhemmin ala-asteella oli yksi poika, joka ei oikein pysynyt mukana ja siksi riehui ihan kunnolla tunneilla, juoksenteli töni muita, repi tuoleja ja hiuksia jne. Meni tarkkikselle pariksi vuodeksi kasvamaan, ja palasi sitten normiluokalle. Ei ollut mikään väärinymmärretty nero, vaan pikemminkin heikko oppilas ja silloin onneksi sai vielä tukiopetusta.



Yläasteella vaihdoin kesken kaiken koulua, ja äiti pyysi että pääsisin rauhalliselle luokalle. Ei ihan toteutunut, sillä luokastamme puolet oli häiriköitä (myöhemmin koulussa tutkittiin ketkä ovat ns. häirikköoppilaita, rinnakkaisluokillamme oli 1, 1 ja 3, meillä 14...). Kyllä se tosiaan näkyikin, pari kertaa yksi herkempi opettaja poistui itkien luokasta.



Omien kokemusteni perusteella ensin kannattaa kokeilla lieviä toimia (tukiopetus, lisätekemistä jne), mutta kyllä ne ei-häirikötkin on otettava huomioon . On ihan turha väittää että tavallinen kouluopetus sopisi kaikille, ja syitä voi olla monia. Eihän se niille häiriköillekään ole eduksi leimautua ties miksi, on heidänkin etunsa mukaista saada opetusta joka heille sopii.

ei saa sanoa häiriköksi, ne ovat erityistä huomiota kaipaavia lapsosia.

jota opettaja ei saa kuriin, opettaja voi ehdottaa tämän vanhemmille siirtoa erityisluokkaan; vanhempien ei kuitenkaan tarvitse suostua siirtoon. Jos vanhemmille on muista huolimatta tärkeämpää, että heidän lapsensa saa olla tavallisessa luokassa.



Tällaisessa tilanteessa opettajalla tulisi olla valtuudet puuttua siihen mitä luokalla sallitaan ja mitä ei - mutta valitettavasti Suomessa ei monesti tunnu olevan moiseen uskallusta. Yhden vanhemmat vetäisivät hernettä nenään jos heidän huonosti kasvatettua pentua rangastaisiin, toiset taas närkästyy siitä kun häiriköiden annetaan häiriköidä. Mihin opettajan valtuudet ja viitseliäisyys sitten riittävät?



On toisaalta muistettava että isossa luokassa on aina erilaisia ihmisiä, osa on vilkkaampia ja osa hiljaisempia. Se on vain luonnollista, ja siinäkin ympäristössä on opittava keskittymään. Silti, kaikkien tulisi noudattaa tiettyjä perussääntöjä.

luin vasta nyt erään opettajan pitkän viestin, kuulosti aika kamalalta... Siis koulussa käytettiin kaikki keinot, mutta jos oppilas on häiriintynyt niin minkäs sille voi? Sellainen pitäisi siirtää ehdottomasti erityisluokalle, oli vanhempien mielipide mikä tahansa!

tämä ketju on oikeasti aika järkyttävää luettavaa. Osa kirjoittajista on asiallisia, mutta osa leimaa iloisesti kaikki erityislapset häiriköiksi ja erityislasten vanhemmat idiooteiksi, jotka kynsin hampain vastustavat lapsen tukemista erityisluokkapaikalla tms.



Voi kuulkaa, tuo luulo ei voisi olla kauempana todellisuudesta.



VARMASTI on olemassa myös hällä-väliä-vanhempia, joiden lapset oirehtivat aggressiivisesti - mutta valtaosalla erityislasten vanhemmista on tyystin toisenlaisia ongelmia: lapselle haetaan ja vaaditaan tukitoimia, mutta mitään ei saada tai saadaan täysin riittämättömiä ja epäsopivia tukitoimia.



Noin pääsääntönä: yksikään lapsi ei "häiriköi" huvikseen. Taustalla on aina psyykkisiä TAI fyysisiä syitä. Ja on todella julmaa ja turhaa huudella, että esim. autismikirjon lapsi pitäisi ampua pois häiritsemästä.



Ovatko tuollaiset kirjoittavat yhtä julmia, jos kyse on vaikkapa syöpäsairaista tai sydänvikaisista? Mikä tekee neurologisesta sairaudesta vähemmän legitiimin?



Ap:n ja muiden kilttien lasten vanhempien suruksi voin kertoa, että tilanne muuttuu todennäköisesti ensi vuoden alusta entistäkin kauheammaksi. Eduskunta aikoo suuressa viisaudessaan poistaa erityisopetuksen 1. ja 2. luokilta ja jättää kuntien kontolle sen, miten erityislapsia tuetaan normaaliopetuksessa. Kuntien talouden tuntien ei todellakaan näytä hyvältä!



Kannattaa muistaa, että eniten tuo lakiehdotus kauhistuttaa erityislasten vanhempia.

ei pystynyt keskittymään mihinkään, ei pysynyt perässä juuri minkään aineen opetuksessa, oli käytöstavoiltaan aivan kauhea. Silloin yläasteella inhottiin sitä ja hävettiinkin sitä käytöstä. Joskus hänellä oli hyviäkin päiviä, oli silloin kuin eksynyt pieni lapsi ja haki luokan isoimmista tytöistä jonkinlaista turvaa. Näitä hetkiä oli todella harvoin.



Ei häntä mihinkään tarkkikselle laitettu, kielistä sai vapautuksen ja matematiikassa teki jotain helppoja tehtäviä ja muista aineistakin sai varmaan armosta sen vitosen.



Ei silloin menty mihinkään lastenpsykiatrille eikä ollut mitään diagnooseja. Nykyään hän olisi ihan varmasti saanut jonkunlaisen diagnoosin ja apua ongelmaan. Näin jälkikäteen ajateltuna hänellä oli todennäköisesti oikein kunnon ongelmia joille olisi voitu tehdä jotain. Silloin vaan inhottin ja isommat pojat yllytti tappelemaan että sai taas kiusattua vähän sitä "hullua".