Lue keskustelun säännöt.
" Äiti hukassa" -juttu Suomen Kuvalehdessä.
21.10.2005 |
itä mieltä olette tästä jutusta? Tuli mieleeni tuosta toisesta masennusketjusta, jossa puhttiin jutun olevan vähän tuomitsevakin sävyltään (olen samaa mieltä).
Kommentit (27)
Musta tää on henkilökohtaisen puolen lisäksi vahvasti yhteiskunnallinen asia. Ja on tärkeää että asiasta ja hoidon rahoituksen tärkeydestä puhutaan muissakin medioissa kuin vauva- ja perhelehdissä.
Ehkä, joku päättäjäkin sattui lukemaan jutun, koska se oli SK:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit, tietäisit miten mitätönkin vastoinkäyminen tuntuu masentuneena lähes maailmanlopulta. Sairas mieli ei toimi samalla tavoin kuin terve.
Vierailija:
Totuus (olettaen että ko. artikkeli on " totuus" ) on raskas asia kestää, mutta eikö lapsesi ole tässä se tärkein, eikä se ettei sinua nyt vain syyllistettäisi? Masennus ei tietenkään ole sinun syytäsi.Jos kärsit masennuksesta, pointti on hoidon saamisessa eikä hyssyttelyssä.
Mutta kuten tuossa toisessa ketjussa sanottiin, paljolti puhutaan siitä että masennus on suuri riski vauvan kehitykselle.
Vauva kasvaa suhteestaan äitiin ja tarvitsee äitiä peilatakseen itseään. Äidin synnytyksenjälkeinen masennus on selkeä riski vauvan kehitykselle. Äidin silmät ja syli ovat lapselle peili, josta hän muodostaa käsityksen itsestään. Jos silmät ovat tyhjät ja syli kova, vauvan itsetunto musertuu alusta alkaen.
Kovaa tekstiä...
riippuu myös masennuksen kestosta. Monen tutkimuksen mukaan lyhytkestoisesta masennuksesta äidillä ei ole vaikutusta vauvan kehitykseen, pidempiaikaisella sitävastoin on juuri em. vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Artikkeli oli pitkä ja monipuolinen, katsoi tilanne monelta kantilta.
Siinä esiteltiin ensikoti yksi Suomen kahdestatoista. Kahdeksassa näistä on terapeuttinen päiväryhmä. Jotka ammattilaisten avuin ja neuvoin tukevat masentunutta äitiä ja vauvaperhettä. Heidän tavoite on tukea äitiä niin että hän selviää vauvan päivittäisestä hoidosta ja äidin ja vauvan välinen vuorovaikutussuhde pääsee kehittymään. He esimerkiksi videokuvasivat äidin ja vauvan vuorovaikutussuhdetta. Nostivat sieltä esiin vahvuuksia ja tukivat ja kannustivat. Auttaen heitä entistä paremmiksi äideiksi.
Seuraavaksi otettiin esille rahapula. Tämä ryhmä, jossa naiset ja vauvat olivat kokoontuneet kolmesti viikossa 4 tuntia kerrallaan lakkautetaan rahapulan takia.
Nämä ( jutussa esitellyt) äidit olivat tulleet ryhmään muutaman viikon akuutin psykiatrisen hoidon jälkeen. Se maksaa 330 ¿ päivässä kun taas avohoitoryhmä äidille ja lapselle 70 euroa päivässä.
Jotenkin se kirjoitus oli koottu niin että ennaltaehkäisy on halvin vaihtoehto. Mutta kunnan rahakirstun vartijat eivät vain ymmärrä sitä.
Näiden ammattilaisten vetämien ryhmien tarkoitus on auttaa masentuneita tulemaan entistä paremmiksi äideiksi lapsilleen. Ja saada vertaistukea. ' Vain toinen masentunut tietää' . mentaliteetillä.
Näistä äideistä minulle tuli mieleen että he suorittivat elämäänsä eivätkä eläneet sitä. En tiedä ymmärtääkö kukaan ajatustani ?
Mun mielestä jutussa nimenomaan kiiteltiin ensikodin vertaistukiryhmää ja työntekijöiden ammattitaitoa. Lisäksi tuotiin esille karua faktaa sosiaalirahojen loppumisesta ja äitien avun tarpeen jatkumisesta.
Vierailija:
Oli minustakin todella ikävään sävyyn kirjoitettu juttu!!!! Hyvä Suomen kuivalehti taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvat että äidit jäävät ilman apua. Pitäisikö syyllistymisen takia jättää puhumatta siitä, että synnytyksen jälkeinen masennus voi vaikuttaa vauvan kehitykseen? Olisko parempi, että oltaisiin ihan hiljaa ja sitten vaikka pistettäisiin myöhemmin lapselle epäily " kontaktihäiriöstä" YMS " neurologisista erityisvaikeuksista" . Ja sitten kaikki kuorossa lallattamaan, että lapsella nyt sattui olemaan alusta saakka neurologisia ongelmia. Vaikka tämä olisi ollut ihan terve, mutta äiti ongelmainen.
Ja tämähän ei tarkoita sitä, etteikö olisi vastasyntyneitä lapsia ongelmien kanssa! Ja masentuneita äitejä, joiden lapsella myös ongelmia!
Mutta AINA löytyy niitäkin tapauksia, joissa äidin (suuretkin) ongelmat vaikuttavat lapseen, mutta niitä peitellään, niistä ei saa puhua, ne piilotetaan. Vain lapsi saa diagnooseja, lapsi koetaan ongelmalliseksi. Eikä äitikään myöhemmin halua muistaa, mitenkäs se lapsen vauva-aika ja varhaislapsuus menikään?
Ja nyt tarkoitan tapauksia, joissa äiti on todella laiminlyönyt lapsensa hoitamista, lyönyt jo pientä vauvaa tai ollut tosiaan niin poikkeuksellisen apaattinen, ettei vauva ole saanut äitiinsä mitään kontaktia.
Koska mua ainakin jollain tasolla vituttaa (anteeksi vain) se, että NÄMÄ lapset eivät sitten saa välttämättä apua milloinkaan. Koska eivät ne " neurologiset erityisvaikeudet" heidän kohdallaan usein niin suuria ole, että niillä varsinaisesti mitään tukea saisi. Tai voihan lapsi sitten olla vain kovin ujo, arka ja sulkeutunut, mutta näppärä ja oppivainen.
Masennusta sairastaneen äidin lapsena muistan kun koko lapsuus oli äidin sairastamisen takia yhtä harmaata massaa, jossa ei ollut valon pilkahduksia. En tiedä mitä äiti teki, ehkä hän makasi sängyssä enimmäkseen koko ajan.
Jos on, olit tod. näk masentunut ja kielsit sen itseltäsi ja nyt on lapsesi elämä pilattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää hyvät ihmiset äänestämään seuraavissa kunnallisvaaleissa. ja tiukatkaapa ehdokkailtanne/edustajiltanne heidän kantojaan. Nämä avohoidon resurssiasiat ovat enimmäkseen poliittisesti päätettäviä Helsingissä.
Okei, jos ei Ensikodit saa jatkaa tuota työtä, niin jonkin tahon pitää jatkaa, jossain muodossa. Ottaisiko kunta nämä perheet omiin hoiviinsa, näkispä vaan...
Pistää vihaksi ihan kunnolla, kun tulee mieleen pari muutakin katastrofinäkymää tässä kaupungissa...
Pitää mennä laittamaan iltapalaa, ennen kuin tulen liian vihaiseksi. Mur.
En ole lukenut ko. lehteä, mutta ilman sitäkin syyllisyys omasta masennuksesta on kova. Sairastuin synnytyksen jälkeen masennukseen ja yhä lapsen ollessa jo vuoden ikäinen, kärsin siitä. Tuntuu että lapseni olisi ollut parempi syntyä kenen tahansa muun kuin minun lapsekseni. Syyllisyys on valtava. Lapselle olisi varmasti parempi jos minua ei olisi :´( Anna anteeksi äidin oma rakas, äiti rakastaa sinua vaikka äiti on maailman paskin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Syyllisyys on valtava. Lapselle olisi varmasti parempi jos minua ei olisi :´( Anna anteeksi äidin oma rakas, äiti rakastaa sinua vaikka äiti on maailman paskin äiti.
Jaksaisitko tutustua seuraavaan sivustoon...
http://www.aima.fi/synnytysmasennus/babyblues.html
Raskainta masennuksessa on oman kokemukseni mukaan se negatiivisuuden kierre. Sitä jo etukäteen odottaa että asiat menevät huonosti ja sitten ne ennustukset vaan toteutuvat.
Voimia sinulle äitiyteen ja olet lapsellesi maailman paras äiti...
ja muutama toisto ;=DD
olet lapsellesi maailman paras äiti olet lapsellesi maailman paras äiti olet lapsellesi maailman paras äiti olet lapsellesi maailman paras äiti olet lapsellesi maailman paras äiti olet lapsellesi maailman paras äiti
lämpimin terveisin 15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kertoi kuitenkin vain naisnäkökulman. Missä oli esimerkkitapausten isät? Kai joku hoisi lasta myös sen masennuksen syvimmän jakson ajan? Vai oliko lapsi heitteillä sen aikaa?
Selväähän se oli, että ainakin jossain esimerkissä kerrottiin, kuinka isä oli jäänyt pois töistä lasta hoitamaan. Eikö isä voi hoitaa lasta niin, ettei vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä kärsi? Jutussa ei mainittu sanallakaan siitä, miten lapsen isä voi korvata äidin tarpeen niin vaatiessa myös vuorovaikutuksen osalta. Huomio kiinnitettiin siihen, miten äidillä on paha olla, ja miten lapsi kärsii.
Minulla harmittaa suunnattomasti tämä äitikeskeisyys! Tietenkin on selvä asia, että äiti on vauvalle nro 1 varhaisessa vaiheessa, mutta kai isälläkin on joku vastuu ja rooli lapsen elämässä? Mietin vain, mitä kritiikkiä juttu olisi aiheuttanut, jos jutun teema olisikin ollut esim. " Missä isät? Lapsi tarvii isäänsä myös varhaisvaiheessa."
Eikä juttu ollut mielestäni kirjoitettu mitenkään negatiiviseen sävyyn. Oikeen lämmin juttuhan se oli. Ja siitähän suorastaan loisti toivo selviytymisestä, myös sen lapsen osalta! Aina on toivoa!!
Paitsi yhteiskunta väärästä säästökohteestaan.
ja pidin sitä hyvänä. Missään nimessä se ei ollut negatiivinen eikä masentuneita äitejä syyllistetty. Juttu oli asiallinen ja informatiivinen, mielestäni on hyvä, että asiaa käsitellään muissakin lehdissä kuin naisille ja äideille suunnattuissa.
Miksi ihmeessä faktatieto (masentuneen äidin vaikutus lapseen ja lapsen kehitykseen) voisi syyllistää? Tai miksi ihmeessä siitä tulisi vaieta? Juuri se vaikeneminen lisää ongelmia.
Hatunnosto niille äideille, jotka olivat jutun teossa mukana. On hienoa, että vakavasta asiasta puhutaan, Suomen kuvalehti kun tavoittaa aika erilaisen lukijakunnan kuin vauva-lehti tmv.
Artikkelista tuli hyvin ilmi myös se, miten säästöt vaikuttavat negatiivisesti. Useammalta jutun äidiltä oli jatkohoito evätty ja todella pelkäsivät arkea ilman tukea.
Kyseinen artikkeli kertoi asiasta asiallisesti, syytöksiä meni ainoastaan päättäjille säästötoimista. Tässä pieni siteeraus: " Ensikodissa pelätäänkin, että Helsingin leikkaukset masentuneiden äitien tukemiseen voivat tulla maksettaviksi moninkertaisesti tulevaisuudessa, jos kokonaiset perheet joutuvat laitoskierteeseen."
Juttu oli rankka, useampi jutussa haastateltu äiti oli ollut sairaalahoidossa. Ja jutussa myös korostettiin sitä, että masennus voi tulle kenelle tahansa, koulutukseen ja sosiaaliseen asemaan katsomatta.
Jutussa mainittiin myös masentuneen äidin vauvan tunnusmerkkejä - olisi loistavaa jos edes yksi jutun lukenut, masentuneen äidin läheinen tajuaisi tilanteen jutun perusteella.
Hieno artikkeli kaiken kaikkiaan.
Ymmärrän, että masennukseen sairastuneiden äitien syyllisyys on kova. Enkä halua kääntää veistä haavassa enempää.
Totuus kuitenkin on se, että varhaisen vuorovaikutuksen merkitys lapsen kehityksessä on äärimmäisen tärkeää. Itse elän arkea erilaisista kehityshäiriöistä kärsivien lasten parissa. Ja yhä useammin esiin putkahtavat ongelmat varhaisessa vuorovaikutuksessa.
Isän merkitystä ei tietenkään voi väheksyä, mutta luonto on nää hommat vaan niin hoitanut, että äidin ja lapsen välinen suhde on aivan erityinen.
Näistä asioista ei saisi vaieta. Totuus sattuu, mutta asioista pitää uskaltaa puhua totuudenmukaisesti. Jos sairastuu, sairastuu ja sille ei siinä tilanteessa mitään mahda! Mutta kun tiedetään mitä sairastuminen voi saada aikaan, on ainakin mahdollisuus yrittää paikata asioita.
Edelleen olen sitä mieltä, että on olemassa ryhmä äitejä, jotka ikäänkuin piiloutuvat " masennuksen" taakse. Käyttävät vähän niinkuin hyväkseen tätä paljon puhuttua äitien ongelmaa - on trendikästä olla " masentunut" ? Näille äideille tekisi terää kuulla totuutta ja miettiä leikkiäkkö masentunutta vai ottaakko itseään niskasta kiinni ja tsempata - lapsensa vuoksi.
Anteeksi tiukkasävyinen loppu - EI SITTEN OLE TARKOITETTU LOUKKAAMAAN OIKEASTI MASENTUNEITA ÄITEJÄ!!!
Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että jos jotkut äidit " piiloutuvatkin" niin " muodikkaan" masennuksen taakse, heillä on oikeastikin joku ongelma! Jos joku äiti esittää masentunutta esim. vain saadakseen sääliä ja huomiota, hänellä on todellinen ongelma, joka ei kuitenkaan ole masennus vaan ihan joku muu.
Kuitenkin uskon, masennusta " esittävä" äiti on todellinen harvinaisuus. Masennus on todellinen sairaus, eikä siihen auta kehoitukset käydä perhekahviloissa tai naapurin Tupper-kutsuilla. Se, joka ei ole kokenut masennusta ei kyllä ymmärrä sairauden kavalaa luonnetta.
Minusta on vain hyvä, että masennuksesta puhutaan nykyisin niin paljon julkisuudessa. Jos yksikin äiti ja lapsi saa apua esim. jonkin julkkiksen tunnustuksesta, se on kannattanut!
joita masentuneiden äitien lapsissa on? Voisiko joku kertoa?
T:masentunut äiti =(
Totuus (olettaen että ko. artikkeli on " totuus" ) on raskas asia kestää, mutta eikö lapsesi ole tässä se tärkein, eikä se ettei sinua nyt vain syyllistettäisi? Masennus ei tietenkään ole sinun syytäsi.
Jos kärsit masennuksesta, pointti on hoidon saamisessa eikä hyssyttelyssä.