Sain tänään kuulla, että odottamani vauva kuolee viimeistään pari tuntia syntymänsä jälkeen

Hän oli kaksosen, toinen pojista syntyi terveenä ja on nyt 6-vuotias, reipas eskarilainen. Suru ei katoa ikinä,mutta sen kanssa oppii elämään.

Voimia, eipä tässä muuta voi sanoa..=((

Siunausta perheellenne surussa.

koska täällä ei tehdä rakenneultria normaalitapauksissa, tavallisesti on vain alkuraskauden ultra. Nyt vain kävi niin, että neuvolalääkäri huomasi lapsivettä olevan normaalia vähemmän ja laittoi äitipolille tarkempiin tutkimuksiin. Eikä munuaisia ja virtsarakkoa löydy. :(

ap

Miten lähtö tapahtui? Oliko vauvalla kipuja?

ap

epämuodostuma toisessa kädessä (3 sormea yhteenkasvaneet).



Meille tehtiin ultria usein, koska kyseessä oli kaksosraskaus, mutta meidän pienessä tk:ssa oli ikivanhat laitteet ja liekö lääkärikin jo vanhuudenhöperö, kun ei asiaa huomannut.



Vauva kuoli ihan rauhallisesti, ei kai ollut isompia kipuja. Pieni, pieni enkelimme. Sain pitää häntä sylissä kauan kuoleman jälkeen, se tunti ei häivy mielestäni ikinä.



Mieheni ei meinannut millään kestää pojan menettämistä, ei pystynyt koskemaan häneen enää kuoleman jälkeen ja vieläkin näkee painajaisia siitä päivästä.

Eikö tämä nykypäivän kehittynyt lääketiede osaa vastata tähän ongelmaan mitenkään? Munuaiskonetta, leikkausta?

ihmettelee kuinka tuo ei ole näkynyt ultrassa! Missä päin Suomea raskaudenaikainen seuranta on tällä tasolla?

Voimia.

odottamaan synnytyksen luonnollista käynnistymistä vai keskeytetäänkö raskaus? Voimia ja jaksamista pimeisiin päiviin, halaus tuntemattomalta

ei ole rakenneultraa, jos synnyttäjä ei ole ensisynnyttäjä. Munuaiset ja muut elimet kuitenkin katsotaan niskapoimu-ultrassa. Varmaan teilläkin näin? Ihme, jos ei ole lääkäri silloin huomannut, sehän on jo hoitovirhe. Vaikka ei se teitä varmasti lohduta. Oletko muuten etelä-savosta? Meilläkin meinasi käydä niin että oma ja vauvan henki oli mennä, kun rakenneultraa ei ollut. Istukka oli kohdunsuulla, joka huomattiin vasta yliaikaiskontrollissa (olisi kuulemma huomattu jo rakenneultrassa ja alettu siitä sitten seuraamaan ultrilla tarkemmin).

Suosittelen lämpimästi tekemään kuoleman yhteydessä asiat niin kuin itse toivotte, älkääkä kuunnelko kenenkään "pitäisi" sitä ja "pitäisi" tätä. Olette jo nyt tilanteessa, josta paluuta ei ole, pahimmat hetket ovat edessä, mutta mitä kauniimpia muistoja saatte tuotettua, sitä helpompi on tapahtumia jälkikäteen puida ja mennä eteenpäin.



Lapsen kuolema on pieni maailman loppu, mutta siitäkin selviää vähitellen, itselle aikaa antaen ja itseä hoitaen.

Voimia ja siunausta teille.

Nyt tuli kyllä kyyneleet.

kanssa niin ihanasti. En voi kuvitellakaan, millaista se on ollut. Mutta olen varma, että vauvasi on aina lähellä sinua, vaikka ei enää tässä elämässä.

Mua alkaa taas itkettää kun luen teidän vastauksia...



Keski-Suomesta ollaan, ja täällä tosiaan tulee normaalikäytännöksi ne kaksi ultraa vasta vuonna 2010. Eikä siinä ekassa ultrassa näkynyt juuri muuta kuin sykkivä sydän, ei siitä mitään munuaisia olisi voinut erottaa. Mutta eipä sillä enää ole väliäkään.



En tiedä vielä jatkosta, mietimme sitä miehen kanssa kunhan jaksamme. Luultavasti harkitsemme jossain vaiheessa käynnistystä ellei mitään ala itsekseen tapahtua. Mutta ei ihan vielä. Nyt on vain niin mieli sekasorron vallassa ja tuntuu niin surulliselta kaikki...

ap

Hei!



Onko lapsellanne Potterin syndrooma? Kannattaa googlata hakusanalla Potterin syndrooma, löydät hyvin kauniit suomalaiset sivut.



Olen hyvin pahoillani, että joudutte lapsestanne luopumaan. Meidän lapsemme kuoli kohtuun ja sen voin sanoa, että lapsen kuolemasta ei koskaa selviä, sen kanssa oppii elämään.



Ajatus tuntuu varmasti kamalalta, mutta yritä vielä nauttia ajasta joka teillä on jäljellä yhdessä, ne muistot tulevat tekemään kipeää, mutta myös lämmittävät myöhemmin.



Ja tosiaan toimikaa aivan niinkuin itse haluatte, eri ihmisiä helpottaa eri asiat. Itseäni helpotti lapsen sylissä pitäminen ja valokuvaaminen sekä hautajaisten järjestäminen alusta asti itse.



Kun voimia löytyy kannattaa ottaa yhteys Käpy Ry:hyn, sieltä löydät myös linkkejä vertaistukeen.



Voimia!

Olen myös Keski-Suomesta ja olen kaikissa raskauksissani purnannut täkäläistä ultrakäytäntöä, eli sitä kun suunnilleen ekalla neuvolakerralla ultrataan vain se, että alkio on kohdussa ja sydän sykkii ihan kälyisillä neuvolan laitteilla. Tarkoituksena ilmeisesti se, ettei tuhlata neuvolakäynneistä aiheutuvia resursseja jos äiti ei sitten olekaan raskaana.



Tämä ei tietenkään teitä lämmitä, mutta on ikävää että ollaan näin eriarvoisessa asemassa verrattuna moneen muuhun kaupunkiin. Toivotan teille voimia matkaan, onneksi ainakin omalle kohdalleni osunut henkilökunta Keskussairaalassa on todella empaattista ja osaa toivottavasti auttaa teitä surussanne parhaan taitonsa mukaan.

...raskauden olisi voinut vielä keskeyttää joka varmasti kaikessa kauheudessaan olisi ollut kuitenkin helpompaa kuin tuntea viikkotolkulla lapsen liikkeet, tehdä kaikki ostokset lasta varten (kuten varmaan moni jo rv30:llä on tehnyt) ja odotella jo äitiysloman alkua ihan juuri alkavaksi.

että munuaisia ei ole, olisiko asialle silloinkaan voitu tehdä mitään?