Lue keskustelun säännöt.
Muita joille isä tai äiti on täysin yhdentekevä ihminen?
31.10.2008 |
Minulle isäni on oikeastaan vain rasite. Vanhempani erosivat kun olin pieni, ja isäni ei koskaan päässyt siitä yli. Hän koitti pakolla pitää minua luonaan, pelkäsi kai että muuten en haluaisi. Ihmisenä isäni on fiksu, hyvin toimeentuleva, hauskakin, ja elää terveellisesti. Mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Hän ei koskaan ollut mitenkään isällinen, ei halannut, ei ollut asioistani kiinnostunut. Hän halusi vain itsekkäistä syistä pitää minua luonaan viikonloppuisin ja lomilla. Nykyään en soita hänelle. Hän soittelee, mutta puhelimessakaan en keksi oikein mitään sanottavaa hänelle. En tarvitse häntä, en kaipaa häntä.
Kommentit (19)
Voisiko teillä olla kumminkin vika sinun asenteissasi. Siis tuohan kuulostaa ihan mukavalta isältä. Ei kai kaikki isät vaan hali. Epämiehekästä ehkä.
Kyllä han sinua rakastaa, kun kerran on halunnut olla kanssasi ja nytkin soittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko teillä olla kumminkin vika sinun asenteissasi. Siis tuohan kuulostaa ihan mukavalta isältä. Ei kai kaikki isät vaan hali. Epämiehekästä ehkä.
Kyllä han sinua rakastaa, kun kerran on halunnut olla kanssasi ja nytkin soittelee.
Ja kyllä me ollaan tekemisissä, olen hänelle tietysti ystävällinen ja kohtelias, mutta minulla ei ole mitään syviä tunteita häntä kohtaan. En vaan voi sille mitään.
ap
ja sitten kun äitini kuolee, minua huolestuttaa vain se että hänelle ei saa järjestää liian kalliita hautajaisia. En ala huonon äidin takia velkaa ottamaan, jotta saisin noita-akan hautaan. Painavan kiven voin kyllä haudan päälle tuottaa, jotta akka pysyy kuopassa varmasti.
Mulla on vanhemmat kuolleet. Molemmat olivat ihania ja rakkaita ihmisiä. Tuntuu vaan vaikealta käsittää, ettei joku välitä vanhemmistaan, kun itse ikävöin vanhempiani edelleen lähes päivittäin (kuolemasta on kuitenkin jo vuosia).
"hoitanut" häntä siitä asti kun olin 15v ellen jo aikaisemminkin.....
En enää jaksanut kun menin naimisiin ja tuli omia lapsia.... En jaksaisi yhtään koko ihmistä.....
Näen pari kertaa vuodessa lasten ja hänen itsensä vuoksi... itselle ihan sama vaikken näkiskään........
Ehkä joskus pääsen asiasta yli ja kun lapsetkin kasvaa enkä ole näi väsynyt niin ehkä alan taas välittämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on hyvin samantyylinen ja äitini "sivistynyt juoppo", tekee töitä, omistuasunto, mökki, auto, vene +sun muut,mutta kaikki vapaa-ajat kännissä, tuttu juttu jo ihan lapsuudestani. Sama meno jatkuu lapsenlapsien silmien edessä. .. Kuvittelevat,että raha korvaa rakkauden ja välittämisen..Minulle ihan yhdentekeviä....
Asutaan lähekkäin ja silti saattaa mennä useampi viikkokin, etteivät käy edes mielessäni. Ennen lapsia oli tilanne aivan toisin.
Olen kyseenalaistanut äitini kasvattajana saatuani lapsia. Olen vasta huomannut, että mielestäni hän on minua kohtaan epäreilu. En myöskään pidä hänen tavastaan latistaa minut äitinä ja korottaa itsensä supermummiluokkaan aivan kuin kaikki lasteni osaama olisi hänen ansiotaan.
Olen ehkä tietoisestikin ottanut äitiini etäisyyttä, kun olen vielä 2v ja 3v lasten kanssa kotona, vuosi sitten äiti soitteli vielä päivittäin. Isäni on aina ollut hiukan huono soittamaan ja on työnarkomaani, välit häneen ovat säilyneet entisen laisina.
Palautuukohan tilanne entiselleen? Toivottavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on äiti, joka teki parhaansa vaikka teki kyllä suuriakin virheitä, ja hänen kanssaan olen läheinen. Ja isä, joka oli pikkulapsena minulle tosi tärkeä, kunnes alkoholisoitui, ja muuttui henkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseksi koko perhettä kohtaan. Suren yhä hänen "menetystään" ja vaikka emme juuri ole tekemisissä, ei hän voi koskaan olla minulle yhdentekevä.
Minä taas haluaisin, että välit vanhempiin (tai lähinnä äitiin) olisivat hyvät. Olivatkin ennen kuin sain lapsen. Lapsen saatuani äidistä ei ollut mihinkään, vaikkakin kylillä huuteli miten on "supermummo" ja tekee sitä ja tätä lapsen kanssa ja kuinka ruhtinaalliset välit tyttäreensä on. Totuus on se, että lyö luurin korvaan soittaessani (koska lapsi huutaa), ollaan tavattu ehkä viitisen kertaa viimeisen vuoden aikana. "Supermummo" taisikin olla enemmän kiinnostunut vieraista miehistä ja viinasta, kuin lapsenlapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on apuna lastenhoidossa jos emme miehen kanssa pääse hakemaan hoidosta; mutta noin muuten ei ole mitään yhteistä. Isääni ei ole edes sitä vähää yhteyttä; näemme jouluna ja lasten synttäreillä.
isääni lähes kahteenkymmeneen, sain tiedonkin hänen kuolemastaan lakimiehen kautta, enkä edes kutsua hautajaisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen häntä oikeastaan vaan jonain ihmisenä, joka sattuu asumaan äitini kanssa. Olemme yhteydessä ainoastaan äitini kautta, kun hän "lähettää terveisiä" jommaltakummalta toiselle (todellisuudessa mitään terveisiä ei ole koskaan lähetetty). Viimeisen viiden vuoden aikana isäni on soittanut minulle olosuhteiden pakosta kahdesti, molemmilla kerroilla hän on esitellyt itsensä etunimellä puhelimessa. Myös matkoilta lähetetyissä postikorteissa on allekirjoituksena tyyliin "Äiti ja Pekka". Ihan biologinen isä on kuitenkin kyseessä. ;)
Taustalla on lapsuuden/nuoruudenaikaista henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa, lupausten pettämistä, ivallisuutta ym., minkä vuoksi tuon ikäpolven miesten (mm. apen) kanssa kommunikoiminen on edelleen minulle vaikeaa. Omalla kohdallani asia ei ole enää korjattavissa isäni kanssa, mutta suren välillä sitä, ettei lapsillani ole parempaa vaaria äidinisänään.
onko teillä sisaruksia? Ovatko vanhempienne ja sisarustenne välit yhtä viileät ja kuinka on teidän ja sisarustenne väliset suhteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko teillä sisaruksia? Ovatko vanhempienne ja sisarustenne välit yhtä viileät ja kuinka on teidän ja sisarustenne väliset suhteet?
On yksi sisarus, hänellä on käsittääkseni läheisemmät (joskaan eivät kuitenkaan erityisen läheiset) välit isään. Syy ehkä siinä, ettei isän kova kuri osunut niin kovasti aikanaan häneen, koska hän oli aina "helppo" ja kiltti lapsi, joka pyrki miellyttämään.
Sisarussuhteemme on OK, tulemme hyvin toimeen muttemme ole ylimpiä ystäviä.
Joutui tosin luopumaan suunnitelmistaan, kun paljastui että poliisi seuraa hänen tietokonettaan reaaliajassa. Lisäksi poliisi oli asentanut kameran tän tyypin tietsikan näytön sisään. Aika hurjaa.
Vanhempani asuivat yhdessä, mutta äiti kasvatti minut. Isä ei osallistunut hoitooni. Olin jo lapsena aivan varma, ettei isä rakasta minua. Ei me osata mistään keskutella. En uskaltaisi esim. halata isääni. Käytän häntä hyväkseni kun haluan lasten hoito apua. Muuten hän on yhden tekevä, mutta haluan että lapsillani on isoisä. Äitini on myös yhdentekevä, koska on kuollut jo aikaa sitten.
Harvoin enää äitiäni muistelen. Enkä häntä kaipaa.
Äitini kanssa välit ovat totaalisen poikki, hä'nen typerän pitkäkestoisen käyttäytymisen vuoksi.
Isä taas on niin saatanan tumpelo sosiaalisesti, että en kestä sellaista, joka ei mitenkään osoita välittävänsä lapsistaan.
Ei soita silloin kun on hätä suurimmillaan eikä ymmärrä mitään nykyelämästä. Meillä ei muutenkaan ole mitään keskusteltava, kun ei vain ole.
Kerran vuodessa pistä syntymäpäivä kortin ja tkstarin isänopäivänä, muuta ei jaksa/viitsi.
Tyttöystävien vanhemmat ovat aina olleet tärkeämpiä ja he ovat pitäneet minua huomattavasti enemmän omina lapsinaan kuin omat vanhempani. Tyttöystävien vanhemmat ovat edes jollain tavalla "rakastaneet" ja huomioineet minut.
joista kaksi on tekemisissä äitimme kanssa silloin tällöin
onko teillä sisaruksia? Ovatko vanhempienne ja sisarustenne välit yhtä viileät ja kuinka on teidän ja sisarustenne väliset suhteet?
ei olla oltu missään yhteyksissä viitentoista vuoteen, eikä ole ikävä ollut puolin eikä toisin