olenkohan mä masentunut vai vaan väsynyt?

Kun mikään ei tunnu miltään. Mulla on uhmaikänen ja pieni vauva kotona. En jaksa leikkiä lapsen kanssa ja vauvakin valittaa ihan liikss välillä. Tekis vaan mieli nukkua. Olis kiva kyllä lähtee lasten kanssa ulos päivisin, mutta se on niin pirun vaikeeta uhmiksen kanssa, et on helpompi vaan oikeesti olla himassa. Vaikka mä kuinka rakastan lapsiani, välillä tuntuu et päivän parhaat hetket on ne kun ne on nukkumassa. Mies on aina töissä 7-18 ja sit onkin jo pienemmän nukkumaanlaittopuuhat edessä. Eipä juuri nähdä enkä mä tiiä onko se vähäkin liikaa, ku ei tunnu kauheen hyvin menevän. Ahdistaa.