Nyt 25-30 vuotiaat aikuiset muistelevat lämmöllä äitiäni, koska
hän oli heidän perhepäivähoitajansa, kunnes he menivät ekalle luokalle kouluun. Moni oli meillä hoidossa aikaisesta aamusta ilta kuuteen. He ovatkin tulleet aikuisina juttelemaan, että miten muistavat lapsuutensa meillä.
Yksikin sanoi, ettei muista juuri mitään omista vanhemmistaan, koska olivat yrittäjinä kiinnostuneita työllään rikastumisesta eivätkä omista lapsistaan -näin hän koki asian olevan. Onneksi hän sai turvallisen aikuisen mallin äidistäni, vaikka tällä yhdelläkin oli vaikea murrosikä, kun vanhemmat eivät välittäneet silloinkaan. Meni aikaa, että pystyi käsittelemään asiaa ja käy vieläkin äitini luona kahvittelemassa... sanoo, että äitini oli hänen pelastuksensa. Nyt hänellä on jo omia lapsia...
Kommentit (4)
vai omissa ajatuksissaan ja kiinni työssään. Tässä se oli äitisi, joka huomasi lapsen.
Olin hänen hautajaisissaan kymmenisen vuotta sitten. Ja tyttärensä häissä parikymmentä vuotta sitten. Myös siskoni pph:n perheestä on tullut perheystäviä.
Mutta on minulla silti hyvät välit vanhempiinikin enkä tunne olleeni mitenkään vanhempieni "heitteille jättämä". Pph on ollut yksi turvallinen aikuinen omien vanhempieni lisäksi, mutta ei hän heitä ole korvannut.
kotona olisikin saanut omien vanhempien kanssa viettää aikaa.
Olen omille lapsilleni kotiäitinä, koska haluan olla itse se tärkein aikuinen heille =)