Oliko sinulla vaikeaa anopin suhteen kun sait 1. lapsesi?

Exän äiti oli ihana ihminen.

Mitä, onko mun miehellä toinenkin vaimo?

Lapset rakastavat sitä kälättäjää, joten ei auta kuin purra hampaita yhteen. Mies ei sen jutuista enää välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On suositellut mulle sitä samaa taktiikkaa, mutta olen sen verran "herkempi" etten aina onnistu.



Kyllä sitä oppii elämään ilkeän ihmisen kanssa. Lasten etu menee ekaksi, joten koskaan en anoppia niiden kuullen hauku. Joskus tietenkin asian tajuavat, mutta vasta vanhempana. Silloin voivat jo vetää omiakin johtopäätöksiä.

kiitokseksi ensimmäisestä lapsenlapsesta ja siitä että olimme tehneet hänestä mummin. Ja on ollut mukava yhä edelleenkin:-)

Mutta purin vaan hammasta yhteen, enkä alkanut riitelemään.

Esim. kun vauva/taapero alkoi itkemään satutettuaan itsensä. Otin tietenkin syliin ja lohdutin ja annoin siinä itkeä rauhassa. Anoppi otti aina lapsen sylistäni omaan syliin ja alkoi hyssytämään ja naurattamaan lasta. Tuntui tosi pahalta kun lapsi revitään omasta sylistä pois.

ja anoppi kommentoi ekana että "onhan niitä keinoja millä siitä pääsee eroon"... =/ toki oltiin kaikki alkushokissa (me kyllä miehen kanssa tiedettiin, että voi tulla kun sillä linjalla oltiin, että tulee kun tulee), mutta silti tuo oli asiatonta ja mies siitä herneen veti nenäänsä ja tietty minäkin!

sen jälkeen oli ehkä hetken kiusallista olla anopin seurassa, mutta ei enää sitten... meillä nykyisin todella hyvät välit! =)

ja kovin rakas on tämä meidän esikoinen, jonka "hävittämistä" anoppi ensin ehdotti! =)

aina tuli siihen silittämään vauvaa tai korjailemaan asentoa kun tämä imi. Anoppi on ihan mukava mutta tosi rasittava.

Pientä ilkeilyä oli jo ennen esikoisen syntymistä, mutta asiat paheni esikoisen ollessa vauva. Sitä ilkeilyn määrää ei voi edes sanoin kuvailla. Esikoisen syntymästä on 20 vuotta aikaa ja koko ajan on mennyt pahempaan suuntaan. Anoppi on ilkeä myös tytöillemme, eikä meidän nuoriso halua enää mummonsa luona käydä ollenkaan.

..ei oo koskaan ollu hänen kanssaan ongelmia, enkä usko, että ihan heti tuleekaan. <3

..kyllä vain ja jatkuu edelleen. Anoppi hommasi kotiinsa häkkisängyn, sitterin ym. vauvan tarvitsemat tavarat ennen kuin me olimme mieheni kanssa niitä hankkineet edes omaan kotiin. Ei puhunut meille asiasta mitään ja teki hyvin selväksi että emmehän me lapsista mitään tiedä.

Kun poika oli 1kk anoppi äkkäili kotonaan kun olimme kuulemma "unohtaneet hänet" koska emme olleet käyneet heillä kylässä. Anoppini asuu aivan naapurissa enkä ymmärrä mikseivät he voi käydä meillä katsomassa vauvaa. Nyt hän on minulle vihainen kun kaikki vauvan sängyt ja muut on käyttämättä heillä. Lapsemme on kuitenkin vasta 5kk enkä ole valmis viemään häntä vielä yöhoitoon. Jatkuvaa painostusta vauvan syntymästä alkaen....en voi enää sietää koko ihmistä.