Maksatko lapsellesi koetuloksista?

Meidän esikoinen on kolmannella luokalla ja hyvin menee koulu. Siitä huolimatta palkitsen koetuloksista niin että täysistä pisteistä saa 2 € ja täydet miinus kolme pistettä tuo 1 €.



Lapsi on tosi iloinen koetuloksistaan ja myös rahapussin pullistulisesta. Hän säästää rahansa hakkiakseen myöhemmin jotain kivaa isompaa.



Minusta tässä tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla sillä rahankäyttöäkin ja säästämistä on harjoiteltava jo lapsena jotta se sitten isona sujuu.

Lapset käyvät koulua itseään, eivät minua varten ja kumpikin tuntuu onneksi ymmärtävän sen. Hyvät numerot ovat itsessään palkinto.

Näin oli omassa lapsuudenkodissani.

Keväällä lukuvuoden päättyessä on ollut tapana mennä yhdessä ravintolaan syömään.

En tosin usko, että tokaluokkalainen vielä kykenee ymmärtämään asiaa kovin hyvin. Ja moni murkku ei kyllä pysty siinä myllerryksessä ajattelemaan, että koulumenestys olisi tärkeää oman itsensä ja tulevaisuutensa vuoksi. Ja vaikka pystyisikin, niin sosiaalinen paine ja monet muut tekijät vaikuttavat siihen, että opiskelu ei oikein tunnu kovin tärkeältä asialta. Mulle palkinto hyvästä numerosta oli lähinnä vanhempien ylpeys, mutta ei sekään saanut minua kovin yritteliääksi murkkuikäisenä. Pieni rahallinen korvaus olisi voinut auttaakin..

Mä en ymmärrä miksi lapsia ei voisi palkita hyvin tehdystä työstä jotenkin. Palkinnon voi miettiä lapselle sopivaksi, sen mukaan mikä on lapselle tärkeää. Meillä ainakaan ekaluokkalainen ei juuri rahaa arvosta, joten hyvästä koulumenestyksestä ja käyttäytymisestä voisimme ostaa hänelle pienen lahjan. Ei palkkion tarvitse liittyä aina yhteen kokeeseen, vaan voi käsitellä yleistä koulumenestymistä ja käyttäytymistä. Lapsen täytyy tuntea, että myös epäonnistuminen on sallittua ja kaikessa ei voi olla täydellinen tai edes hyvä..

Sama tarkoitushan on esim. koulun jakamilla stipendeillä.

En ole maksanut enkä aio tulevaisuudessakaan maksaa. Lapset ovat lahjakkaita ja fiksuina tajuavat opiskelevansa omaa tulevaisuuttaan varten ja oivalsivat tämän ihan pienenä.



Vanhempi on yläkoulussa ja nuorempi vitosella ja pärjäävät loistavasti. En usko rahan tuovan mitään lisäarvoa heidän opiskelumotivaatioonsa koska se on ollut kohdallaan koko kouluajan.



Lapset ovat tehneet aina läksynsä oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Lapsilla ei ole mitään ongelmia koulutyössään missään oppiaineessa. Olen todella kiitollinen lahjakkaista lapsistani sillä tiedän ettei kaikilla lapsilla ole asiat yhtä hyvin.



Monissa perheissä taistellaan oppimisvaikeuksien ja motivaation puutteen kanssa, näitä tapauksia on tuttavapiirissä ja lasten luokkakavereissa.



Toivon että lasteni taival jatkuu yhtä suotuisissa merkeissä kuin tähänkin asti.

Voin antaa rahaa muuten mutten maksa palkkaa koulunkäynnistä ja kokeista. Tämä on sellainen periaatekysymys josta on turha jankata, ihmisten moraali ja arvot poikkeaa toisistaan kovin paljon ja kiistely ei johda mihinkään.

Yhdellä lapsella oppimisvaikeuksia, 3 lapsista taas saa kymppejä lukematta. Olisi hiukan epäoikeudenmukaista antaa koko ajan rahaa toisille kun eivät edes lue kokeisiin. Yksi ei saisi sitten koskaan, vaikka kuinka puurtaisi.

Mutta toisaalta herättäisi närää jos 1 saisi rahaa huonommasta numerosta.



Mutta jos tilanne olisi toinen ja kaikki olisivat tasavertaisia aineissa, en maksaisi sittenkään. Olen nähnyt tapauksen, missä lapsi lopetti kokonaan lukemisen kun ei yltänyt kiitettäviin. Nyt sille saa maksaa jo siitä, että viitsii lähteä kouluun.



Mutta jokainen perhe tavallaan.

kyllä varmaan isompina jotain kannustimia saatan käyttää

Kympistä saa 10 euroa ja kiitettävästä tai sanakokeen kympistä saa 5 euroa.



Viikkorahaa saa 2 euroa edellyttäen, että siivoaa huoneensa.



Tuntuu motivoivan lasta kovasti ja minusta on hienoa, että lapsi huomaa, että koulumenestyksen eteen kannattaa tehdä töitä ja että tehty työ kantaa hedelmää (hyviä tuloksia ja oppimista).



Erityisesti englannin kanssa oli alkuun vaikeuksia ja edelleen tarvitsee siinä apua (luetaan yhdessä), mutta kokeista tulee kuitenkin kymppejä. Edelleenkään ei niin tykkää englannista, mutta asenne on kuitenkin muuttunut huomattavasti positiivisemmaksi.



Välillä lapsi on vähän huolissaan siitä, että hänen hyvät numeronsa tulevat minulle liian kalliiksi, mutta olen käskenyt hänen lopettaa sellaisen miettimisen. Minä hoidan raha-asiat ja hän kouluasiat. Minusta koulutyö on tärkeää ja siksi olen valmis panostamaan siihen sekä rahaa että aikaa, vaikka vastuu koulunkäynnistä on tietenkin lapsella.



Jos jotain harmittaa meidän käytäntö, niin sitten harmittaa, ei me sitä surra. Tämä toimii meillä ja hyvä niin.

Johti siihen että lapsi ei uskaltanutkaan näyttää kokeitaan kotona kun oli saanut mielestään liian huonoja numeroita. Asiaa piti puida loppuviimeksi opettajankin kanssa. Joten sanottiin että kun parhaasi teet niin hyvä.

aiheuttaa sen, että ei uskalleta näyttää huonosti menneitä kokeita. Vaan, että yleensä se asenne, että aina tarvitsee onnistua ja epäonnistuminen on paheksuttavaa.



Minä siis maksan hyvistä numeroista, mutta kuitenkin aina korostan, että tehty työ ja oppiminen on tärkeämpää kuin itse numerot.



Minulle ei lapsena maksettu hyvistä numeroista, mutta huonoista mäkätettiin ja se johti huonojen numeroiden salailuun (mikä tietysti tuli kuitenkin ilmi aikanaan). Toinen mistä en tykännyt, oli vertailu pärjääviin sisaruksiin.

t. Kympin oppilas, joka sai ilonsa siitä että oli hyvä ja nautti myös uuden oppimisesta. Edelleen pidän opiskelusta aikuisenakin.



Motivaatio on kestävämpi kun se löytyy sisältä. Ei motivaatiota voi ostaa kuin hetkellisesti. Mielstäni se opettaa vain mittaamaan KAIKEN rahassa. Siihenkö pyritte?

jos joku maksaa.

Mutta surullisia tarinoita tästä on nähnyt ihan liikaa, mihin se johtaa.

Mutta voi se mennä hyvinkin.



Sitä en tiedä, auttaako raha oppimiseen, koska lapsi oppii äkkiä lukemaan tärpit, millä saa hyvän numeron. Eri asia on, sisäistääkö asian, mikä olisi tärkeämpää.

Toinen asia on, että lapsen olisi hyvä tajuta se, että riittää kun parhaansa tekee ja on lukenut. Jos ei nyt onnistunut kympin arvoisesti niin riittää kun teki parhaansa.



Onhan asia niin, että kaikki ei voi olla kympin oppilaita ja vanhempien pakonomainen lahjominen, että oma lapsi saisi aina kiitettäviä, voi vääristää lapsen kuvaa siitä, minkä takia opiskellaan.

No ei ihme että ihmiset valittaa kun kaikki on niin kallista kun jo tuollaisesta lapsille maksetaan 5 € ja 10 €. Ikävää että lapsesi käy koulua vain rahan takia. Maksatko seuraavaksi 50 € jos lapsi ei juo alkoholia, 100 € jos harrastaa kerran viikossa liikuntaa? Mikset löydä muuta tapaa kannustaa lastasi kuin raha?

Kympistä saa 10 euroa ja kiitettävästä tai sanakokeen kympistä saa 5 euroa.

Viikkorahaa saa 2 euroa edellyttäen, että siivoaa huoneensa.

Tuntuu motivoivan lasta kovasti ja minusta on hienoa, että lapsi huomaa, että koulumenestyksen eteen kannattaa tehdä töitä ja että tehty työ kantaa hedelmää (hyviä tuloksia ja oppimista).

Erityisesti englannin kanssa oli alkuun vaikeuksia ja edelleen tarvitsee siinä apua (luetaan yhdessä), mutta kokeista tulee kuitenkin kymppejä. Edelleenkään ei niin tykkää englannista, mutta asenne on kuitenkin muuttunut huomattavasti positiivisemmaksi.

Välillä lapsi on vähän huolissaan siitä, että hänen hyvät numeronsa tulevat minulle liian kalliiksi, mutta olen käskenyt hänen lopettaa sellaisen miettimisen. Minä hoidan raha-asiat ja hän kouluasiat. Minusta koulutyö on tärkeää ja siksi olen valmis panostamaan siihen sekä rahaa että aikaa, vaikka vastuu koulunkäynnistä on tietenkin lapsella.

Jos jotain harmittaa meidän käytäntö, niin sitten harmittaa, ei me sitä surra. Tämä toimii meillä ja hyvä niin.

Otatteko myös työpaikalla lahjuksia vastaan?

lapsilla ja nuorilla on paljon ongelmia, vanhemmilla on kasvatus täysin hakoteillä. Ostetaan lapselta koetuloksia rahalla ja ei edes tajuta sen olevan moraalisesti väärin.



Ei ihme Suomi on hunningolla. Tämä on vain yksi asia, pisara meressä mutta niistä pisaroista se meri koostuu.



Meno on aivan sairasta.

teetkö sinä ilmaiseksi töitä?

Nykyään itse alkaa lukemaan jo viikkoa aikaisemmin kokeisiin. Aikaisemmin luki päivää ennen ja sai 8 ja oli ihan tyytyväinen siihen. Nyt yrittää että saisi kiitettävän. Tai ainakin oletan niin koska pyytää minua kyselemään koealueesta.

Meillä sen sijaan niin fiksu lapsi että tajuaa että välitämme hänestä vaikka joskus tulisi huonompi numerokin. Jos lapsi pelkää näyttää kokeita vanhemmille, tai jos lapsi ottaa paineita siitä että pitäisi olla täydellinen, On syytä katsoa peiliin ja miettiä mistä se johtuu! Ei TODELLAKAAN siitä että lapsi saa kymmenen euroa kiitettävästä koenumerosta!!!

Otatteko myös työpaikalla lahjuksia vastaan?

Jos nuorelle tulee paineita siitä että ei saa kiitettäviä numeroita. Syy on kyllä koti-oloissa ja kasvatuksessa---> Ollaan todettu lapselle että vain kiitettävät kelpaa ja hoetaan että odotetaan vain parasta. Ei olla näytetty että välitetään muutenkin kuin vain silloin kun tulee kiitettäviä!

Meillä myös lapset saa palkkion hyvästä numerosta. Mutta muistamme myös kehua häntä kuinka hyvin on mennyt esim. matematiikassa jossa on vähän huonompi ja autamme parhaamme mukaan. Olen myös kertonut että joku toinen on hyvä kielissä ja joku toinen on hyvä matematiikassa. ei kaikissa aineissa tarvitse "loistaa" vaan riittää kuin tekee parhaansa.

teetkö sinä ilmaiseksi töitä?

Nykyään itse alkaa lukemaan jo viikkoa aikaisemmin kokeisiin. Aikaisemmin luki päivää ennen ja sai 8 ja oli ihan tyytyväinen siihen. Nyt yrittää että saisi kiitettävän. Tai ainakin oletan niin koska pyytää minua kyselemään koealueesta.

Meillä sen sijaan niin fiksu lapsi että tajuaa että välitämme hänestä vaikka joskus tulisi huonompi numerokin. Jos lapsi pelkää näyttää kokeita vanhemmille, tai jos lapsi ottaa paineita siitä että pitäisi olla täydellinen, On syytä katsoa peiliin ja miettiä mistä se johtuu! Ei TODELLAKAAN siitä että lapsi saa kymmenen euroa kiitettävästä koenumerosta!!!

Otatteko myös työpaikalla lahjuksia vastaan?

työ tulee tehdä hyvin, vaikka ei ylimääräistä tulisikaan.

Työnantajat voi olla ihmeissään kun kullanmurunne sanoo, että "mää en nyt viitsinyt tehdä tätä kovin siististi kun et maksa ylimääräistä. Teen vasta sitten kun saan ylimääräisen satkun siitä, että teen työn hyvin".

Minua se ainakin kannusti lukemaan. Se osoitti, että vanhempani todella välittivät siitä millaisia numeroita kotiin kannetaan. Itselläni ei ole vielä kouluikäisiä lapsia, mutta varmasti ylemmillä luokilla alan palkitsemaan hyvistä numeroista.

että koko vuoden tulos koostuu yksittäisistä kokeista. Stipendi on todennäköisesti esim. 100 euroa, eikö ole mielekästä arvostaa joakoista koetta esim 1 €:lla, joista vuoden mittaan koostuu tuo 100 €:a.

Stipendissä on vain se vika, että vain voittaja palkitaan, ei tasaisen hyvää puurtajaa joka jää kakkoseksi. Mieklestäni stipendi tyypipne ajattelu luo pakonomaista voittamisen painetta.

Jos taas vanhemmat aikovat antaa"stipendin" kerran lukukaudessa lapselleen, niin eikö ole mielekkäämpää seurata koulumenestysä joka kokeessa joiden perusteella kuitenkin tuo"stipendi" syntyy.

Itse taas en ymmärrä miksi lapsille pitäisi antaa viikkorahaa ilman mitää vastinetta. Olis vstine sitten kotityöt tai koulmenestys, niin se on mielestäni parempi, kuin että täysin ilman vastinetta "lahjotaan lasta".

Summat ja se mistä euron tai kaksi saa on sitten jokaisen tapauskohtaisesti itse päätettävä ja kyllä siinmä variaatioita löytyy kaikille hyväksyttäväksi järjestelmäksi.

Tottakai osa kotitöistä ja koulumenestyksestä tulee tehdä ilman palkintorahaa, mutta palkita voikin hkeskemääräistä paremmasta suorituksesta ja palkkia esim. sen mittainen että sillä ansaitaan viikkorahat. No kuten kirjoitettu, palkitsemistapoja on monia ja kaikille löytyy oma versionsa.

En ole maksanut enkä aio tulevaisuudessakaan maksaa. Lapset ovat lahjakkaita ja fiksuina tajuavat opiskelevansa omaa tulevaisuuttaan varten ja oivalsivat tämän ihan pienenä.

Vanhempi on yläkoulussa ja nuorempi vitosella ja pärjäävät loistavasti. En usko rahan tuovan mitään lisäarvoa heidän opiskelumotivaatioonsa koska se on ollut kohdallaan koko kouluajan.

Lapset ovat tehneet aina läksynsä oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Lapsilla ei ole mitään ongelmia koulutyössään missään oppiaineessa. Olen todella kiitollinen lahjakkaista lapsistani sillä tiedän ettei kaikilla lapsilla ole asiat yhtä hyvin.

Monissa perheissä taistellaan oppimisvaikeuksien ja motivaation puutteen kanssa, näitä tapauksia on tuttavapiirissä ja lasten luokkakavereissa.

Toivon että lasteni taival jatkuu yhtä suotuisissa merkeissä kuin tähänkin asti.

että asioista on tosiaan turha jankata. Ihmettelen itse asennetta, jonka mukaan lapsille opetetaan jo lapsesta että on itsestään selvää , että joku (vanhemmat) mantavat ilmaiseksi rahaa. Oikeassa aikuisten elämässä tätä vastaasosiaalitoimisto ja meidän kaikkien yhteiset verorrahat. Rahan on oltava jollain lailla vastikkeellista, se ei saa olla ilmaista.

Uskokaa kun sanon, että tätä koitettiin Neuvostoliitossa maailman suurimmassa ihmiskokeessa ja lopputulos oli huono.

Toki tietyt asiat ovat itsestään selvyyksiä, kuten se että hieman suuremmasta ponnistelusta pitäisi ihanneyhteiskunnassa saada hieman suurempi palkkia, ei niin että kaikille sama itsestään selvyytenä, oli asian eteen tehnyt paljopn tai vähän töitä.

Muistutan ja varoitan tuosta kommunismin kokeilusta joka on todettu ideana hyväksi, mutta tappaa kaiken yrittämisen ja kasvattaa läpeensä mädän yhteiskunnan ja yksilöt.

Voin antaa rahaa muuten mutten maksa palkkaa koulunkäynnistä ja kokeista. Tämä on sellainen periaatekysymys josta on turha jankata, ihmisten moraali ja arvot poikkeaa toisistaan kovin paljon ja kiistely ei johda mihinkään.