Maksatko lapsellesi koetuloksista?

6 arvosanoista. keskivertoa paremmista voi hieman palkita ja esim kiitettävistä voi palkita ehdottomasti.

Näin s menee työelämässäkin jos teet kaiken työsi kiitettävästi, voit muutamassa vuodessa olla esimiesasemassa ja saada parempaa palkkaa. Vaikka et olisikaan esimiesasemassa, niin parempaa palkkaa ainakin.

Palkita pitääkin keskivertoaparemmasta tuloksesta.

Itse pelkään että työelämässä ei ollakaan tajuttu, että tekemällä työnsä kiitettävästi on syytä tulla palkituksia, sitä voi vaatia ja siihen tulee pyrkiä ja sen tulee kannustaa.

Tätä vartenhanon tulospalkkaukset.

Eniten huolestuttaa se, että kun tätä ei ymmärretä, niin työ tehdään keskinkertaisesti. Siitä tulee työelämässä kaikille pahamieli.

työ tulee tehdä hyvin, vaikka ei ylimääräistä tulisikaan.

Työnantajat voi olla ihmeissään kun kullanmurunne sanoo, että "mää en nyt viitsinyt tehdä tätä kovin siististi kun et maksa ylimääräistä. Teen vasta sitten kun saan ylimääräisen satkun siitä, että teen työn hyvin".

ehdottomasti aion maksaa, kun se aika koittaa. Tietysti, jos lapsi saa luonnostaan kymppejä, niin sittenhän ei tarvitse maksaa. Mutta mitä huonompi motivaatio lapsella on koulunkäyntiin, sitä enemmän aion maksaa.

Meillä kyllä maksetaan, lapet 6 ja 3 luokalla, täys 10 tulee 10 € ja 9-8 annetaan 5 €.

Lapset ovat aina meillä itse olleet ahkeria lukemaan kun koe tulossa, ja maksu on tarkoitetu heille ns kannustimena että he huomaa että hei, kun lukee tulee hyvä numero ja sitte saa vähn rahaakin !!



rahoilla lapset sitten ostelevat jotain leikkikaluja jne, viikkorahaa meillä ei ole käytössä.

ja normaalikokeen kiitettävästä 50 euroa.

Kannustaa lapsia lukemaan.

ehdottomasti aion maksaa, kun se aika koittaa. Tietysti, jos lapsi saa luonnostaan kymppejä, niin sittenhän ei tarvitse maksaa. Mutta mitä huonompi motivaatio lapsella on koulunkäyntiin, sitä enemmän aion maksaa.

Vanhemmalla lapsellamme on oppimisvaikeuksia ja olemme koko perhe innoissamme jos kokeesta tulee 8 ja silloin toki myös sanallisesti kehumme lasta ja annamme sen pari euroa. Lapsi on myös itse innoissaan onnistumisestaan. Emme kuitenkaan tee suurta numeroa siitä, jos koenumero on huono, sillä tiedämme lapsen olevan tunnollinen ja ahkera puurtaja, mutta aina se ei näy koetuloksessa. lapsi uskaltaa näyttää ne huonommatkin tulokset kotona.



Nuorempi lapsista on näitä "välkkyjä", jotka hoksaavat asioiden syy-seurausyhteyksiä helposti ja muistaakin asiat helposti, ja hänelle maksetaan vasta kun hänkin on saanut poikkeuksellisen hyvän numeron, eli kympin.



Maksu on kuitenkin lisäkiitos, kehumme ja olemme tuloksista ylpeitä muuten. Ja lapset tietävät, että äidin lempihokemat on "se riittää, että tekee niin hyvin kuin pystyy" ja "aina ei voi onnistua, ei se haittaa".

itsestään selvyytenä. Tai kun pidätte itsestään selvyytenä koulunkäyntiä.



Entäs jos kouluarvosanat ovat 5 luokka ovatko ne itsestään selvyyksiä, tai jos sama kaveri ryhdistäytyy ja saa arvosanoja 9 huitteillla. Molemmat siis itsestään selvyyksiä, eli ovat siis itsestään selvyyksiä => ovat samanarvoisia.



Entäs jos löapsi jättää nuo itsestään selvät kotityöt tekemättä, pitääkö silloin jättää itsestään selvät viikkorahat maksamatta.



Hassua jos itsestään selvät kotityöt saa jättää tekemättä, mutta samalla maksetaan itsestään selvät viikkorahat.



Jos taas nämä itsestään selvyyden ovat sidoksisa toisiinsa, niin eikös olisi mielekästä pitää jonkinlaista ryhtiä ja tehdä selvät pelisäännöt miten nämä "itsestään selvyydet" laukeavat, eli roskien viemisestä 0,2 € ja kiitettävästä koearvosanasta vaikka 3 €.



Muuten ollaan taas sellaisella harmaalla alueella että kukaan ei tiedä, että tuliko nuo itsestään selvyydet nyt sitten toetutetua.



Jokaisen luulisi tietävän, että jos ei ole selviä sääntöjä, jokainen yrittää saada pari euroa enemmän viikissa hieman pienemmällä työllä.



Siinä opetetaan jälkikasvu ns. sluibaamaan, eli tekemään sen mitä jokaiselle miehenalulle opetetaan armeijassa. Sluibaaminen on siis sitä, että koitetaan näyttää ahkeralta ja kun ei kiinnosta niin ollaan mahdollisimman pois näkyvistä, sitten kunon jotain jaettavaa, niin ollaa taas niin ahkeran oloista ja että kyllä minä tein vaikka mitä.

Työntekoon pitää kannustaa ja hyvästä työnteosta pitää kannustaa. Siksi minä maksan sen mukaan, paljon lapsi tekee kotitöitä tai kuinka ahkera hän on koulussa.



En ole hyvinvointivaltion kannalla, jos ihminen on työkykyinen. Enkä sen kannalla, että kotona saa sluibata.

Ihanko te olette tosissanne? Opetatte lapsillenne, että raha on maailman tärkein asia ja kaikesta tekemisestä pitää saada rahaa, ihan kamalaa. Minusta se on itsestään selvää, että lapset hoitavat omat hommansa (=koulu), ei siitä mitään tarvitse maksaa. Aikuiset käyvät töissä, että voivat elättää lapsensa. Ja lapset käyvät koulua ja voivat sitten joskus mennä palkkatöihin.



Ja jos joskus alentuisin lastani lahjomaan koulunkäynnissä, lupaisin esim. yhteisen metsäretken, elokuvakäynnin tai peli-illan.



On niin näppärää, kun vanhempi voi hoitaa lapsen kavatuksenkin rahalla, ei tarvitse vaivata itseään sen enempää. Oikeasti, jos lapsi on tasapainoinen ja perheellä on arvot kohdallaan, opiskelevat lapset ihan mielellään. Lapsi on luonnostaan utelias ja innokas oppimaan uutta.



Niin ja eräässä tuttavaperheessä monta lasta ja maksavat myös lapsille koenumeroista. Yksi kerää rahaa koko ajan, toiset vaihtelevasti ja yksi ei saa oikein koskaan. Eikä kyse ole yrittämisen puutteesta, vaan resursseista. Joku lapsi vaan kykene koskaan saamaan niitä kymppejä vaikka mitä tekisi. On sitten hieno elämänalku sille lapselle, joka ei koskaan saa kiitettäviä. Oppii jo pienestä pitäen kuinka huono on. Tai on nyt jo oppinut, omaa todella huonon itsetunnon verrattuna näihin muihin. Miettikää nyt vanhemmat oikeasti mitä olette tekemässä!

Voisin maksaa miehelleni tenttituloksista ja lähinnä siitä, että saisi tentit tehtyä. Täytyykin ehdottaa hänelle, että gradusta tulisi vaikka 100 euroa :-).



Opiskelee kiireisen työn ohella ja nyt opinnot tökkivät...

Toki olivat hyviä ja mietittäviä argumetteja, mutta jos asia olisi näin yksinkertainen olisi kyse mielikuvituksen puutteesta. Ensinnäkin raha on oikeasti yksi maailmantärkeimmistä asioista, se on yksioikoisen selkeä ja toistaiseksi ainoa selkeästi ja yleisesti hyväksyttä menetelmän asioiden mittaamiseen monessa tilanteessa.

Toki palkitseminen voi olla muutakin kuin rahaa, juuri mainitseit yhteiset peli-illat jne. Ihan hyvä sekin lienee toimiva malli. Meillä päin vaan ne ovat niitä itsestään selvyyksiä, joita en pidä mitenkään koulöunkäyntiin rinnasteisina.

uskon myös että suurin osa lapsista haluaa palkitsemiseksi jonkin rahan, varsinkin jos rahaa ei muuten ilmaiseksi jaeta lapsille. Olisivat muuten ilman minkäänlaista rahaa, eikä lapsilla olisi esi. varaa puhu kavereiden kanssa puhelimessa, satikka edes ostaa sellaista kapistusta. No ehkä tulevaisuudessa kesätöistä saisivat raavittua kasaan, mutta yhteisillä peli-illoilla ei kännyköitä osteta, eikä niillä puhuta.

Tok imuustakin pitää paljkita kuin koulusta. Koulussa huono voi sitten olla parempi niissä muissa asioissa jne. eli se onkin vanhempien kasvatuksen vaikeus löytää oikeat kannustimet. Joka tapauksessa on selvää (kai), että mielikuvitusta saa käyttää. Raha on kuitenkin yleisin palkitsemisen muoto ja uskoakseni siitä syystä tässäkin tätä keskustelua käydään, toki se voi olla jotain muuta, jota kyseinen lapsi arvostaa.

Ihanko te olette tosissanne? Opetatte lapsillenne, että raha on maailman tärkein asia ja kaikesta tekemisestä pitää saada rahaa, ihan kamalaa. Minusta se on itsestään selvää, että lapset hoitavat omat hommansa (=koulu), ei siitä mitään tarvitse maksaa. Aikuiset käyvät töissä, että voivat elättää lapsensa. Ja lapset käyvät koulua ja voivat sitten joskus mennä palkkatöihin.

Ja jos joskus alentuisin lastani lahjomaan koulunkäynnissä, lupaisin esim. yhteisen metsäretken, elokuvakäynnin tai peli-illan.

On niin näppärää, kun vanhempi voi hoitaa lapsen kavatuksenkin rahalla, ei tarvitse vaivata itseään sen enempää. Oikeasti, jos lapsi on tasapainoinen ja perheellä on arvot kohdallaan, opiskelevat lapset ihan mielellään. Lapsi on luonnostaan utelias ja innokas oppimaan uutta.

Niin ja eräässä tuttavaperheessä monta lasta ja maksavat myös lapsille koenumeroista. Yksi kerää rahaa koko ajan, toiset vaihtelevasti ja yksi ei saa oikein koskaan. Eikä kyse ole yrittämisen puutteesta, vaan resursseista. Joku lapsi vaan kykene koskaan saamaan niitä kymppejä vaikka mitä tekisi. On sitten hieno elämänalku sille lapselle, joka ei koskaan saa kiitettäviä. Oppii jo pienestä pitäen kuinka huono on. Tai on nyt jo oppinut, omaa todella huonon itsetunnon verrattuna näihin muihin. Miettikää nyt vanhemmat oikeasti mitä olette tekemässä!

Ei edes top kympissä maailman tärkeimpien asioiden joukossa.

53

Toki olivat hyviä ja mietittäviä argumetteja, mutta jos asia olisi näin yksinkertainen olisi kyse mielikuvituksen puutteesta. Ensinnäkin raha on oikeasti yksi maailmantärkeimmistä asioista, se on yksioikoisen selkeä ja toistaiseksi ainoa selkeästi ja yleisesti hyväksyttä menetelmän asioiden mittaamiseen monessa tilanteessa.

Toki palkitseminen voi olla muutakin kuin rahaa, juuri mainitseit yhteiset peli-illat jne. Ihan hyvä sekin lienee toimiva malli. Meillä päin vaan ne ovat niitä itsestään selvyyksiä, joita en pidä mitenkään koulöunkäyntiin rinnasteisina.

uskon myös että suurin osa lapsista haluaa palkitsemiseksi jonkin rahan, varsinkin jos rahaa ei muuten ilmaiseksi jaeta lapsille. Olisivat muuten ilman minkäänlaista rahaa, eikä lapsilla olisi esi. varaa puhu kavereiden kanssa puhelimessa, satikka edes ostaa sellaista kapistusta. No ehkä tulevaisuudessa kesätöistä saisivat raavittua kasaan, mutta yhteisillä peli-illoilla ei kännyköitä osteta, eikä niillä puhuta.

Tok imuustakin pitää paljkita kuin koulusta. Koulussa huono voi sitten olla parempi niissä muissa asioissa jne. eli se onkin vanhempien kasvatuksen vaikeus löytää oikeat kannustimet. Joka tapauksessa on selvää (kai), että mielikuvitusta saa käyttää. Raha on kuitenkin yleisin palkitsemisen muoto ja uskoakseni siitä syystä tässäkin tätä keskustelua käydään, toki se voi olla jotain muuta, jota kyseinen lapsi arvostaa.

Ihanko te olette tosissanne? Opetatte lapsillenne, että raha on maailman tärkein asia ja kaikesta tekemisestä pitää saada rahaa, ihan kamalaa. Minusta se on itsestään selvää, että lapset hoitavat omat hommansa (=koulu), ei siitä mitään tarvitse maksaa. Aikuiset käyvät töissä, että voivat elättää lapsensa. Ja lapset käyvät koulua ja voivat sitten joskus mennä palkkatöihin.

Ja jos joskus alentuisin lastani lahjomaan koulunkäynnissä, lupaisin esim. yhteisen metsäretken, elokuvakäynnin tai peli-illan.

On niin näppärää, kun vanhempi voi hoitaa lapsen kavatuksenkin rahalla, ei tarvitse vaivata itseään sen enempää. Oikeasti, jos lapsi on tasapainoinen ja perheellä on arvot kohdallaan, opiskelevat lapset ihan mielellään. Lapsi on luonnostaan utelias ja innokas oppimaan uutta.

Niin ja eräässä tuttavaperheessä monta lasta ja maksavat myös lapsille koenumeroista. Yksi kerää rahaa koko ajan, toiset vaihtelevasti ja yksi ei saa oikein koskaan. Eikä kyse ole yrittämisen puutteesta, vaan resursseista. Joku lapsi vaan kykene koskaan saamaan niitä kymppejä vaikka mitä tekisi. On sitten hieno elämänalku sille lapselle, joka ei koskaan saa kiitettäviä. Oppii jo pienestä pitäen kuinka huono on. Tai on nyt jo oppinut, omaa todella huonon itsetunnon verrattuna näihin muihin. Miettikää nyt vanhemmat oikeasti mitä olette tekemässä!

Niinpä, ei minunkaan arvomaailmassani raha ole ensimmöäisenä eikä toisena, tuskin kolmantenakaan, mutta saattaa niukasti mahtua top 10:iin.



Toivon kuitenkin suunnattomasti, että omat lapseni eivät 20 vuoden päästä ota poskettomia pikavippejä jne. vaan oppivat rahan käytön kotona nuoruudessaan.



Välttämätön paha ei ole mielestäni sellainen asia, joka pitää paljastaa lapsille vasta sinä päivänä, kun täyttävät 18 v. vaan sen on oltava osa normaalia elämää jo vuoruudessa ( ei uitenkaan lapsuudessa).



Asia on mielestäni vahän sama kuin alkoholin suhtee, siihen pitää osata suhtautua luonnollisesti ja järkevästi ja sitä on opittava käyttämään. Tämä asenne ja opit tulevat kuitenkin vahvasti kotoa opittuina, vaikka toki alkoholisteja lienee sellaisissakin ihmisissä, joiden vanhemmat ovat aina olleet luonnollisia kohtuukäyttäjiä, jopa absolutisteja.



Siitä huolilmatta väitän, että alkoholi, seksi, raha käyttäytyminen peritään pitkälti kotoa. Nureuudesta lähtien on syytä ottaa reaalielämän realiteetit huomioon, eikä rahankäyttöä saa jättää liian myöhäiseksi.



55

Kyllä meilläkin on mietitty rahalla palkitsemisen mielekkyyttä. Siihen kuitenkin olemme tällä hetkellä päätyneet. Meillä ei ole monta lasta, joiden suoritukset vertautuisivat keskenään. Kateutta ei siis synny. Yhteinen elokuvailta, jota ehdotettiin, ei eroa mielestäni mitenkään rahapalkkiosta. Vietämme yhdessä aikaa paljon, sitä ei tarvitse erikseen järjestää. Ei sillä ole merkitystä, kenen lompakosta elokuvalipun hinta kaivetaan. Voihan lapsi mennä sillä kympillään elokuviin, vaikka kanssani.

Jos huomaisin, että lapseni lukee kokeisiin vain saadakseen rahaa, miettisin homman uudelleen. Hän tietää, miksi koulu kannattaa käydä hyvin ja iloitsee hyvistä numeroista ja nauttii opettajilta saamastaan hyvästä palautteesta. Hän ei ole ollut harmissaan rahan vuoksi, kun on saanut kehnomman numeron, vaan on laskenut, miten se vaikuttaa keskiarvoon. Me iloitsemme hänen kanssaan paitsi kehumalla, myös palkitsemalla hänet rahalla. Uskon, että hän oppii yrittäjähenkisyyttä ja sitä, että ahkeruudella voi saavuttaa monenlaisia unelmia.

Kyse on varmasti siitä, miten asian esittää lapselle. Arvojen pitää olla kunnossa: rahalla emme korvaa rakkautta, yhteistä aikaa tai mitään henkistä. Jos palkitseminen muuttuu merkityksettömäksi tai itsetarkoitukseksi, voimme siitä luopuakin. Nyt niin ei ole. Nyt meillä on lapsi, joka haaveilee koulutuksesta, hyvästä ammatista ja jostain hirmukalliista pelistä. Oppiipa hän rahankäyttöäkin samalla. -ap

Niinpä, ei minunkaan arvomaailmassani raha ole ensimmöäisenä eikä toisena, tuskin kolmantenakaan, mutta saattaa niukasti mahtua top 10:iin.

Toivon kuitenkin suunnattomasti, että omat lapseni eivät 20 vuoden päästä ota poskettomia pikavippejä jne. vaan oppivat rahan käytön kotona nuoruudessaan.

Välttämätön paha ei ole mielestäni sellainen asia, joka pitää paljastaa lapsille vasta sinä päivänä, kun täyttävät 18 v. vaan sen on oltava osa normaalia elämää jo vuoruudessa ( ei uitenkaan lapsuudessa).

Asia on mielestäni vahän sama kuin alkoholin suhtee, siihen pitää osata suhtautua luonnollisesti ja järkevästi ja sitä on opittava käyttämään. Tämä asenne ja opit tulevat kuitenkin vahvasti kotoa opittuina, vaikka toki alkoholisteja lienee sellaisissakin ihmisissä, joiden vanhemmat ovat aina olleet luonnollisia kohtuukäyttäjiä, jopa absolutisteja.

Siitä huolilmatta väitän, että alkoholi, seksi, raha käyttäytyminen peritään pitkälti kotoa. Nureuudesta lähtien on syytä ottaa reaalielämän realiteetit huomioon, eikä rahankäyttöä saa jättää liian myöhäiseksi.

55

Mutta ei meillä silti koskaan tulla maksamaan kokeista lapsille.

53

Niinpä, ei minunkaan arvomaailmassani raha ole ensimmöäisenä eikä toisena, tuskin kolmantenakaan, mutta saattaa niukasti mahtua top 10:iin.

Toivon kuitenkin suunnattomasti, että omat lapseni eivät 20 vuoden päästä ota poskettomia pikavippejä jne. vaan oppivat rahan käytön kotona nuoruudessaan.

Välttämätön paha ei ole mielestäni sellainen asia, joka pitää paljastaa lapsille vasta sinä päivänä, kun täyttävät 18 v. vaan sen on oltava osa normaalia elämää jo vuoruudessa ( ei uitenkaan lapsuudessa).

Asia on mielestäni vahän sama kuin alkoholin suhtee, siihen pitää osata suhtautua luonnollisesti ja järkevästi ja sitä on opittava käyttämään. Tämä asenne ja opit tulevat kuitenkin vahvasti kotoa opittuina, vaikka toki alkoholisteja lienee sellaisissakin ihmisissä, joiden vanhemmat ovat aina olleet luonnollisia kohtuukäyttäjiä, jopa absolutisteja.

Siitä huolilmatta väitän, että alkoholi, seksi, raha käyttäytyminen peritään pitkälti kotoa. Nureuudesta lähtien on syytä ottaa reaalielämän realiteetit huomioon, eikä rahankäyttöä saa jättää liian myöhäiseksi.

55

Meillä kyllä maksetaan, lapet 6 ja 3 luokalla, täys 10 tulee 10 € ja 9-8 annetaan 5 €.

Lapset ovat aina meillä itse olleet ahkeria lukemaan kun koe tulossa, ja maksu on tarkoitetu heille ns kannustimena että he huomaa että hei, kun lukee tulee hyvä numero ja sitte saa vähn rahaakin !!

rahoilla lapset sitten ostelevat jotain leikkikaluja jne, viikkorahaa meillä ei ole käytössä.

Haluan opettaa lapselle, ettei raha kasva puussa ja että rahan ansaitseminen on usein kovan työn takana eikä aina onnistu edes silloin.



Toiseksi haluan kannustaa lasta ahkeroimaan koulun eteen. Tavallaan sillä osoitan omaa arvostustani hyviä suorituksia kohtaan.

kun yhdelle luokkakaverille maksettiin kiitettävistä, minulle ei vaikka itse sain niitä tuota luokkalaista enemmän. Onhan se tietysti yksi tapa nostaa motivaatiota jos sitä ei muuten löydy, mutta silloin se harmitti.

Pitkääno llut systeemi, että 10 = 2 eur, 9 = 1 eur, 8 = 50 c.



nyt yläastelaiset valitti, että nuo summat on niin pieniä ettei niiden ettei niistä ole mitään iloa. Tottahan tjuo varmaan... toisaalta en ole halunnut niitä kauhean suuriksi nostaa.



Nyt otin saman käyttöön, mikä on ollut todistusten numeroiden kohdalla: 10 = 10 eur, 9 = 5 eur, 8 = 2 eur.



Harmi vaan, että ei meidän lapset - etenkään vanhempi jolla varsinkin ongelmia koulussa - noin hyviä oikein ikinä saaa... nuorempi toisinaan.

heillä on selkeästi alisuoriutumista, ja siksi on yritetty tätäKIN keinoa tuoda lisäporkkanoita (testien yms. mukaan älykkyyttä löytyisi..)