Millaista elämä teillä jolla nyt 3v. ja 5v. lapset?

Leikkivätkö hyvin yhdessä? Leikkivät, jatkuvasti, riitojen kanssa sekä ilman.



Nukkuvatko samassa huoneessa? Nukkuvat, sulassa sovussa.



Kärsiikö 5v. peloista omaan sänkyyn nukahtaessaan ja onko nuoremmalla kova eroahdistus tai ainakin jonkinlainen äitikausi? Kummallakaan ei ole minkään laisia univaikeuksia, viereen saavat tulla jos haluavat mutta harvemmin tuota tapahtuu.



Miten isä osallistuu? Täysillä mukana, mieheltä hoituu samat asiat kuin minultakin.



Ovatko kotona vai hoidossa, millaisessa, jos, millaista palautetta hoidosta tulee? Menivät nyt syksyllä päivähoitoon, ihanaa palautetta saatu. Monesti hoitajat sanoneet, että ihana nähdä lapsia jotka ovat onnellisia ja asuvat turvallisessa kodissa. En tiedä miten tämä näkyy, mutta tällaista palautetta olemme saaneet.



Mitkä ovat mielipuuhia, yhdessä ja erikseen? Yhdessä leikkivät muumeja ja peppiä, nämä ovat hittejä nyt. Yksinäänsä tyttö maalaa ja piirtelee, poika leikkii autoleikkejä tai kissaa :)



Jääkö teillä jo parisuhteelle aikaa, miten suhteenne voivat? Parisuhde voi upeasti! Meillä on paljon yhteistä aikaa, joka ilta klo 20 eteenpäin kun lapset nukahtavat. Meillä puhutaan paljon ja selvitetään asiat ennenkuin ne tekevät hallaa kenellekkään. Lämmin ja rakastava ilmapiiri meillä.

En voi mitään, mutta tuli jotenkin kehuskeleva olo num. 3 viestistä:DDD Siis itse olen 4v. lapsen yh-äiti, joten pitäisi varmasti olla todella kateellinen teille, mutta en kyllä ole, etkä sitä varmasti haluakaan, mutta onnea vain teidän täydelliseltä kuulostavalle perheelle:D Ja aika erikoista, että teille monesti päiväkodissa sanotaan noin, jos lapset ovat olleet vasta hetken siellä! Olen itse lto ja toki näen kaikanlaisia perheitä, ym. mutta en todellakaan rupea muutaman kuukauden perusteella arvioimaan, että kenestä lapsesta näkee, että on elävät täydellisessä perheessä, että aika erikoista käytöstä, jos tuommoista MONESTI puhutaan, tosi voi esim. keskustelussa mainita, että tämmöinen on huomattu, mutta en tiiä...jotenkin erikoista minusta noin lyhyen tuttavuuden jälkeen.



Mutta siis oikein ihanaa isänpäivää vaan teille:)

No, juttelen hoitajien kanssa paljonkin kun haen lapset, minkäs minä sille voin että kehuvat lapsiamme :) Ja en todellakaan kehu elämällämme, tämä on meille todellisuutta ja tuntuu, että aina pitäisi valittaa jne niin saisin avata suuni.



Eli jos asiat ovat hyvin pitäisi onni piilottaa vakan alle, sitä en tee. Monet ystävistämme elävät saman laista onnellista elämää kuin mekin, tämä on normi meille.



Yksi parhaista ystävistäni on kolmen lapsen yh, hän on erittäin onnellinen nyt. Ja hänellä vasta ihanat lapset ovatkin :)



Toivon, että jokainen löytäisi onnensa, ei se ole meiltä keltään pois!



Ihanaa joulun odotusta kaikille mammoille että perheille :)



3

Mutta hyvässä muistissa vielä tuo aika kun pojat oli 3v ja 5v.

Leikkivät hyvin yhdessä. Tosin vanhempi määräili ja välillä suuttui nuorempaan, kun tämä ei ihan kaikkea ymmärtänyt vielä niin hyvin kuin 5v.

Nukkuivat samassa huoneessa. 5v alkoi tuossa iässä pelätä pimeää ja nukahtaminen vaikeutui, samoin aamu heräämiset. Ei kuitenkaan painajaisia nähnyt. 3v halusi olla paljon sylissä ja päiväkodissakin meni heti aamulla hoitajan syliin. Isä lähinnä leikki poikien kanssa ja otti niitä mukaan omiin hommiinsa. Olivat molemmat päiväkodissa eri ryhmissä. Hoidosta tuli pelkää hyvää palautetta. Kiukuttelivat sitten kotona. Leikkiminen oli mielipuuhaa molemmilla. Vanhempi keksi leikit. Legoilla rakentelivat ja tuohon aikaan puinen junarata oli suosittu. Leikkivät myös roolileikkejä, tosin vanhempi poika pisti sanat 3v suuhun. 3v tykkäsi kovasti leikkiä pikkuautoilla. Molemmat piirtelivät myös paljon. Kaveritkin oli yhteisiä vielä tuolloin. Eipä noita hoitoon mihinkään meinaa saada, joten kahden keskistä aikaa ei pahemmin ole, kuin iltaisin. Tullaan toimeen, mutta kai sitä läiheisempiä voisi olla.

Pojat on nyt 5v ja 7v. Elämä on hieman helpottunut ja lapset ovat itsenäisempiä.

Olen yh vuoroviikoin, erosta pari vuotta. Lapset voivat hyvin sekä minun että isänsä luona, pph:lla saavat erittäin positiivista palautetta että ovat harvinaisen iloisia, innostuneita ja myönteisiä lapsia. Isosisko on "hyvä tyttö" joka ei oikeastaan koskaan kiusaa pikkuveljeään, joka sitten osaa olla rasittava pikkuveli senkin edestä. Merkitsevät valtavasti toisilleen vaikkakin isosisko tosiaan silloin tällöin hyytyy veljen kepposiin. - Leikkivät paljon yhdessä, lähinnä kotileikkejä, nukkekodilla, legoilla tai hai tulee! -leikkiä. Nukkuvat hyvin ja paljon yhteisessä huoneessaan minun luonani, samoin isänsä luona jossa heillä omat huoneet (on entinen yhteinen kotimme). Sekä isänsä että minä teemme lyhyttä viikkoa kun meillä on lapset joten lapsilla kaksi samanarvoista vanhempaa. - Kaiken kaikkiaan ihanaa aikaa, 5-vuotiaasta alkaa jo tajuta ettei enää mikään ihan pieni ole ja että kohtahan aloittaa koulun! 3-v ei myöskään enää vauva mutta pieni vielä, ihanan touhukas ja aktiivinen. Nämä pikkulapsivuodet tosiaan ovat ohi todella pian joten yritän nauttia jokaisesta päivästä jonka saan viettää heidän kanssaan!

-Leikkivät yhdessä, välillä riitelevät



-nukkuvat samassa huoneessa. hyvin nukahtavat molemmat kun laitan iltalaulu levyn soimaan. 3v hiipii aina yöllä vanhempien sänkyyn. 5v nukkuu hyvin koko yön omassa sängyssä



-en ole huomannut äitikautta, tai ero ahdistusta. 3v on toki riippuvaisempi minusta kuin veljensä



-isä osallistuu lastenhoitoon paljon, leikkii lasten kanssa. Isukki vuorotöissä niin on iltavuoron sattuessa lasten kanssa kotona kun minä olen töissä. Hyvin pärjäävät. on ruoka tehty, lapset ulkoilutettu, joskus jopa imuroitu



-12pv/kk ovat ryhmiksessä. palaute ihan ok. Ihan normi kakaroita ja normi käyttäytymistä.



-Mielipuuhia..yhdessä leikkivät enemmin isoveljen lempileikkejä: dinosauruksilla, monsteri autoilla..joskus tyttö onnistuu ujuttamaan omat prinsessa hörhötyksensä mukaan leikkiin.



-Tyttö tykkää leikkiä nukkekodilla (välillä dinot käy kylässä..) Roolileikit on suosiossa, prinsessa.



-poika piirtelee ja katselee kirjoja..yksin ei oikein leiki, itää olla joku kaverina leikissä. Roolileikit, hirviö, velho...joskus perhonenkin..



-parisuhteelle jää aikaa vaihtelevasti. kauheesti ei ehdi riitelemään..sitten kun on pidempi loma molemmilla, pari ekaa päivää menee riidellessä.. Iltaisin on aikaa olla yhdessä, katellaan telkkaria, jutellaan. Meillä on hyvä olla yhdessä, 8v naimisissa

Leikkivätkö hyvin yhdessä? - Kyllä leikkivät.

Nukkuvatko samassa huoneessa? - Eivät nuku. Joskus haluavat nukahtaa samassa huoneessa.

Kärsiikö 5v. peloista omaan sänkyyn nukahtaessaan? - Ei ole.

Onko nuoremmalla kova eroahdistus tai ainakin jonkinlainen äitikausi? Kyllä on.

Miten isä osallistuu? - Osallistuu paljon varsinkin esikoisen hoitoon.

Ovatko kotona vai hoidossa?- Kummatkin päiväkodissa.

millaista palautetta hoidosta tulee? -positiivista palautetta.

Mitkä ovat mielipuuhia, yhdessä ja erikseen? - Niitä on niin paljon...

Jääkö teillä jo parisuhteelle aikaa, miten suhteenne voivat? - Parisuhteelle jää riittävästi aikaa (vielä vuosi sitten tilanne ei ollut kuitenkaan näin).

tytöt muuttivat viime jouluna meidän makkarista omaan huoneeseen nukkumaan, ja ihan hyvin meni. Esikoinen ei ole koskaan nukahtanut nopeasti eikä helposti vaan on aina kärsinyt eroahdistuksesta; kuopus taas nukahtaa tolkuttoman helposti nyt kuten aina.



Isä osallistuu lasten hoitoon tosi tasavertaisena aikuisena, itse harrastan parina, kolmena iltana viikosta ja silloin tytöt viettävät isin kanssa laatuaikaa, itse palaan vasta nukkumaanmenoajan jälkeen. Lapset ovat kotihoidossa, joten näen heitä päivällä "tarpeeksi" ;) Parisuhde on kylläkin nuupahtanut totaalisesti - seksi on hyvää kun sitä tapahtuu, mutta se on harvinaista, eikä edes kauheasti kiinnosta.



Tytöt leikkivät paljon yhdessä, ja vaikka ovat luonteiltaan aivan vastakkaiset, niin esikoisen valitsemat prinsessaleikit ja kuopuksen legorakentelut ja autohommat saavat yleensä toiselta vastakaikua. Esikoinen on alkanut tosissaan opetella lukemista, laskemista jne ja kuuntelee mielellään tieteellisiä selityksiä kaiken maailman jutuista (nyt on meneillään avaruus-, vauvat&raskaus- ja kalakausi).



Molemmat ovat kamalan mustiksia toisistaan, kaiken pitää aina olla tismalleen tasan just nyt eikä myöhemmin (kuopuksen synttärit olivat juuri hirveä kriisi isosiskolle kun HÄN ei saakaan lahjoja - muistuteltiin sitten, että kyllä hänkin niitä omilla synttäreillään sai, ja otettiin mukaan valitsemaan ja paketoimaan siskon lahjaa, se auttoi).



Päivät alkavat olla nyt tosi helppoja, kun tytöt ulkoilevat jo jonkin verran kahdestaan, käyvät kavereilla kylässä päivisin, leikkivät yhdessä jne. eikä takiais-esikoinenkaan ole enää niin takiainen. Molemmat on adoptoitu Kiinasta, ja varsinkin esikoinen miettii lähes päivittäin jotain Kiina-aiheista, ja kuopus sitten välillä kysyy täydentäviä kysymyksiä :)

Leikkivätkö hyvin yhdessä? Nukkuvatko samassa huoneessa? Kärsiikö 5v. peloista omaan sänkyyn nukahtaessaan ja onko nuoremmalla kova eroahdistus tai ainakin jonkinlainen äitikausi? Miten isä osallistuu? Ovatko kotona vai hoidossa, millaisessa, jos, millaista palautetta hoidosta tulee? Mitkä ovat mielipuuhia, yhdessä ja erikseen? Jääkö teillä jo parisuhteelle aikaa, miten suhteenne voivat?

Ja ihan mitä vaan kommenttia...kiinnostaa, kun elämme itse samaa todellisuutta ainakin siis mitä tulee lasten ikään :o).

Leikkivät aika hyvin yhdessä. Riitelevät ja huudattavat toisiaan ja seuraavassa hetkessä ovat parhaat kaverit.

Ovat yhdessä perhepäivähoitajalla. Ihan hyvää palautetta tulee. Tappelevat välillä keskenään, mutta muuten kaikki hyvin.

Molemmat nukkuvat omissa huoneissaan, oikein hyvin. Laitetaan sänkyyn klo 20.00 ja heräävät 7.00. Hyvin harvoin on painajaisia tms., mutta jos on, saavat tulla viereen. Ehkä kerran kuussa jompikumpi tulee.

Isä on yhtä tärkeä kuin äiti. Itse olen matkoilla muutaman päivän kuukaudesta ja isä hoitaa viennit, hakemiset ja kaikki iltapuuhat. Muuten jaetaan aika tasan.

Aika paljon aletaan saada vapaata aikaa nyt kun tytöt ovat saaneet kavereita naapurista ja menevät kavereille leikkimään jo pitemmäksikin aikaa. 5-vuotias on ollut jo kaverilla yökylässäkin. Muutenkin kavereiden merkitys on nopeasti kasvanut.

Parisuhde on... no ihan siedettävä. Kyse ei ole niinkään ajan puutteesta kuin totuttelusta taas siihen, että meillä voisi olla muutakin yhteistä kuin nämä lapset. Minulle läheisyys on vaikeampaa kuin miehelle.