Ihmiset eroaa aivan liian helposti- etenki ku mukana on pieniä lapsia!
Meillä 2v mussukka, ja viimeiset kk on olleet yhtä helvettiä, ollan miehen kans tapeltu joka saakelin ilta millo mistäki.. käyny mielessä vaikka ja mitä.
no ei me erota.. rakastetaan toisia ja ennen kaikkea meä pirpanaa-- aiotaan saada asiat kuntoon.
tosi ällöttävää, ku lapsia viedää ku pässejä narusta, uusperheet ym. isä on isä ja äiti on äiti, aina. miettikää vähä enne ku lisäännytte.
ei ole mikää syy erota, että "tunteet kuolleet"-- hohoi..
Kommentit (4)
Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta sitten kun taas seuraan läheisteni eroja, niin kas kummaa, kun en kyllä menisi sanomaa, että yksikään on liian helposti eronnut. Siinä kun toinen ei olekaan enää parisuhteessa puolisonsa kanssa vaan esim. jonkun toisen, alkoholin tai pelinhimon, niin yritäpä siinä vielä nähdä tunnelin päässä valoa. Joskus on parempi luovuttaa.
ps. olen kyllä itsekin uusperheellinen
Lähipiirissä tosi moni on jo eronnut. Mutta suuri osa näistä eroista johtuu miehen liiallisesta juomisesta. Siinä tapauksessa on kyllä melkein pakko erota, kun viina tekee perheen elämästä helvettiä.
yrityksistä huolimatta liitto ei toimi, ilmapiiri on jatkuvasti synkkä ja vanhempien välillä molemminpuolinen halveksunta. Jos sellaisesta liitosta ei eroa, mitä se opettaa lapsille parisuhteista, toisen kunnioittamisesta, rakkaudesta...?
erotaan liian helposti. Mutta mitä teet kun toinen haluaa yhtäkkiä heittää hanskat tiskiin. Olen ollut ihan revittynä ja tämä on jo kolmas kerta kun mies haluaa erota ja nyt se tapahtuu oikeasti.
Meillä on ollut ne kaikki "normaalit" lapsiperheen ongelmat eli pienet lapset ja remontin keskellä tunteet välillä kiristyy. Miehellä vielä stressaava työ ja on tullut myöhään aina kotiin ja sitten onkin kutsunut harrastus tai naapurin äijä.
Meillä on lapset pieniä 5, 3 ja 2-vuotiaat, takana 8 yhteistä vuotta.
Ongelma on myös ollut kun mies ei pysty puhumaan kunnolla tunteistaan. On tämä ollut yhtä helvettiä, mutta lasten takia täytyy jaksaa.
Ei kuitenkaan ole helppoa kun toista vielä rakastaa, eikä ymmärrä miksi toinen päättyy tällaiseen ratkaisuun. Toisaalta tämä oli hänen jo toinen avioliittonsa. Kun on kerrran eronnut, on helpompaa erota uudestaan.
Yritän olla vahva, ja tiedän että olenkin vaikka aina ei jaksaisi olla.
Selvisinhän siitäkin kun mies ensimmäisen kerrran ilmoitti erohaluistaan 4 päivää nuorimmaisen syntymän jälkeen.
Onko lohdutuksen sanoja tai vastaavia kokemuksia kellään?